Jättihevoskastanja (Aesculus x hemiacantha 'Tor Nitzelius')

Balkaninhevoskastanja on kotoisin Balkanin vuoristoalueelta. Se on suosittu koristepuu Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa ja Suomessakin Etelä-Suomessa sekä harvinaisempana ilmeisesti Joensuu-Oulu linjan eteläpuolelle asti. Japaninhevoskastanja (Aesculus turbinata) puolestaan on nimensä mukaisesti kotoisin Japanista. Se muistuttaa balkaninhevoskastanjaa, mutta mm. sen lehdet ja kukinnot ovat pääsääntöisesti isommat kuin balkaninhevoskastanjalla. Japaninhevoskastanja on myös Suomessa hyvin harvinainen koristepuu ja huomattavasti talvenarempi kuin balkaninhevoskastanja. Lähisukuiset hevoskastanjalajit risteytyvät helposti keskenään. Jättihevoskastanja on näiden em. keskenään lähisukuisten puiden mm. kuuluisan kasvitieteilijä Tor Nitzeliuksen koepuutarhassa Hallandsåsenissa itsestään syntynyt risteymä. Sillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta siitä on käytetty ruotsinkielistä leikillistä ”turbohevoskastanja” -nimitystä sekä jättihevoskastanja -nimeä. Molemmat viittaavat kasvutapaan. Jätti -etuliite soveltunee kuitenkin hieman paremmin suomenkieliseen nimistöön. 

Jättihevoskastanja on suotuisalla paikalla erityisesti nuorena nopeakasvuinen. Siitä voi tulla Suomessa jopa 10–15 metriä korkea ja 6-10 metriä leveä, tukevaoksainen, pystykasvuinen puu. Kasvia tukee muiden hevoskastanjoiden tapaan syvälle menevä paalujuuri sekä voimakkaat sivujuuret. Hevoskastanjoille tunnusomaista ovat suuret, vastakkain sijaitsevat, keskivihreät lehdet, jotka ovat jakautuneet sormimaisesti 5-7, jopa n. 10–35 cm kokoiseen hammaslaitaiseen lehdykkään. Jättihevoskastanjalla lehdet ovatkin selvästi suuremmat kuin balkaninhevoskastanjalla ja muistuttavat kooltaan enemmän japaninhevoskastanjan lehtiä. Lehdet saavat syksyllä ennen varisemistaan keltaruskean syysvärin.

Jättihevoskastanja kukkii alkukesästä pystykasvuisin terttukukinnoin, jotka voivat olla isommat kuin balkaninhevoskastanjalla, jolla ne ovat n. 10–30 cm pitkät. Yhdessä kukinnossa voi olla n 20–80 kukkaa. Kukat ovat hevoskastanjoille tyypilliset kellomaiset, koostuen viidestä kermanvalkoisesta terälehdestä, joissa on keskellä keltaista tai oranssia väritystä. Kukan keskeltä nousevat terälehtiä selvästi pitempinä 5-7 ylöspäin taipunutta hedettä, joiden päissä ovat punaruskeat ponnet. Kooltaan kukat voivat olla n. 1 cm kokoiset, eli hieman pienemmät kuin balkaninhevoskastanjalla. Kukat ovat kaksineuvoiset. Pölytyksen onnistuttua kukista kehittyvät ja syys-lokakuussa kypsyvät balkaninhevoskastanjasta poiketen lähes piikittömät, vihreät kotahedelmät. Kypsyttyään hedelmät aukeavat ja paljastavat sisällä olevat 1-3 siementä, jotka ovat ihmiselle ilman käsittelyjä lievästi myrkyllisiä.

Jättihevoskastanja viihtyy lämpimällä, aurinkoisella tai puolivarjoisella ja tuulensuojaisella paikalla. Laji viihtyy runsasravinteisessa, tuoreessa ja multavassa maassa. Kasvi sietää myös ajoittaista kuivuutta, mutta ei viihdy kuivassa kasvupaikassa. Laji on melko terve. Se on balkaninhevoskastanjaa vastustuskykyisempi lehtilaikulle (Guignardia aesculi). Sen sijaan vastustuskyky on balkaninhevoskastanjan tasoa esim. kastanjanmiinaajakoita vastaan (Cameraria ohridella).

• Menestymisvyöhyke: I-III (IV)
• USDA:5
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• Ph suositus: 6.0-7.2
• Perusjuuri: Aesculus hippocastanum
• Alkuperämaa: SE

Myyntikoko  C3,5: ca. 40-60 cm.

Kuva 1: Jättihevoskastanja Turussa. [Copyright Ari Hyvärinen]

Kuva 2: Jättihevoskastanjan hedelmiä [Copyright Ari Hyvärinen]

Kuva 3: Jättihevoskastanjan isoja lehdykköjä [Copyright Ari Hyvärinen]