Kellopensas ‘Red Bells’ (Enkianthus campanulatus 'Red Bells')

Kellopensas on kanervakasveihin kuuluva erityisesti kauniista kukinnoistaan tunnettu kesävihanta koristekasvi. Se on kotoisin Japanista, Etelä-Hokkaidon, Honshun ja Shikokun saarilta. Siellä sitä kasvaa viileissä, avoimissa vuoristometsissä tai muuten kivikkoisessa maastossa. Nykyisellä tieteellisellä nimellä kasvin määritteli G.Nicholson vuonna 1884. Kasvista on kehitetty myös joitain puutarhaviljelylajikkeita, jotka eroavat toisistaan pääosin kukan värin puolesta. Yksi tunnetuimpia punakukkaisia lajikkeita on ’Red Bells’,  jonka toi markkinoille kuuluisa Hillierin taimisto vuonna 1965 Englannissa.

Kellopensas ‘Red Bells’ on melko hidaskasvuinen. Se voi nuorena vuodessa kasvaa suotuisalla paikalla n. 10-20 cm. Siitä voi tulla kauniin pystykasvuinen pensas, jossa on vahvoja suoria pääversoja ja enemmän tai vähemmän harittavia sivuversoja. Kasvista tulee yleensä melko harvaversoinen, suotuisalla paikalla Suomessa n. 1-2 metriä korkea ja noin 1-1,5 metriä leveä pensas tai harvemmiten pieni puu. Lajike ’Red Bells’ on kantalajia ehkä hieman tiiviskasvuisempi. Pensaan runko on nuorena väriltään vaaleanharmaa ja sileähkö.  Vanhemmiten runko muuttuu tummanpunertavan-ruskehtavaksi ja hieman hilseileväksi. Talviasussa sen punaruskeat, n. 6-10 mm pitkät silmut ovat koristeelliset.  Sen lehdet puhkeavat suhteellisen aikaisin keväällä kirkkaanvihreinä ja voivat muuttua hieman sinertävänvihreiksi. Lehtilapa on melko pieni ja muodoltaan kapean soikea, n. 3-7 cm pituinen ja n. 2-3 cm leveä. Lehden reuna on harvaan sahalaitainen. Vuorottain sijaitsevat lehdet kasvavat rykelmittäin pääosin versojen kärjissä. Aurinkoisella paikalla lehdet voivat saada myöhään syksyllä säistä riippuen kauniin kirkkaan oranssinkeltaisen syysvärityksen.

Kellopensas ’Red Bells’ voi alkaa suotuisalla paikalla kukkia jo muutaman vuoden kuluttua istutuksesta ja täysi kukintaikä voi alkaa noin 4-5 vuotiaana. Kukintaiän saavutettua kasvi kukkii yleensä säännöllisesti vuosittain ja kukinta on runsasta. Kellopensas kukkii säistä riippuen loppukeväällä. Kellopensas kukkii edellisen ja sitä aiemman vuoden versoilla hieman lehtien puhkeamisen jälkeen. Pienet, noin sentin kokoiset, kellomaiset alaspäin roikkuvat kukat sijaitsevat  noin 1- 2 cm pitkien kukkavarsien päissä. Kaksineuvoiset kukat ovat säteittäisesti symmetrisiä. Kussakin kukassa on 10 hedettä ja emi. Ne ovat huomattavasti lyhempiä kuin terälehdet. Kukat kasvavat yleensä tertuissa versojen kärjissä ja muistuttavat melko paljon lähisukuisen japaninkellovaiveron (Pieris japonica) kukkia. Yksittäin kukat eivät juurikaan herätä huomiota, koska ovat melko pieniä,  mutta kukat kasvat yleensä kauniisti n. 5-15 kukan kukinnoissa. Kukinnot erottuvat yleensä hyvin harvaversoisessa pensaassa. Lajikkeen ’Red Bells’ kukat ovat keskipunaiset ja niissä on hieman tummempia raitoja. Kukissa on heikko, makea tuoksu. Kukinta voi kestää melko pitkään, n. 2-3 viikkoa. Kukinnan jälkeen lämpiminä syksyinä voi syys-lokakuussa kehittyä n. 1,8 cm mittaisia siemeniä sisältäviä soikeita 5-lokeroisia kotahedelmiä. Ruskeat, pitkänomaiset, litteät ja lyhyt siivekkeelliset siemenet ovat enintään 4,5 mm pituisia.

Kellopensas tarvitsee aurinkoisen-puolivarjoisen ja suojaisen kasvupaikan. Se viihtyy parhaiten tuoreessa, mutta läpäisevässä, kuohkeassa, turve- ja hiekkapitoisessa ja kanervakasveille tyypillisesti hieman happamassa maaperässä. Kasvi hyötyy keväisestä orgaanista ainesta sisältävästä lannoituksesta. Se viihtyy kosteassa ilmastossa, mutta ei siedä kovin hyvin pitkittynyttä talvikosteutta. Kellopensas ei siedä lähellä maanpintaa sijaitsevan juuristonsa vuoksi kovin hyvin myöskään kuivuutta. Vakiinnuttuaan se sietää jonkin verran kuivuutta, mutta pitkinä kuivina kausina se voi tarvita vielä tuolloinkin lisäkastelua. Erityisesti kylminä talvina kellopensas hyötyy talvisuojauksesta, vaikkakin kasvi on tiettävästi menestynyt kohtuullisesti ainakin Etelä-Suomessa.  Kasvin pinnallinen juuristo olisi nuorella kasvilla hyvä suojata ennen talvea puuhakkeella tms. peitemateriaalilla. Kellopensas ei tarvitse erityistä leikkaamista. Vain sairaat, kuivat tai sisäänpäin kasvavat sekä hankaavat oksat tulisi poistaa pian kukinnan jälkeen. Kellopensasta pidetään suhteellisen terveenä kasvina: sillä ei ole huomattavassa määrin ongelmia kasvitautien tai tuhohyönteisten kanssa.

• Menestymisvyöhyke: I-II (III)
• USDA: 4-7
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH suositus: 5–6
• Alkuperämaa: NL

Myyntiko: C2: n 30-40 cm

Kuva 1: Kuvituskuva kantalajin kukasta, joka on hieman vaaleampi kuin ’Red Bells’ -lajikkeella. Valokuvaaja: Searobin [GFDL, cc-by-sa-2.5]