Etelänkultasade (Laburnum anagyroides)

Etelänkultasade on keltakukkainen pieni puu tai pensas, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoseuduilta, eli samoilta seuduilta kuin lähisukuinen Suomessa enemmän viljelty kaljukultasade (Laburnum alpinum). Etelänkultasade kasvaa yleensä matalemmalla vuoristossa kuin kaljukultasade. Molemmat lajit ovat niin läheistä sukua toisilleen, että voivat risteytyä keskenään. (Risteymää kutsutaan tarhakultasateeksi (Laburnum x watereri)). Etelänkultasade on ihmisen myötävaikutuksella levinnyt aikojen saatossa moniin alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolisiin Keski-Euroopan maihin uustulokkaana. Sitä kasvatettiin puutarhoissa koristeellisten kukkiensa vuoksi jo myöhäisellä keskiajalla. Alppien yli, Englantiin sekä Pohjois-Amerikkaan sen viljely levisi 1650-luvulla. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä kasvaa metsien reunoilla ja luonnontilaisten, yleensä tammi- ja pyökkivaltaisten metsien aukkopaikoissa. Tieteellisen nimen lajimääre anagyroides viittaa lehtien yhdennäköisyyteen mm. Välimeren alueella kasvaviin lemmonpapuihin (Anagyris sp.). Tieteelle lajin kuvaili v. 1787 Friedrich Kasimir Medikus.

Etelänkultasateen kasvunopeus on hidas – keskinkertainen ja vakiintuminen uudelle kasvupaikalle on usein hidasta. Luontaisella levinneisyysalueellan etelänkultasateesta voi kasvaa n. 4-9 metriä korkea ja 3-4 metriä leveä kasvutavaltaan epäsäännöllinen pieni puu tai pensas, jossa on usein muodoltaan maljamainen, ylöspäin levenevä latvus. Suomessa etelänkultasade jäänee pienehköksi parhaimmillaan n. 2-4 metriä korkeaksi monirunkoiseksi pensaaksi. Puuaines on lujaa, raskasta ja kestävää. Sitä on käytetty toisinaan erilaisissa puusepäntöissä, mutta puuta on yleensä huonosti saatavilla jo pelkästään kasvin suhteellisen pienen koon vuoksi. Kasvilla on matala juuristo. Se kuuluu hernekasveihin (Fabaceae) ja pystyy hyödyntämään juuriston bakteereita typen sidonnassa. Sen runko on nuorena vihertävä-tummanharmaa ja sileä, vanhemmiten se muuttuu uurteiseksi. Etelänkultasateen nuoret versot ovat hieman alaspäin roikkuvia. Sen lehdet sijaitsevat vuorottain-kierteisesti. Ne koostuvat kolmesta, hieman apilamaisesta (Trifolium sp.), noin 2 - 9 cm pitkästä  ja 1,5 – 4,5 cm leveästä soikeasta ja pyöreäkärkisestä päältä keskivihreästä ja alta harmaan- sinivihreästä lehdykästä. Lehdykköjen alapinnat ovat varsinkin nuorena tiheän silkkimäisen karvoituksen peitossa toisin kuin kaljukultasateella. Lehdet eivät saa erityistä syysväritystä. 

Pensaan koristearvo perustuu kuitenkin sen alkukesään ajoittuvaan näyttävään kukintaan. Etelänkultasade voi tulla kukintaikään kasvupaikasta riippuen n. 4-10 vuotiaana. Kasvi kukkii kaljukultasadetta 1-3 viikkoa aiemmin, mikäli mahdollista. Kukinto koostuu 10-15 cm pituisista kirkkaan keltaisista yleensä alaspäin roikkuvista kukkatertuista, joissa voi olla jopa 18-45 hernekasveille tyypillistä tuoksutonta keltaista kukkaa. Kukkien sisäosissa on yleensä pienet punaiset raidat. Kukinto on pienempi kuin kaljukultasateella, mutta yksittäiset kukat voivat olla suurempia ja ne ovat lyhyempiperäisiä. Ne voivat olla kooltaan jopa 2-2,5 cm mittaisia. Kukinta voi säistä riippuen kestää jopa n. 2-3 viikkoa. Keltaiset kukat näyttävät ikään kuin satavan alas, johon kultasateiden nimi viittaa. Kukat ovat kaksineuvoisia ja pölytyksen onnistuttua syksyllä niistä voi kehittyä hernekasveille tyypilliset jopa kahdeksan sentin pituiset lopulta tummanruskeat nukkapintaiset siemenpalot. Nämä ryhmissä roikkuvat, 2-7 mustaa 4-5 mm kokoista siementä sisältävät, kuivat siemenpalot voivat toisinaan koristaa pensasta pitkälle talveen asti. Syksyn lämpiminä päivinä siemenkodat voivat kuitenkin jo avautua ja vapauttaa siemenet. Etelänkultasade on syötynä kaikilta osiltaan myrkyllinen ihmiselle, varsinkin siemenet. Sitä ei tulisi sen vuoksi istuttaa lähelle pienten lasten leikkialueita.  Sen sijaan se maistuu eräille eläimille, kuten jäniksille ja peuroille ja siksi tulisikin suojata talveksi esim. verkoilla.

Etelänkultasade on talvenarempi kuin kaljukultasade (Laburnum alpinum). Se tarvitsee Suomessa lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan ja kylminä talvina talvisuojauksen. Se viihtyy tuoreessa, mutta läpäisevässä maassa. Kasvi ei pidä märästä maasta. Vakiinnuttuaan se sietää ajoittaista kuivuutta. Etelänkultasade pitää kalkkipitoisesta, suhteellisen kevyestä, ravinteikkaasta maasta, mutta tyytyy myös vähäravinteiseen kasvualustaan. Kultasateet sietävät hyvin ilmansaasteita. Etelänkultasadetta voi kasvattaa myös isossa ruukussa ja talvettaa viileässä sisätilassa. Tällöin on tärkeä huolehtia, että vesi ei seiso ruukussa. Etelänkultasade ei siedä voimakasta muotoiluleikkaamista. Mahdolliset hoitoleikkaukset voi tehdä keskikesällä tai sen jälkeen.  

• Menestymisvyöhyke (I-III)
• USDA 5-8
• PH suositus: 6,6 – 7,5
• Aurinkoinen 
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko: Avojuurinen n. 50 cm.