Riippahernepensas (Caragana arborescens 'Pendula')

Hernekasvien heimoon kuuluva siperianhernepensas (Caragana arborescens) on kotoisin laajalta-alueelta Koilis-Aasiasta, joka yltää Mantsuariasta Siperian boreaaliselle vyöhykkeelle sekä Kazakstaniin lännessä.. Länsi-Eurooppaan se levisi jo 1600-luvun ensimmäiseltä puoliskolta alkaen. Puutarhaviljelyn ansiosta se on levinnyt luontoon mm. laajoilla alueilla Itä-Eurooppaa ja paikoin Pohjois-Amerikassa. Hernekasvina sitä on hyödynnetty myös typensitojana. Siperianhernepensas on sellaisenaan ollut vuosikymmeniä myös Suomessa suosittu aitakasvi. Siitä on kehitetty myös muutamia puutarhaviljelylajikkeita. Yksi suosituimmista on pienikokoinen riippahernepensas (Caragana arborescens ’Pendula’). Lajikkeen kuvaili ensimmäisen kerran kuuluisa ranskalainen kasvitieteilijä Élie-Abel Carrière vuonna 1856, Journal général d'horticulture (11:165) –julkaisussa. Suomessa lajike yleistyi puutarhaviljelyssä 1940-luvulta lähtien.

Rungollinen riippahernepensas on yleensä jalostettu varttamalla yksirunkoiseen siperianhernepensaaseen oikeassa kulmassa riippuvaoksainen latvusosa. Vartoksen onnistuessa se kasvaa sateenvarjomaisesti nuokkuen alaspäin samalla kun runko paksuuntuu. Lopulta roikkuvat oksat yltävät lähes maahan asti. Riippahernepensaasta voi tulla n. 1-2 metriä korkea pieni pensas vartoskorkeudesta riippuen, sillä kasvi ei juurikaan kasva ylöspäin. Lajikkeen kasvunopeus on keskinkertainen. Ensimmäisinä vuosina kasvu on nopeampaa, jonka jälkeen se vähitellen hidastuu. Riippahernepensaan vuorottain sijaitsevat vaaleanvihreät – tummanvihreät, parilehdykkäiset kerrannaislehdet koostuvasta 8-14 suikeasta-soikeasta lehdykästä. Syksyllä lehdet saavat keltaisen syysvärityksen.  Kerrannaislehti voi olla n. 10 cm pituinen ja lehdykät n. 8-25 mm pituisia ja 5-10 mm levyisiä. Syksyllä lehdet saavat keltaisen syysvärin. Riippahernepensas on siperianhernepensaasta poiketen yleensä piikitön. Vanhat versot ovat väriltään ruskean vihreitä, nuoret enemmän keltavihreitä.  Runko on sileä ja vihreän ruskea.  Kasvin juuristo on tiheä, laaja ja syvä. Kestävyytensä ja laajan juuristonsa ansiosta kantalajia on hyödynnetty mm. eroosiontorjunnassa.

Riippahernepensas on kaksineuvoinen. Se kukkii myöhään keväällä tai aikaisin kesällä. Sen hernekasveille tyypilliset kukat ovat pieniä, n. 1,8-2,5 cm pitkiä ja keltaisia sekä hyvän tuoksuisia. Kukat sijaitsevat joko yksittäin tai 2-5 kukan terttuina. Kukinta on yleensä runsaampi kuin kantalajilla. Kukat ja niiden oranssi siitepöly ovat erityisesti pölyttäjähyönteisten mieleen. Pölytyksen onnistuttua kasvi tuottaa hernekasveille tyypillisiä, n. 3-6 cm pitkiä ja 3,5-5 mm leveitä siemenpalkoja. Aluksi ne ovat vihreitä ja kypsyessään muuttuvat punaruskeiksi. Ne kypsyvät yleensä syyskuussa ja aukeavat itsestään levittäen siemenet ympäristöönsä. Palkojen sisällä on yleensä n 3-6 pientä mustaa siementä. Siemenet ja siemenpalot ovat syötäviä, mutta niiden keittämistä suositellaan ennen syömistä.  Kansanlääketieteessä kasvia (kantalajia) on hyödynnetty naisten tautien ja gynekologisten vaivojen hoitamisessa Kiinassa.

Riippahernepensas viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla. Varjoisemmalla paikalla lehtien väritys on tummempi ja kukinta vähäisempää kuin aurinkoisella paikalla. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja pärjää monenlaisessa maaperässä. Mutta parhaiten se viihtyy vähäravinteisessa hiekka- tai sorapitoisessa maassa, sillä se pystyy sitomaan juuristonsa typpibakteerien avulla ilmasta typpeä. Kasvi viihtyy parhaiten tuoreessa maaperässä, mutta sietää myös kuivuutta, mutta ei seisovaa vettä juurillaan. Riippahernepensas sietää myös tuulta ja paahdetta, maan tiivistymistä sekä kaupunkiolosuhteita. Riippahernepensas ei tarvitse erityistä muotoiluleikkausta, mutta kevätleikkaukset tihentävät latvusta.  Lisäksi rungon tyvestä kasvavat villiversot on syytä poistaa, jotta kasvi säilyttää sille ominaisen sateenvarjomaisen kasvutavan. Riippahernepensas on vastutuskykyinen useille kasvisairauksille, mutta esim. härmää saattaa toisinaan esiintyä. Suotuisalla kasvupaikalla se voi elää ainakin 40-vuotiaaksi.

• Menestymisvyöhyke: I-V (VI)
• USDA: 3-7
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• Istutussuositus: Istutuskuopan koko 50*50*50 cm
• PH suositus:5.6–8.5
• Alkuperämaa: PL/FI

Myyntikoko C3: Rungon korkeus 100–120 cm.

Kuva 1: Wilrooij [CC BY-SA 4.0]