Sulkatervaleppä (Alnus glutinosa 'Imperialis')

Sulkatervaleppä on yksi yleisimmistä tervalepän lajikkeista. Tervalepän levinneisyysaluee kattaa suuren osa manner-Eurooppaa. Suomessakin se yltää lähes Lappiin asti. Sulkatervaleppä on alkujaan valittu viljelykseen siementaimien joukosta luultavasti Ranskan Alençonissa, n. 1855 ja on levinnyt suhteellisen nopeasti ilmeisesti samoihin aikoihin myös muualle Länsi-Euroopassa

Sulkatervalepästä voi Suomessa tulla n. 5-10 metriä korkea ja 4-6 metriä leveä kartiomainen puu. Lajikkeen latvus on melko avoin nuorena,  mutta vanhemmiten siitä tulee tiiviimpi. Lajike on hidaskasvuisempi kuin kantalajinsa, mutta voi silti kasvaa vuodessa suotuisalla paikalla n. 30-40 cm. Sen versot ovat tummat, lähes mustat ja niitä koristavat valkoiset korkkihuokoset. Nuoret versot ovat punertavanruskeat. Vanhemmiten kasvin vaakasuora pinnanläheinen juuristo on laaja ja siinä sijaitsevat myös typensitojabakteerit. Kasvi tuottaa harvoin juurivesoja. Lajikkeelle  luonteenomaista on suhteellisen tiheä joka suuntaan kasvava lähes vaakasuora hieman roikkuva oksisto. Puun koristearvo perustuu pääosin sen vuorottain sijaitseviin koristeellisiin lehtiin. Puhjetessaan ne ovat väriltään kirkkaanvihreät ja vanhemmiten muuttuvat tummanvihreiksi ja kiiltäväksi. Ne voivat olla kooltaan jopa n. 10-15 cm pitkät ja 5-7,5 cm leveät. Ne ovat syvään liuskoittuneet lehden kummaltakin sivulta n. 3-4 epäsäännölliseen  kärkeään kohden kapeneviin suikeisiin liuskoihin. Liuskat alkavat lähes lehden keskisuonesta asti ja ovat usein hieman kaarevat kapeista kärjistään. Kasvi pudottaa lehdet myöhään syksyllä usein kelta-vihreinä.

Sulkatervaleppä on yksikotinen. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Punaruskeat roikkuvat hedenorkot koristavat kasvia aikaisin keväällä.  Emikukinnot ovat punaviolettejä, käpymäisiä ja huomaamattomia ja sijaitsevat yleensä 3-5 ryhmissä. Kasvi on tuulipölytteinen. Pölytyksen onnistuttua kasvia voivat koristaa pienet ruskeat emikävyt syksyllä ja pitkälle talveen.

Sulkatervaleppä viihtyy parhaiten aurinkoisessa sekä puolivarjoisessa kasvupaikassa. Kasvi sietää hyvin tuulta.  Se sietää monenlaisia maaperiä, myös ravinneniukkoja, sillä se pystyy juuristossa olevien bakteerien ansiosta sitomaan typpeä ja parantamaan maan ravinnepitoisuutta myös muille kasveille.  Parhaiten se viihtyy kuitenkin ravinteikkaassa, humuspitoisessa maassa. Kasvupaikan tulee olla kostea tai tuore, sellainen joka antaa sille riittävästi kosteutta kesällä. Vaikka kasvi sietää myös jonkin verran tulvimista, maaperän tulisi olla läpäisevää. Sulkatervaleppä viihtyy kantalajinsa tapaan vesistön äärellä tai paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa. Pitkinä kuivina kausina kasvi voi tarvita lisäkastelua. Kasvi on vastustuskykyinen monia kasvitauteja ja tuhoeläimiä vastaan. Sulkatervaleppä ei tarvitse leikkausta. Kuolleet, vaurioituneet, sairaat tai hankaavat oksat on silti hyvä poistaa kasvista.

• Menestymisvyöhyke: I-V
• USDA:3-7
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH suositus: 5.1–7.8
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko: C7,5: n. 180-200 cm.

Kuva 1: Sulkatervalepän lehtiä. Valokuvaaja: Krzysztof Ziarnek, Kenraiz [CC BY 4.0 Deed]