Amerikanjuudaksenpuu (Cercis canadensis)

Amerikanjuudaksenpuu kuuluu hernekasvien (Fabacae) heimoon, mutta sillä ei ole juurissaan typpeä sitovia juurinystyröitä. Juudaksenpuiden suku (cercis) on hyvin vanha. Fossiililöytöjen perusteella suvun kasveja on esiintynyt jo liitukaudella. Luontaisesti amerikanjuudaksenpuita kasvaa Pohjois-Amerikassa alueella, joka yltää New Jerseystä ja Floridasta länteen Missouriin, Teksasiin ja New Mexicoon saakka. Luontaisella levinneisyysalueellaan puu kasvaa aluskasvina lauhkeissa sekametsissä, purojen varsilla ja mäkien etelärinteillä. Kanadaan viittaava tieteellisen nimen lajimääre on harhaanjohtava, vaikkakin puu istutettuna selviää levinneisyysalueensa ulkopuolella ainakin Etelä-Ontariossa asti. Amerikanjuudaksenpuu on ollut menneinä vuosikymmeninä Pohjois-Amerikassa yksi rakastetuimmista puista. Sitä on viljelty puutarhakäytössä Pohjois-Amerikassa tiettävästi jo 1600-luvulta lähtien. Puu on valittu levinneisyysalueensa länsirajoilla Oklahomassa myös osavaltiopuuksi. Lajista on kehitetty Pohjois-Amerikassa myös muutamia puutarhaviljelylajikkeita, joilla on mm. parempi talvenkestävyys tai koristeellisempi syysväritys kuin kantalajilla. Valitettavasti erityisesti talvenkestävimpien amerikanjuudaksenpuun lajikkeiden kuten ’Pink Trim’ saatavuus on ollut Euroopassa huono. Monella kielellä amerikanjuudaksenpuu tunnetaan punaisiin kukkanuppuihin viittaavalla nimellä, kuten suomenkielellä aiemmin nimellä nuppupuu. Nimi juudaksenpuu tulee legendasta, jonka mukaan Juudas Iskariot olisi hirttäytynyt välimeren maissa luontaisesti kasvavaan samaan sukuun kuuluvaan palestiinanjuudaksenpuuhun (Cercis siliquastrum).

Amerikanjuudaksenpuu voi luontaisella levinneisyysalueellaan kasvaa jopa n. 8-15 metriä korkeaksi, mutta jää yleensä pienemmäksi.  Suomessa suotuisalla paikalla siitä voi kehittyä n. 2-3 metriä korkea pieni leveälatvuksinen puu tai iso pensas. Amerikanjuudaksenpuun kasvunopeus on suotuisissa olosuhteissa keskinkertainen. Se voi kasvaa tuolloin vuodessa n. 20-40 cm. Kasvin runko ja oksat ovat ruskeanpunaiset-harmaat ja sileät, vanhemmiten hieman uurteiset. Vanhemmiten niihin kehittyy myös korkkihuokosia. Yleensä kasvin pystysuora runko on lyhyt ja runko haaroittuu alhaalta, jolloin latvuksesta kehittyy leveä. Amerikanjuudaksenpuun juuristo koostuu lähinnä kasvupaikasta riippuen paalujuurimaisesta pääjuuresta ja lähellä maanpintaa olevista pienistä, mutta tiheässä sijaitsevista vaakasuuntaista juurista. Tiiviissä maassa kasvilla voi olla pelkästään vain lähellä maanpintaa sijaitsevia vaakasuoria juuria.

Amerikanjuudaksenpuun lehdet puhkeavat punertavina loppukeväällä tai alkukesällä ja muuttuvat vähitellen päältä tummanvihreiksi. Lehtien puhkeaminen edellyttää monelle pohjoisamerikkalaiselle lehtipuulle tyypillisesti suhteellisen korkeaa lämpösummaa. Sen kauniin herttamaiset lehdet sijaitsevat vuorottain ja ovat ehjälaitaiset. Alapuolelta ne ovat nukkaiset ja sinertävän vihreät. Ne muistuttavat muodoltaan katsuroiden (Cercidiphyllum sp.) lehtiä. Pinnaltaan ne ovat lehden suuntaisen 5-7 lehtisuonen ja niiden välisten lehtisuonien halkomat. Lehdet ovat täysikokoisina n. 1 mm paksut, mikä tekee niistä hieman nahkean tuntuiset. Amerikanjuudaksenpuun lehdet voivat olla täysikokoisina n. 5 -12 cm pitkät ja lähes yhtä leveät. Lehtien syysväritys on kirkkaan keltainen

Amerikanjuudaksenpuu kukkii myöhäiskeväällä hieman ennen lehtien puhkeamista pienin vaaleanpunaisin hernekasveille tyypillisin, pienin kukin. Kukat ovat kaksineuvoiset. Kukat voivat olla kooltaan n. 1-1,2 cm kokoisia. Ne sijaitsevat 4-8 kukan tertuissa aiemman vuoden versoissa. Kukkia voi muodostua myös kasvin puutuneeseen runkoon (kaulifloria). Kukinta voi kestää säistä riippuen jopa kuukauden ja kukinta on yleensä runsas. Kasvi voi lähes kirjaimellisesti peittyä vaaleanpunaisten kukkien alle. Kukat ovat pölyttäjähyönteisten mieleen. Kukat ovat syötäviä ja niitä on mahdollista käyttää esim. salaateissa. Suomessa kasvin kukkiminen on todella harvinaista suotuisallakin paikalla.  Amerikanjuudaksenpuut ovat usein luontaisesti itsesteriilejä. Pölytyksen onnistuttua kukista voi kehittyä syksyllä pieniä, n. 4-5 cm kokoisia, ruskeita palkomaisia hedelmiä, jotka sirottavat oksilla 2-4 kappaleen tiiviissä rykelmissä. Niistä jokainen voi sisältää jopa 3-10 pientä litteää papumaista siementä. Todennäköisesti kasvi ei Suomessa suotuisissakaan olosuhteissa ehdi kehittää syksyllä siemeniä ennen ensimmäisiä yöpakkasia.

Amerikanjuudaksenpuu tarvitsee hyvin lämpimän, aurinkoisen kasvupaikan. Se suosii tuoretta-kosteaa ja ravinteikasta, syvämultaista maaperää. Vakiinnuttuaan kasvi sietää myös kuivuutta, mutta sitä ennen maaperä ei saisi kuivua kesällä pitkäksi ajaksi. Puun juuristoalue olisi siksi hyvä suojata kosteutta pidättävillä katteilla. Maaperän tulisi silti olla läpäisevä. Amerikanjuudaksen puu ei siedä tulvimista tai vähähappista maaperää. Suotuisalla paikalla se pysyy yleensä melko terveenä. Kasvin lehdet ovat alttiita tuhohyönteisten vioituksille, mutta terveelle kasville vioitukset eivät ole vaarallisia. Kasvin sanotaan sietävän myös jalopähkinäkasvien (Juglandaceae) erittämää juglone – yhdistettä. Amerikanjuudaksenpuu voi suotuisalla paikalla elää n. 20-30 vuotiaaksi. Se ei tarvitse erityisiä muotoiluleikkauksia. Suomessa amerikanjuudaksenpuu on talvenarka ja tarvitsee avomaalla erittäin suojaisen ja lämpimän kasvipaikan, jotta se ehtisi tuleentua ennen talvea ja/tai talvisuojauksen tai kasvihuoneen. Amerikanjuudaksenpuu voidaan kasvattaa myös isossa ruukussa ja talvettaa viileässä sisätilassa. Avomaalla se tulisi istuttaa lämpösumman kertymisen ja talvehtimisen edistämiseksi seinän, kallion, kivimuurin tai vastaavan eteläpuolelle. Tiettävästi kasvi on talvehtinut avomaalla eri puolilla Etelä-Suomea ainakin joitakin vuosia. Myös Turun yliopiston Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa on tiettävästi kasvanut avomaalla n. 2-3 metriä korkea yksilö.  

• Menestymisvyöhyke: ?
• USDA: 5b-9
• Aurinkoinen
• Ph suositus: 5.1-7.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: C7,5: 240-260 cm. 52 € (4.5.2024 alkaen)

Kuva 1: Famartin [CC BY-SA 4.0]