Japaninvadelma (Rubus phoenicolasius)

Japaninvadelma on kotoisin Pohjois-Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä kasvaa mm. metsän aukoissa ja erilaisilla joutomailla kuten ojien reunoilla ja teiden varsilla. Keski-Eurooppaan se saapui vuonna 1876 ja Pohjois-Amerikan puutarhoihin vuonna 1890. Tuolloin ne oli tarkoitettu lähinnä koristekasveiksi ja jalostuskäyttöön muiden vadelmien kanssa. Kasvin tieteellisen nimen lajimääre phoenicolasius viittaa japaninvadelman versojen punanukkaiseen piikistöön. Tieteelle kasvin kuvaili ensimmäisen kerran kuuluisa kasvitieteilijä Karl Ivanovitš Maksimovitš vuonna 1872.

Japaninvadelma on rento- ja voimakaskasvuinen, jopa  n. 1-3 metriä korkeaksi ja ajan kanssa jopa lähes yhtä leveäksi kasvava, puolipensas. Sen versot ovat aluksi vihreät ja muuttuvat vähitellen kasville tunnusomaisesti punertavan ruskeiksi. Puutarhavadelmojen tapaan versot ovat piikikkäät, mutta pienet punaiset piikit ovat niin ohuet ja sijaitsevat niin tiheässä, että ne näyttävät melkeinpä nukkapeitteeltä. Ne ovat kuitenkin riittävän paksuja ollakseen pisteliäitä. Aluksi versot ovat pystykasvuisia, mutta muuttuvat vähitellen rentokasvuisiksi. Talvella kaartuvat punertavat versot ovat koristeellisia valkoista taustaa vasten. Kasvutapansa vuoksi japaninvadelma soveltuu myös koristekäyttöön. Toisena vuotena versot paksuuntuvat ja puutuvat sekä pieniä kukkia tuottavia sivuoksia kehittyy. Rennon kasvutapansa vuoksi Japaninvadelma tulisi tukea säleikköä tms. tukea vasten, jolloin marjat kypsyvät paremmin ja ne on helpompi poimia. Maahan kaartuvat oksat juurtuvat nopeasti. Japaninvadelma leviää puutarhavadelmien tapaan myös juurivesoista. Sadonkorjuun jälkeen tulee leikata satoa antaneet versot, sillä ne kuolevat seuraavana talvena. Japaninvadelman jopa noin 10 senttiä pitkät kerrannaislehdet koostuvat 3-5 lehdykästä, jotka ovat alapuolelta vaaleita. Halutessaan japaninvadelmaa voi lisätä suvuttomasti jakamalla, pistokkaista ja taivukkaista sekä suvullisesti myös siemenistä. Kasvi on muiden vadelmojen tapaan melko matalajuurinen.

Japaninvadelma kukkii puutarhavadelmien tapaan yleensä toisen vuoden versoilla alkukesästä pienin, n. 6-10 mm kokoisin vaaleanpunertavin kukin. Kukat kehittyvät vaakasuorien oksien kärkeen n. 10–15 kukan kukinnoissa. Japaninvadelma on itsepölytteinen ja vanhemmiten suotuisalla paikalla satoisa. Japaninvadelman terveelliset marjat alkavat säistä riippuen kypsyä elokuulta alkaen ja satokausi voi kestää koko syyskuun sillä marjat eivät kypsy samanaikaisesti. Marjat ovat aluksi oranssinpunaisia ja muuttuvat kypsyessään tummanpunertaviksi. Pienet, halkaisijaltaan noin sentin kokoiset, kiiltävät marjat kehittyvät tiivissä rykelmissä. Täysin kypsänä marjat irtoavat poimittaessa helposti puolipensaasta. Poimitut marjat eivät säily pitkään. Marjojen malto on kiinteää ja maultaan marjat ovat makean mehukkaita. Mitä kypsempiä marjat ovat sen makeammaksi ne tulevat. Marjojen hedelmäinen, miellyttävän makeankirpeä maku muistuttaa hieman karhunvadelmaa (Rubus fruticosus). Maun sanotaan muistuttavan hieman kiiviä tai viinirypälettä. Monissa kielissä, kuten esim. englannissa, hollannissa ja ruotsissa marjaa nimitetäänkin japanilaiseksi viinivadelmaksi. Raakana marjat ovat mietoja ja kiinteitä. Japaninvadelmat soveltuvat puutarhavadelmien tapaan hyvin tuore- sekä talouskäyttöön, leivontaan ja hilloihin. Marjat säilyttävät muotonsa suhteellisen hyvin myös pakastettaessa.Niistä saa näyttäviä koristeita erilaisten jälkiruokien ja jäätelöiden päälle. Tuhohyönteiset ovat marjoissa harvinaisia, sillä marjoja suojaavat lihansyöjäkasveja muistuttavat tahmeat verholehdet kypsymiseen asti. Kasvi ei kuitenkaan hyödynnä suojuslehtiin takertuneiden hyönteisien proteiineja.

Japaninvadelma viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella, tuulensuojaisella, lämpimällä kasvupaikalla. Se ei viihdy varjossa. Se on helppohoitoinen ja keskinkertaisen terve kasvi. Japaninvadelma viihtyy humuspitoisessa, läpäisevässä maassa. Kasvi ei viihdy tiiviissä savisessa maassa. Marjantuotannon kannalta maaperän tulisi olla hieman kostea, mutta ei märkä. Se hyötyy kosteutta pidättävästä katekeroksesta erityisesti kuivien jaksojen aikana. Kuivana kautena marjat eivät kypsy. Pitkien kuivien kausien aikana ja ensimmäisenä kesänään kasvi voi silti tarvita lisäkastelua. Uusien versojen kehittymisen edistämiseksi japaninvadelma kannattaa istuttaa hieman syvemmälle kuin se on ruukussa. Kasvin voi myös istuttaa isoon ruukkuun ja talvettaa viileässä tilassa. Japaninvadelma on puutarhavadelmojen tapaan altis erilaisille kasvitaudeille.Kosteassa ilmastossa japaninvadelma on altis mm. härmälle.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA 4-8
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH suositus 5,5 – 7
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko C2: n. 40–60 cm

Kuva 1: Wouter Hagens [CC BY-SA 3.0]