Itkusalava ’Crispa’ (Salix babylonica 'Crispa')

Itkusalava ’Crispa’ on itkusalavan ainutlaatuisen kierrelehtinen mutaatio. Suomessa ei ole tällä mutaatiolajikkeella¹ omaa erillistä nimeä.  Lajike kuvailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1827 Belgiassa, josta lajikkeen arvellaan olevan kotoisin. Itkusalava ’Crispa’:a ei juurikaan käytetä julkisessa viherrakentamisessa Euroopassa. Sen sijaan se on lähinnä kasviharrastajien suosima erikoisuus.

Suomessa Itkusalava ’Crispa’:sta  voi kasvaa suotuisissa olosuhteissa n. 2-3 metriä korkea ja n. 1-2 metriä leveä suhteellisen pystykasvuinen ja monirunkoinen, ilmava pensas. Lajike on hidaskasvuisempi kuin kantalajinsa, mutta kuitenkin melko nopeakasvuinen. Se voi vuodessa kasvaa jopa 30-50 cm ja jopa enemmänkin. Siitä voi tulla voimakaskasvuinen ja leveälatvuksinen pensas. Kasvi voi suotuisissa olosuhteissa kasvaa vanhemmiten myös pieneksi puuksi. Versojen kuori on vihertävä tai punertava, vanhemmiten harmahtava ja uurteinen. Kasvin suorilla versoilla ja oksilla on taipumus kaartua hieman sivuille päin. Kasvin juuristo on matala ja laaja. Itkusalava ’Crispa’ puhkeaa useiden pajujen tapaan aikaisin keväällä lehteen ja varsinkin pudottaa ne myöhään syksyllä. Sen lehdet ovat n. 6-14 cm pitkiä ja suikeita, eli melko pitkiä ja kapeita sekä teräväkärkisiä ja lievästi sahalaitaisia, päältä keskivihreitä sekä alapuolelta sinertävänvihreitä. Kasvin koristearvo perustuu lehtien asentoon. Ne ovat keskisuonen suuntaisesti hieman taittuneet ja koristeellisesti kiertyneet kiehkuramaisesti ympäri lähes täyden ympyrän verran. Lehdet muistuttavat kierteisyydessään pukinsarvia. Englannin kielessä kasvista käytetäänkin toisinaan nimitystä pukinsarvipaju (engl. Ramshorn Willow) tai sormuslehtipaju (Engl. Ring-Leaf Willow). Syksyllä lehdet voivat ehtiä saada aurinkoisella ja lämpimällä paikalla kullankeltaisen syysvärityksen, mutta lehdet voivat ehtiä varista myös jo vihreänä.

Itkusalava ’Crispa’ on  hedeklooni. Kasvia voivat lämpiminä keväinä koristaa ryppäinä kapeat, n. 4-6 cm mittaiset harmahtavat pajunkissakukinnot, joissa on kellertävät ponnet. Ne voivat ilmestyä ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuussa. Kukat houkuttelevat mehiläisiä ja muita pölyttäjähyönteisiä.

”Pukinsarvipaju” viihtyy parhaiten aurinkoisessa sekä Suomessa lämpimässä ja suojaisessa paikassa. Se sietää monenlaisia maaperiä, mutta viihtyy parhaiten ravinteikkaassa maassa. Kasvupaikan tulee olla kostea tai tuore, joka antaa sille riittävästi kosteutta kesällä. Maaperän tulisi olla kuitenkin läpäisevä. Itkusalava ’Crispa’ ei siedä kovin hyvin kuivuutta. Parhaiten kasvi viihtyisi kantalajinsa tapaan vesiaiheen äärellä. Tosin kasvi ei ole kovin talvenkestävä ja se tarvitsee talvisuojauksen, varsinkin kylminä talvina. Myös kasvin juuristo kannattaa suojata. Silti nuoria versoja voi kuivaa talven aikana. Kasvi toipuu tällaisista menetyksistä yleensä nopeasti. Esimerkiksi Niittytilan taimiston koepuutarhassa kasvi on talvehtinut toistaiseksi kohtalaisesti. Sen versoja on kuivanut talvisin, mutta kesän aikana uudet versot ovat korvanneet kuivaneet versot. Toisaalta lämpimissä maissa kasvia voidaan nuorentaa säännöllisesti leikkaamalla se alas asti. Itkusalava ’Crispa’ on helppohoitoinen; se sietää hyvin leikkausta, mutta ei juurikaan tarvitse leikkausta. Kuolleet, vaurioituneet, sairaat tai hankaavat oksat on silti hyvä poistaa kasvista. Muotoiluleikkaamalla kasvista on mahdollista saada tiiviskasvuisempi. Valitettavasti kasvin vastustuskyky kasvitaudeille ei ole kovin hyvä. Kasvi on pajuksi suhteellisen lyhytikäinen.

• Menestymisvyöhyke: (?)
• USDA: 6-9
• Aurinkoinen
• PH Suositus 6,1–7,2
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko  C10:140–160 cm

Kuva 1: Itkusalava ’Crispa’:n lehtiä. Kuvaaja: Niittytila.

¹Toisinaan puhutaan kasvin yhteydessä muunnoksesta (var.),  mutta useimmiten sitä pidetään lajikkeena.