Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata)

Varjostinkuusen historia yltää jopa 230 miljoonan vuoden taakse. Sitä on löytynyt triaskaudelle ajoitetuista fossiileista koko Euraasian alueelta. Ennen jääkautta sitä esiintyi myös Euroopassa. Kolmannen jääkauden jälkeen varjostinkuusi hävisi Euroopasta ja luonnonvaraisena se säilyi ainoastaan Keski- ja Etelä-Japanissa. Varjostinkuusi on arvostettu puu Japanissa ja se on yksi viidestä pyhästä puusta. Kioton prefektuurissa se nimettiin viralliseksi puuksi, samaan tapaan kuin Kanadassa sokerivaahtera (Acer saccharum). Nykyisin varjostinkuusi on uhanalainen laji. Puu on todistetusti ollut jo tuhannen vuoden ajan osa buddhalaista uskontoa ja palvontaa. Puun kuoresta on Japanissa valmistettu myös oakumia, jota on käytetty laivanrakentamisessa. Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Peter Thunberg esitteli varjostinkuusen ensimmäisen kerran vuonna 1784 julkaisemassa Flora Japonica teoksessa.

Luontaisella alueella Japanissa Etelä-Honshun, Kyushun ja Shikokun saarilla varjostinkuusi kasvaa 500-1000 m korkeudessa runsassateisissa pilvimetsissä. Japanissa siitä voi kasvaa jopa 30 m korkea puu. Puu on hyvin hidaskasvuinen ja tämän mitan saavuttamiseen menee jopa yli 100 vuotta. Suomessa varjostinkuusi voi kasvaa suotuisalla paikalla korkeintaan 4 m korkeaksi. Kasvutavaltaan varjostinkuusi on kartiomainen ja tiheäkasvuinen. Siitä kasvaa yksi tai monirunkoinen ja sen oksisto on tiheä ja rehevä.

Varjostinkuusella on kahdenlaisia neulasia. Koristeelliset ja näyttävät neulaset ovat pehmeät, vihreät, 5-10 cm pitkät ja sijoittuvat sateenvarjon mallisiin kiehkuroihin. Jokaisessa kiehkurassa on 10-30 neulasta. Ne pysyvät puussa 3-4 vuotta ennen putoamista. Varjostinkuusen tieteellinen nimi Sciadopitys viittaa juuri näiden neulasten sateenvarjomaiseen muotoon. Lehtimäiset neulaset ovat puolestaan pieniä, ruskeita ja n. 3-5 mm pituisia, suomumaisia ja vaatimattomamman näköisiä laakaversoja jotka esiintyvät oksien läheisyydessä.

Varjostinkuusen kävyt kasvavat neulaskiehkuroiden päihin oksien kärkiin. Ne ovat ovaalin muotoiset, n. 3,5-10 cm pitkät ja 2,5-5 cm leveät, pystykasvuiset ja tummanvihreät. Kypsyessään kävyt muuttuvat ruskeiksi.

Varjostinkuusi viihtyy ravinteikkaassa ja hieman kosteassa, neutraalissa tai hieman happamassa maaperässä puolivarjoisella tai varjoisella paikalla. Varjostinkuusi on talvenarka, joten se on hyvä suojata talveksi. Istutuspaikka tulisi olla tuulensuojainen. Nuorena puu on myös hyvä suojata keväällä kuivattavalta kevätauringolta. Pienen kokonsa ja hidaskasvuisuutensa vuoksi varjostinkuusi soveltuu myös ruukkukasviksi.

• Menestymisvyöhyke: (I-II)
• USDA 5
• PH suositus: 5-7
• Puolivarjoinen-varjoinen
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C5: 30-40 cm.

Kuva: Niittytila