Mustamarjakanukka 'Compressa' (Cornus sanguinea 'Compressa')

Mustamarjakanukka 'Compressa' kuuluu kanukkakasvien heimoon (Cornaceae) ja kanukoiden sukuun (Cornus). Kantalaji mustamarjakanukka (Cornus sanguinea) on kotoisin lähes koko Euroopasta, Länsi-Aasiasta sekä Pohjois-Afrikan pohjoisosista. Suomen lähialueilla sen levinneisyysalue yltää lännessä Etelä- ja Keski-Ruotsiin sekä Norjaan ja etelässä Pohjois-Viroon saakka.  Luonnossa sitä tavataan metsänreunoilla, pensaikoissa, lehdoissa, jokivarsilla, kalkkipitoisilla rinteillä sekä avoimilla niityillä. Lajin tieteellinen nimi sanguinea tarkoittaa latinaksi "verenpunaista" ja viittaa erityisesti versojen ja syyslehtien punaiseen väritykseen. Lajin kuvasi tieteelle ensimmäisenä Carl Linnaeus vuonna 1753. Mustamarjakanukka 'Compressa' on eurooppalainen puutarhalajike, joka on valikoitu luonnossa esiintyneestä kasvutapamutaatiosta. Lajikkeen tarkkaa jalostajaa tai löytöpaikkaa ei ole julkaistu, mutta se tuli eurooppalaiseen taimistoviljelyyn 1900-luvun alkupuolella. Nimi Compressa tarkoittaa latinaksi "kokoonpuristettua" tai "tiivistä", mikä kuvaa hyvin lajikkeen poikkeuksellisen hidasta, kapeaa ja tiheäoksista kasvutapaa. Taimistokaupassa lajiketta myydään toisinaan virheellisesti nimellä Cornus alba 'Hessei' (tai Cornus sanguinea 'Hessei'). Kyseessä on kuitenkin eri lajike, jonka lehdet ovat huomattavasti kapeammat ja suoremmat kuin 'Compressan' tunnusomaiset, ryppyiset ja poimuttuneet lehdet. Toisin kuin tavallista mustamarjakanukkaa, lajiketta ’Compressa’ kasvatetaan lähes yksinomaan koristekasvina. Se soveltuu erityisesti pieniin pihoihin, kivikkoryhmiin, havuryhmiin, japanilaistyylisiin puutarhoihin sekä erikoiskasvikokoelmiin. Suomessa lajike on melko harvinainen, mutta sitä tavataan erikoistaimistoissa.

Mustamarjakanukka 'Compressa' kasvaa erittäin hitaasti tiiviiksi, pystykasvuiseksi ja kapeaksi pensaaksi. Hyvin hoidettu pensas saavuttaa lopullisen kokonsa tavallisesti noin 10–20 vuodessa. Suomessa kasvi voi kasvaa yleensä noin 1,2–2 metrin korkuiseksi ja noin 0,4–0,8 metrin levyiseksi. Suotuisissa oloissa se voi kasvaa hieman korkeammaksikin. Versot ovat nuorina vihreitä, myöhemmin punaruskeita tai tummanpunaisia ja talvella varsinkin nuorilla versoilla usein näyttävän viininpunaisia etenkin aurinkoisella kasvupaikalla. Oksisto on tiheä ja jäykkä. Lehdet sijaitsevat vastakkaisesti ja ovat soikeita tai leveän soikeita, ehytlaitaisia sekä selvästi poimuttuneita ja ryppyisiä. Tämä tunnusomainen poimuttuneisuus johtuu solukon epätasaisesta kasvusta, mikä on lajikkeen perinnöllinen mutaatiopiirre. Lehdet ovat tavallisesti noin 3–7 cm pitkiä ja 2–5 cm leveitä. Lehtien pinta on tummanvihreä, kiiltävä tai puolikiiltävä ja usein hieman nahkea. Lehdet sijaitsevat versoilla hyvin tiheästi, mikä korostaa lajikkeen kompaktia kasvutapaa. Syksyllä lehdistö saa näyttävän oranssinpunaisen, kirkkaan punaisen tai purppuranpunaisen syysvärin ennen varisemistaan. Juuristo on melko laaja ja pinnallinen, mutta ulottuu myös syvemmälle kuohkeassa maassa. Pensas on koristeellinen koko kasvukauden ajan tiiviin kasvutapansa, voimakkaan lehdistönsä, punaisten syysväriensä sekä talvella värikkäiden versojensa ansiosta.

Mustamarjakanukka 'Compressa' kukkii erittäin harvoin. Lajikkeen tiivis ja hidas kasvutapa ohjaa kasvin energian lehtiin ja versoihin, minkä vuoksi kukkanuppuja muodostuu vain poikkeustapauksissa - kukinta on kuitenkin hieman todennäköisempää vanhoissa, hyvin vakiintuneissa yksilöissä. Mikäli pensas kukkii, kukinta ajoittuu Suomessa kesäkuuhun. Kukat ovat pienet, kellanvalkoiset tai kermanvalkoiset ja muodostavat noin 3–5 cm leveitä, hieman kuperia huiskilomaisia kukintoja versojen kärkiin. Kukat ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä, ja niitä pölyttävät erityisesti kärpäset, mehiläiset sekä muut pienet hyönteiset. Kukinnan harvinaisuuden vuoksi myös marjoja muodostuu vain poikkeuksellisesti. Jos marjoja kehittyy, ne ovat pieniä, pyöreitä luumarjoja (halkaisija noin 5–8 mm), jotka muuttuvat kypsyessään vihreistä punertavien kautta sinimustiksi ja ovat usein vahapeitteisiä. Suomessa ne kypsyvät elo–syyskuussa. Marjat ovat linnuille ravintoa, mutta ihmisravinnoksi niitä ei suositella niiden lievän myrkyllisyyden vuoksi. Lajikkeen koristearvo perustuukin täysin sen erikoiseen kasvutapaan, lehdistöön ja versojen talviväriin eikä kukintaan tai marjasatoon.

Mustamarjakanukka 'Compressa' viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maaperä on ravinteikas, tuore ja hyvin vettä läpäisevä. Aurinkoisella paikalla syysvärit sekä versojen punainen talviväritys kehittyvät voimakkaimmiksi. Kasvi viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 6–7,5), mutta sietää hyvin myös kalkkipitoista maata. Kasvi viihtyy erinomaisesti tuoreessa ja kosteassa maaperässä ja kestää hyvin märkääkin maata, kunhan vesi ei jää pitkäaikaisesti seisomaan juuristolle. Vakiinnuttuaan se sietää kohtalaisen hyvin myös tilapäistä kuivuutta.  Kasvi tarvitsee vain vähän hoitoa. Keväällä poistetaan tarvittaessa kuolleet tai vioittuneet oksat. Voimakasta leikkausta ei yleensä suositella, sillä lajikkeen tärkein koristeominaisuus on sen luonnostaan erittäin tiivis kasvutapa. Vanhoja oksia voidaan harventaa varovasti tarvittaessa. Lajike on yleensä terve eikä kärsi merkittävästi kasvitaudeista tai tuholaisista. Kosteina kesinä lehdissä voi kuitenkin toisinaan esiintyä lehtilaikkuja tai härmää. Suomessa kasvi on hyvin talvenkestävä eikä yleensä tarvitse talvisuojausta.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–IV (V)
• USDA: 4–8
• Kasvupaikka: Aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: Ravinteikas, tuore ja vettä läpäisevä
• pH-suositus: noin 6,0–7,5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: C3:n. 15-30 cm.

Kuva 1: Mustamarjakanukka 'Compressa' Vácrátótin kasvitieteellisessä puutarhassa, Unkarissa. Valokuvaaja: Krzysztof Ziarnek, Kenraiz. [CC BY-SA 4.0].