Himalajankoivu ’Doorenbos’ (Betula utilis ssp. jacquemontii 'Doorenbos')

Himalajankoivu (Betula utilis) on lähtöisin 2500-4500 metrin korkeudelta Himalajan vuoristosta alueelta, joka yltää Afganistanista Kiinan lounaisosaan. Sen tieteellisen nimen lajimääre ’Utilis’ viittaa kasvin hyötykäyttöön. Esimerkiksi sen tuohta käytettiin aikoinaan levinneisyysalueellaan mm. sanskritin kielisten tekstien kirjoittamiseen. 1900-luvulla kiinnostus kasviin levisi länsimaissa siitä kehitettyjen kauniiden valkotuohisten lajikkeiden myötä. Lajin määrittelemisessä on kuitenkin epäselvyyksiä ja siksi siitä löytyy neljä alalajia, jotka vuoteen 1985 asti olivat määritelty itsenäisiksi lajeiksi (albosinensis, jacquemontii, occidentalis ja utilis). Nykyään viljellään pääosin jacquemontii-alalajin lajikkeita. Yksi tunnetuimmista jacquemontii-alalajin lajikkeista on Nederlandse Dendrologische Vereniging (NDV) ja International Dendrology Society (IDS) perustajiin kuuluneen kuuluisan kasvitieteilijä G.A Doorenbos:in 1930-luvulla saamistaan siemenistä kasvattama lajike. Lajike nimettiin 1980-luvulla hänen mukaansa ’Doorenbos’:iksi. On epäilty kuitenkin, että lajike ei olisi puhdas himalajankoivu vaan himalajankoivun (Betula utilis subsp. jacquemontii) ja kivikoivun (Betula ermanii) hybridi tai jopa niin että kyse olisi kivikoivun (Betula ermanii) ja siperianrauduskoivun (Betula pendula subsp. mandshurica) risteymästä.¹ Lajike luokitellaan kuitenkin kuuluvan himalajankoivun jacquemontii-alalajiin. Joka tapauksessa se on esim. Ruotsissa yksi yleisimmin kasvatetuista aasialaisista koivulajikkeista. Erityisesti Euroopassa, missä koivut eivät ole yhtä yleisiä kuin Pohjoismaissa, Himalajankoivu 'Doorenbos' vanhemmiten lähes puhtaan valkeine runkoineen tuo puutarhaan kauniin kontrastin ruskea- ja harmaarunkoisiin puihin verrattuna.

Himalajankoivu ’Doorenboos’ on nopeakasvuinen, yksi- tai monirunkoinenpuu. Suotuisalla  kasvupaikalla siitä voi Suomessa kasvaa n. 6-8 metriä korkea ja n. 3-4 metriä levä, kartiomainen  tai pyöreälatvuksinen puu. Latvus on kotimaisten koivujen tapaan puoliksi avoin, vanhemmiten laajeneva ja hieman roikkuva. Puun koristearvo pohjautuu sen vanhemmiten huomiota herättävän valkoiseen runkoon. Rungon sanotaan olevan yksi valkoisimmista koivulajien rungoista, ellei valkoisin. Tähän vaikuttaa se, että runko hilseilee usein paljastaen uusia valkeita tuohikerroksia. Koivuille tyypillisesti nuorena runko on tosin ruskea. Nuorena oksat ovat ohuita, ensin vihreitä, myöhemmin ruskeita. 

Puun lehdet aukeavat keväällä kiiltävän vaalean vihreinä ja muuttuvat vähitellen tummanvihreiksi. Ne ovat muodoltaan soikeita, reunoiltaan toissahaisia ja kooltaan ne voivat olla n. 4-7 cm pitkiä sekä n. 2-5 cm leveitä. Ne muistuttavat jonkin verran rauduskoivun (Betula pendula) lehtiä, mutta lehtisuonet ovat ’Doorenboos’ -lajikkeessa usein voimakkaammat. Lehtien syysväritys on kirkkaan keltainen. Lehdet varisevat myöhemmin kuin kotimaisilla koivuilla. Puu on yksikotinen ja alkaa tehdä hedelmää suhteellisen nuorena. Eminorkot ovat enintään 3 cm pitkiä ja 8 mm leveitä. Ne ovat aluksi vihreitä ja pystykasvuisia, mutta muuttuvat roikkuviksi aikaisin syksyllä. Himalajankoivu ’Doorenbos’:in hedenorkot ovat enintään 10 cm pitkiä ja 6 mm leveitä. Nekin voivat olla toisinaan pystykasvuisia. 

Himalajankoivu ’Doorenbos’ viihtyy parhaiten tuoreessa tai kosteahkossa, hiekkapitoisessa keski- tai runsasravinteisessa kuohkeassa maaperässä, joka läpäisee hyvin vettä. Kasvi sopeutuu hyvin erilaisiin maaperiin ja sietää lyhytaikaista kuivuutta, mutta ei matalan juuristonsa vuoksi pidä liiasta kosteudesta. Himalajankoivu suosii aurinkoista kasvupaikkaa, mutta sietää jonkin verran varjostusta. Kasvupaikan tulisi Suomessa olla lämmin ja suojainen.

• Kasvuvyöhyke I-?   
• USDA 4-7
• Aurinkoinen - puolivarjoinen
• PH suositus: 5.1-6.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko c2:60-100 cm.

Valokuva 1: Himalajankoivu ’Doorenbos’:in runko. Valokuvaaja: Teresa Grau Ros. [CC BY-SA 2.0].

1. Katso myös De Jong, Piet 2023:8-9. ’Betula utilis, al heel lang een nuttige Berk’. Julkaisussa Arbor Vitae, 2023,.9:1-33: Nederlandse Vereniging voor Dendrologie.