Humala (Humulus lupulus)

Humala on perinteinen, talvenkestävä monivuotinen köynnöskasvi. Se on helppohoitoinen, nopeakasvuinen, ruohovartinen perenna. Humala on ilmeisesti alkujaan kotoisin Euraasiasta, sillä sitä on löydetty luonnonvaraisena laajalta Länsi-Euroopasta Itä-Siperiaan yltävältä alueelta. Monisatavuotinen viljely on hämärtänyt sen luontaista alkuperää, sillä laji on levinnyt myös ihmisen myötävaikutuksella lähes kaikille maailman mantereille Etelämannerta lukuun ottamatta. Luontaisesti sitä kasvaa monenlaisilla alueilla, mutta se viihtyy erityisesti ravinteikkailla, kosteilla mailla, rantametsissä, puronvarsilehdoissa ja metsien reunoilla. Varsinkin asutuksen lähellä on tosin vaikea varmuudella sanoa, onko kyse luontaisesta vai villiintyneestä populaatiosta. Kasvin tieteelle määritteli Carl von Linne teoksessaan Species Plantarum vuonna 1753. Humalasta on kehitetty myös joitain lajikkeita puutarhaviljelyä  ja oluen panoa varten. Perinteisesti humalan pölyttymättömiä emikukkia on käytetty antamaan olueen makua sekä lisäämään oluen säilymistä mm. humalan antibakteeristen ominaisuuksien ansiosta. Emikukkia on käytetty myös yrttiteen valmistuksessa ja kansanlääkinnässä monenlaisten vaivojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Vakiinnuttuaan humala on nopeakasvuinen köynnös. Parhaimmillaan se voi kasvaa suotuisalla paikalla  jopa 10 cm päivässä. Siitä voi kesässä tulla jopa 6-9 metriä korkea köynnös tai maanpeitekasvi riippuen kasvualustasta. Humalan nuoret versot ovat väriltään vaaleanvihreät. Humalan nuoria versoja on käytetty Länsi-Euroopassa parsan tavoin. Humalan enintään n. sentin paksuiset varret  tarttuvat suhteellisen helposti kiinni ankkurimaisten karvojen ansiosta erilaisiin karheisiin pintoihin. Laji on helppo kasvattaa köynnöksenä, sillä erillistä tukikehikkoa pystysuoraa pintaa vasten ei yleensä tarvita, vaikkakin se helpottaa kasvattamista, vaan kasvi voidaan ohjata kasvamaan esim. pystysuoraa pylvästä pitkin. Humala kiertyy tukeensa myötäpäivään. Laji voi vaatia yleensä aluksi jonkin verran ohjailua, jotta sen saisi kasvamaan halutulla tavalla. Kasvi on syvä- ja laajajuurinen ja sillä on taipumusta levitä juurivesojen avulla.

Humalan melko suurikokoiset pääosin vastakkaiset lehdet puhkevat myöhään keväällä. Ne ovat jakautuneet sormimaisesti 3-5 liuskaan, ovat harvaan sahalaitaiset ja lehtinukan vuoksi hieman karkeat pinnaltaan.  Päältä ne ovat keskivihreät ja alapuolelta vaaleammat. Lehdet voivat olla n. 5-12 cm pitkät ja lähes yhtä leveät. Ne muistuttavat muodoltaan hieman valkomulperin liuskaisia lehtiä. Lämpiminä syksyinä aurinkoisella paikalla kasvavan humalan lehdet voivat saada keltaisen syysvärityksen ennen kuin ne kuivuvat ja ruskistuvat.

Suotuisalla paikalla humala voi saavuttaa kukintaiän jo noin  2-3-vuotiaana. Se kukkii säistä riippuen heinä-elokuussa.Kukat ovat lievästi tuoksuvat ja väriltään vaaleanvihreät tai keltavihreät. Hedekukat ovat pitkissä ja harsuissa sekä haaroittuvissa röyhykukinnoissa. Kukinnot voivat olla jopa 10 cm pitkiä.  Hedekukissa on kehälehtiä ja heteitä viisi kussakin. Hedekukat voivat olla noin 5 mm leveät. Noin 2-3 viikkoa kestävän kukinnan jälkeen hedekukat  kuihtuvat. Emikukat ovat puolestaan järjestyneet kauniin tiheisiin perällisiin käpymäisiin kukintoihin, jotka voivat olla 2-3 cm pitkiä.  Emikukinta voi kestää n. 2-4 viikkoa. Humalan kävyt eli emikukinnot korjataan säistä riippuen yleensä elo-syysuussa vihreinä ja kuivatetaan sen jälkeen siten, että ne muuttuvat ruskeiksi.  Köynnökseen jääneet emikukinnot kypsyvät yleensä syys-lokakuussa. Jos pölytys onnistuu emikukista kehittyy pieniä pähkylä- siemeniä. Laji kuitenkin tuottaa harvoin siemeniä. Viljelyssä suositaan yleensä vain käpyjä tuottavia emikasveja,  joten pölytys ei senkään vuoksi yleensä onnistu. Pölyttyneet kävyt sisältävät enemmän rasvahappoja, jotka antaisivat olueen karvaan tai puumaisen maun.

Humala viihtyy parhaiten puolivarjoisella tai aurinkoisella, mutta tuulensuojaisella kasvupaikalla. Köynnös viihtyy tuoreessa-kosteassa mutta läpäisevässä maassa. Aurinkoisella kasvupaikalla maaperän tulisi olla kosteampi kuin puolivarjossa. Humalalla voi vanhemmiten olla suotuisalla paikalla jopa noin metrin syvyyteen yltävä juuristo, minkä ansiosta kasvi sietää jonkin verran myös kuivuutta, mutta pitkään jatkuessaan kuivuus heikentää satoa ja voi altistaa tuhohyönteisille. Kasvi on vaatimaton maaperän suhteen, mutta viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, runsaasti orgaanista ainesta sisältävässä, kalkitussa maassa. Tiiviissä savimaassa humala ei kuitenkaan viihdy. Humala hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Humalaa ei tarvitse erityisesti leikata kasvukauden aikana. Vanhat, kuivaneet versot tulisi poistaa keväällä ennen uuden kasvukauden  alkamista. Humala on vastustuskykyinen useille kasvisairauksille, mutta mm hometta ja eräitä virustauteja voi esiintyä. Kasvi ei ole myöskään erityisen altis tuhohyönteisvioituksille, mutta eräät tuhohyönteiset, kuten kirvat ja eräät yöperhoset voivat vahingoittaa sen lehtiä.

• Menestymisvyöhyke: I-VI
• USDA: 3-8
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH Suositus 6.1-7.8
• Alkuperämaa:NL

Myyntikoko: P9

Kuva 1: Kuvaaja: Tim1357 [CC BY 2.0 Deed]