Punalehtinen pähkinäpensas 'Rotblättrige Zellernuss' (Corylus avellana 'Rotblättrige Zellernuss')

Punalehtinen pähkinäpensas 'Rotblättrige Zellernuss' kuuluu koivukasvien heimoon (Betulaceae) ja pähkinäpensaiden (Corylus) sukuun. Laji Corylus avellana eli euroopanpähkinäpensas on luonnonvaraisena levinnyt laajalle Eurooppaan sekä Vähä-Aasiaan ja Kaukasuksen alueelle. Sen luontaisen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Suomessa suurin piirtein Satakunnasta Etelä-Savoon. Viljeltynä puutarhakasvina se pärjää ainakin vyöhykkeelle 4 asti ja suotuisissa olosuhteissa myös vyöhykkeellä 5 (,jossa on myös menestynyt pähkinää tuottaen). Nykyään pähkinäpensaan kantalajin on raportoitu talvehtineen Suomessa jo Rovaniemen seudulla (Sorbifolia Vol.54 (1/2023):40). 'Rotblättrige Zellernuss' on sen sijaan vanha eurooppalainen punalehtinen pähkinäpensasmuoto, jonka historia tunnetaan ainakin 1800-luvun lopulta. Franz Göschke kuvasi vuonna 1887 arboretumissa Wrocławin lähistöllä kasvaneen punalehtisen pähkinäpensaan nimellä 'Rotblättrige Waldnuss' ja Leopold Dippel kuvasi siitä vuonna 1890 muodon Corylus avellana f. fuscorubra. Myöhemmin punalehtisiä euroopanpähkinäpensaita on levitetty taimistokaupassa useilla hieman toisistaan poikkeavilla nimillä, kuten 'Röd Zellernöt', 'Rote Zeller', 'Red Zellernut', 'Rotblättrige Zellernuss', 'Blutnuss' sekä RHS:n suosimalla nimellä 'Purpurea'. Tämän vuoksi nimeä ei välttämättä voida pitää yhden täysin yhdenmukaisen kloonin nimenä, vaan sen alla voi esiintyä läheisesti toisiaan muistuttavia punalehtisiä kantoja. Nimi 'Rotblättrige Zellernuss' viittaa punalehtiseen, saksalaisen määritelmän mukaiseen zeller-tyypin pähkinään, joka voi tuottaa melko suurikokoisia satoja ja pähkinöitä (saksalaisissa lähteissä käytetään toisinaan myös nimitystä Großfrüchtige Waldhasel). 'Rotblättrige Zellernuss' sekoitetaan joskus lajikkeeseen 'Rotblättrige Lambertnuss', joka edustaa saksankielisen määritelmän mukaista Lambert-tyypin pähkinää, jolle on ominaista hieman pienempi satoisuus, mutta ehkä hieman isommat pähkinät, pähkinän pitkät suojuslehdet, tummemman punaiset lehdet sekä hitaampi kasvutapa verrattuna ’Rotblättrige Zellernuss’ -lajikkeeseen. 

Kasvutavaltaan 'Rotblättrige Zellernuss' voi muodostaa kookkaan, runsashaaraisen ja yleensä leveähkön pensaan, joka kasvaa Keski-Euroopassa tavallisesti noin 4–6 metriä korkeaksi ja yhtä leveäksi. Vanhoissa yksilöissä korkeus voi olla tätäkin suurempi. Suomessa kasvu jää yleensä jonkin verran pienemmäksi ja riippuu voimakkaasti kasvupaikan lämmöstä, kasvukauden pituudesta ja talviolosuhteista. Oksat ovat pitkään kaartuvia ja vanha pensas voi muodostaa leveän, tiheän latvuksen. Kasvunopeus on nuorena melko nopea. Lehdet ovat pyöreähköjä tai leveän soikeita, tyvestä hieman herttamaisia, tavallisesti noin 6–12 cm pitkiä. Nuori lehdistö on selvästi punainen tai purppuranpunainen, mutta väri vaalenee kesän aikana ruskeanvihreäksi tai pronssiseksi. Syksyllä lehdet voivat saada oranssinkeltaiset värisävyt. Kasvin koristearvo perustuu ennen kaikkea juuri tähän keväiseen punalehtisyyteen, joka erottuu hyvin tavallisen vihreälehtisen pähkinäpensaan joukosta.

Kuten muillakin pähkinäpensailla, keväällä muodostuvat 'Rotblättrige Zellernuss' :in pitkät riippuvat hedenorkot ovat näyttäviä. Hedenorkot ovat punaruskeita ja myös emikukat ovat punertavia. Kukinta alkaa Suomessa yleensä maaliskuussa tai huhtikuun alussa sääolosuhteista riippuen, usein ennen lehtien puhkeamista. Kasvi on yksikotinen eli samassa pensaassa kehittyvät sekä hede- että emikukat. Vaikka molempia kukkia on samassa pensaassa, pähkinäpensas on yleensä itsesteriili. Yksittäinen pensas voi kukkia runsaasti ilman, että pähkinöitä muodostuu juuri lainkaan. Hyvän sadon muodostuminen edellyttää yleensä ristipölytystä, joten lähelle kannattaa istuttaa toinen yhteensopiva pähkinäpensas. Tällainen voi olla esimerkiksi tavallinen euroopanpähkinäpensas, jos vain kukinta on samanaikainen. Pähkinät kypsyvät loppukesällä tai alkusyksyllä, tavallisesti syyskuun aikana. Pähkinät ovat syötäviä ja käyttökelpoisia samalla tavoin kuin tavallisen euroopanpähkinäpensaan pähkinät. 'Rotblättrige Zellernuss' ei kuitenkaan ole Suomessa ensisijaisesti pähkinäsadon vuoksi kasvatettava lajike, vaan koristeellinen pensas, joka yhdistää punaisen lehdistön ja syötävän pähkinäsadon.

Punalehtinen pähkinäpensas 'Rotblättrige Zellernuss'  tarvitsee kasvupaikaksi aurinkoisen tai puolivarjoisen, lämpimän ja suojaisan paikan. Runsas auringonvalo voimistaa nuorten lehtien punaista väriä, mutta pensas kasvaa myös kevyessä puolivarjossa. Maaperän tulee olla ravinteikas, humuspitoinen ja riittävän kosteutta pidättävä, mutta samalla hyvin vettä läpäisevä. Pitkäaikaista seisovaa märkyyttä kasvi ei siedä hyvin. Sen Juuristo on melko laaja ja sijoittuu pääosin maan pintakerroksiin, vaikka osa juurista voi yltää myös syvemmälle. Kasvupaikan olisi hyvä olla riittävän syvämultainen (mielellään noin 1,2 metriä), jotta syvimmät paalujuuret pääsevät kehittymään vapaasti. Paras pH on noin 6–7,5. Pensasta voidaan nuorentaa leikkaamalla vanhimpia versoja vähitellen maanrajasta. Myös voimakkaampi alasleikkaus on mahdollinen, sillä pähkinäpensas sietää melko hyvin voimakasta leikkausta. Liiallista typpilannoitusta kannattaa kuitenkin välttää, koska se voi lisätä pehmeää kasvua ja heikentää talveentumista. Nuoret taimet hyötyvät Suomessa lämpimästä, tuulensuojaisesta kasvupaikasta. Taudeista ja tuholaisista merkittävin käytännön ongelma on Etelä- ja Lounais-Suomessa pähkinäkärsäkäs (Curculio nucum), jonka toukat voivat vahingoittaa pähkinöitä. Lisäksi kosteissa ja huonosti tuulettuvissa oloissa voi esiintyä sienitauteja. Suomessa talvenkestävyyteen vaikuttavat erityisesti kasvupaikan lämpimyys ja kasvuston tuleentuminen.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–III (IV)
• USDA: 4–8
• Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo, lämmin ja tuulensuojainen
• Maaperä: ravinteikas, humuspitoinen, tuore ja hyvin läpäisevä
• pH-suositus: noin 6–7,5
• Alkuperä: DE

Myyntikoko:

C1: n. 50-60 cm

Kuva 1: Kuvituskuva punalehtisestä pähkinäpensaasta 'Rotblättrige Zellernuss' [Gemini]