Hopeamagnolia (Magnolia obovata)

Hopeamagnolia on Japanista sekä Kuriilien ja Sahalinin saarilta kotoisin oleva valkokukkainen ja isolehtinen koristepensas. Sen luontainen levinneisyysalue yltää tiettävästi pohjoisemmaksi kuin minkään muun magnolialajin. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä kasvaa vuoristojen rinteiden lehti- ja sekametsissä n. 600 – 1680 metrin korkeudella ja pohjoisempana esim. Hokkaidossa, Kuriilisen saarilla ja Sahalinissa ravinteikkailla alavemmilla  mailla n. 100-300 metrin korkeudessa. Hopeamagnolian kuvaili tieteelle ensimmäistä kertaa ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Peter Thunberg 1794. Pohjois- Amerikkaan se saapui siemenenä 1865 ja Eurooppaan ilmeisesti 1870-luvulla. Sen tieteellisen nimen lajimääre viittaa lehtien muotoon (obovata). Hopeamagnolian suomenkielinen nimi viittaa puolestaan kasvin isojen lehtien alapinnan väriin. Kasvi muistuttaa erityisesti lehtiensä muodon puolesta paljon pohjoisamerikkalaista sateenvarjomagnoliaa (magnolia tripetala), mutta kasvaa yleensä sitä isommaksi. Hopeamagnolia on Suomessa harvinainen, mutta Keski-Euroopassa ja jo Etelä-Ruotsissakin jo pitkään viljelty. Kauniin kukinnan ja mahdollisten punaisten tuppilohedelmien lisäksi sen suosio perustuu isojen lehtien tuomaan trooppiseen ulkonäköön.  Lajista on kehitetty myös joitain puutarhaviljelylajikkeita.

Hopeamagnolia on suhteellisen nopeakasvuinen. Se voi nuorena vuodessa kasvaa suotuisalla paikalla n. 30-60 cm. Siitä voi tulla latvukseltaan leveän kartiomainen ja Suomessakin  n. 3-8 metriä korkea ja 2-5 metriä leveä pensas tai pieni puu. Pensaan runko on väriltään vaaleanharmaa ja sileähkö, jota paikoin peittävät korkkihuokoset. Vanhemmiten runko muuttuu ruskehtavaksi. Kasvin kuivattua kuorta on käytetty ja edelleen käytetään Japanissa kansanlääkinnällisiin tarkoituksiin. Kasvi on voimakkaasti allelopaattinen, eli se pyrkii estämään muiden kasvien siementen itämisen latvuksen alla hieman samaan tapaan kuin esim. jalopähkinät (Juglans sp.) Talviasussa sen n. 3 – 6 cm pitkät ja 0,7-1 cm leveät kukkasilmut oksilla ovat silmiinpistävät.  Sen lehdet puhkeavat suhteellisen myöhään keväällä.  Päältä syvänvihreät  ja alapuolelta vaaleammat hopeanharmaanukkaiset, hieman nahkeat lehdet ovat pitkänpyöreän  vastapuikeat ja suippotyviset, kärjestä pyöreät ja todella isot, jopa n. 45 cm pitkät ja n. 20 cm leveät. Useimmin pituus jää kuitenkin n. 15-25 cm:iin ja leveys n. 7-12 cm:iin. Se on Japanin suurilehtisin luonnonvarainen lehtipuu. Kasvin lehdet ovat asettuneet valekiehkuramaisesti versojen ylöskaartuviin kärkiin. Lehdet saavat kirkkaan keltaisen syysvärityksen suhteellisen aikaisin alkusyksyllä. Aikaisin lokakuussa lehdet alkavat jo ruskistua. Lehtiä on käytetty Japanissa mm. perinteisesti erilaisissa riisiruoissa esim. riisin käärimiseen. Nykyään lehtiä käytetään tosiaan myös esim. erilaisissa kukka- asetelmissa.

Hopeamagnolian kukintaikä voi alkaa noin kahdeksan vuotiaana tai hieman aiemminkin suotuisalla paikalla ja riittävällä lannoituksella. Kukintaiän saavutettua kasvi kukkii yleensä säännöllisesti vuosittain ja kukinta on runsasta. Kukinnan runsaus lisääntyy iän myötä. Se kukkii, säistä riippuen, kesäkuussa kuten mm. sateenvarjomagnoliakin (magnolia tripetala).  Kasvi kukkii lehtien aukeamisen kanssa samoihin aikoihin tai hieman myöhemmin. Kasvi kukkii aiemman vuoden versoilla. Kukat sijaitsevat  versojen kärjissä. Vaikka kukat ovat kaksineuvoisia, kasvi pyrkii vähentämään itsepölyttymistä siten, että emit kuihtuvat ennen heteiden ponsien avautumista. Kukissa on 9-12 kermanvalkoista paksuhkoa, puikeaa kehälehteä. Kukat ovat yleensä maljamaiset, sillä avautuneiden kukkien terälehtien kärjet kaartuvat hieman ylöspäin. Lisäksi kukissa on yleensä kolme ohuempaa verholehteä  Kukissa on keskellä n. 15-18 mm pitkät kellertävät, tyvestä punaiset heteet ja keskellä jopa n. 3 cm leveä vihertävä emi. Kukkien tuoksu on voimakas,  erilainen kuin sateenvarjomagnolialla. Se voi muistuttaa lievästi sitruunan, melonin tai vanilijan tuoksua. Halkaisijaltaan avautuneet kukat voivat olla jopa noin 13-18 cm leveät. Vanhemmiten kukinta voi kestää jopa 40 päivää, sillä kukat avautuvat yleensä eri aikaan ja yksittäiset kukat voivat säilyä 3-4 päivää. Kukinnan jälkeen lämpiminä syksyinä voi syys-lokakuussa kehittyä n. sentin mittaisia siemeniä sisältäviä, hieman kävyltä tai kurkulta  näyttäviä, n. 12-18 cm pitkiä kartiomaisia tuppilohedelmiä. Ne ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat vähitellen punaisiksi.

Hopeamagnolia sietää alkuperästä riippuen kohtuullisesti kylmää ilmastoa. Se on talvenkestoltaan ehkä hieman kestävämpi kuin sateenvarjomagnolia. Kasvupaikan tulisi Suomessa olla suojainen ja puolivarjoinen, mieluusti muun ylispuuston suojaama, sillä voimakkaat lämpötilaerot varjoisalla – ja aurinkoisella puolella runkoa voivat altistaa sen halkeamille. Lisäksi kasvupaikan tulisi olla suojainen myös siksi, että kasvin hauraat oksat katkeavat helposti voimakkaissa tuulissa. Kasvupaikan olisi hyvä olla sellainen, että kasvi ei herää liian aikaisin talvilevolta, koska kasvi on arka myöhäisille keväthalloille. Erityisesti kylminä talvina kasvi tarvitsee talvisuojauksen. Kasvin pinnallinen juuristo olisi nuorella kasvilla hyvä suojata puuhakkeella tms. peitemateriaalilla. Hopeamagnolian talvenkestävyys paranee ajan myötä. Se viihtyy parhaiten kosteassa, mutta läpäisevässä, ravinteikkaassa ja kuohkeassa maaperässä, mutta sietää jonkin verran myös tulvimista. Se viihtyy kosteassa ilmastossa, mutta magnoliat eivät kuitenkaan pidä talvikosteudesta. Hopeamagnolia ei siedä lähellä maanpintaa sijaitsevan juuristonsa vuoksi kovin hyvin kuivuutta. Vakiinnuttuaan se sietää jonkin verran kuivuutta, mutta pitkinä kuivina kausina se voi tarvita vielä tuolloinkin lisäkastelua. hopeamagnolia, niin kuin useimmat muutkin magnoliat, viihtyvät parhaiten happamassa maassa. Nyttemmin on kuitenkin havaittu, että monet magnoliat, sietävät lievästi emäksistä maaperää. Kuten magnoliat yleensä, ei myöskään hopeamagnolia tarvitse erityistä leikkaamista. Vain sairaat, kuivat tai sisäänpäin kasvavat sekä hankaavat oksat tulisi poistaa heti kukinnan jälkeen. Hopeamagnoliaa pidetään kohtalaisen terveenä kasvina, mutta toisinaan erilaiset tuhohyönteiset voivat vahingoittaa sen lehtiä ja kasvi on altis eräille kasvitaudeille.

• Menestymisvyöhyke: I-II (III)
• USDA: 5-9
• Puolivarjoinen
• PH suositus: 5–7
• Alkuperämaa: SE, Siemenlähde: Vågsäter.

Myyntikoko C2: n. 30–45 cm.

Kuva 1: Kuvaaja: Σ64 [CC BY 4.0 Deed]