Jalopähkinähybridi 'NG23' (Juglans Intermedia-Hybrid NG23 Lataule F1 France)

Jalopähkinähybridi 'NG23' kuuluu jalopähkinäkasvien heimoon (Juglandaceae) ja jalopähkinöiden sukuun (Juglans). Laji on kahden tunnetun pähkinäpuulajin välinen risteymä: mustajalopähkinän (Juglans nigra), joka on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista sekä saksanpähkinän (Juglans regia), jonka luontainen levinneisyys ulottuu Balkanilta ja Lähi-idästä Keski-Aasiaan Himalajan länsiosiin. Mustajalopähkinä tunnetaan erittäin voimakkaasta kasvustaan, hyvästä taudinkestävyydestään ja syvästä juuristostaan, kun taas saksanpähkinä on arvostettu erityisesti suurista syötävistä pähkinöistään ja laadukkaasta puuaineestaan. Lajikkeen ’NG23’ tarkka jalostushistoria ei ole julkisesti saatavilla, mutta se on kehitetty Ranskassa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Risteymä kuuluu Juglans × intermedia -hybridien ryhmään, jossa pyritään yhdistämään molempien vanhempien parhaat ominaisuudet samaan puuhun. ’NG23' on ranskalainen valikoiduilta siemenviljelyksiltä tuotettu ensimmäisen polven lajienvälinen hybridi (F1), jonka kehitti ranskalainen pähkinäpuiden jalostaja Georges Lataule yhteistyössä Ranskan maataloustutkimuslaitoksen (INRA) kanssa. Lajikkeen emopuuna toimivan mustajalopähkinän pölyttäjänä käytetään usein poikkeuksellisen myöhään kukkivaa 'Franquette'-saksanpähkinää, jotta lajien kukinta-ajat kohtaavat. Koska siemenviljelysten risteytymisaste ei aina saavuta 100 prosenttia, taimikasvattajat lajittelevat taimet jo nuorena niiden kasvunopeuden ja ulkonäön perusteella aitouden varmistamiseksi. Lajike tunnetaan nimellä Intermedia-Hybrid NG23 Lataule F1 France. Se kehitettiin ensisijaisesti metsätalouden ja korkealaatuisen jalopuun tuotantoon, mutta sitä käytetään myös varttamisruntona sekä puisto- ja maisemapuuna. Jalostuksen tavoitteena oli yhdistää mustajalopähkinän voimakas kasvu ja hyvä sopeutumiskyky saksanpähkinän suoraan runkoon, nopeaan arvokasvuun ja hyvään puuaineen laatuun. Nykyisin 'NG23':a kasvatetaan erityisesti Ranskassa, Saksassa, Belgiassa ja muualla Keski-Euroopassa korkealaatuisen jalopuun tuotantoon. Lajikkeen puuaines soveltuu erinomaisesti korkealaatuiseen huonekalupuuhun ja viiluun. Sen sydänpuu on väriarvoltaan tummempaa kuin tavallisella saksanpähkinällä (J. regia), mutta vaaleampaa ja lämpimämpää kuin mustajalopähkinällä (J. nigra), ja sen syykuvio on arvostettua muotoilijoiden ja huonekaluteollisuuden piirissä. Suomessa laji on erittäin harvinainen.

Jalopähkinähybridi 'NG23' voi kasvaa voimakaskasvuiseksi, pystyrunkoiseksi ja melko leveälatvuksiseksi lehtipuuksi. Kasvu on nuorena erittäin nopeaa, ja hyvissä oloissa vuosikasvu voi olla jopa noin 0,8–1,5 metriä. Keski-Euroopassa puu voi kasvaa noin 20–30 metrin korkuiseksi ja muodostaa leveän, pyöristyvän latvuksen. Suomessa kasvu jää viileämmän ilmaston vuoksi yleensä selvästi tätä pienemmäksi, mutta suotuisalla kasvupaikalla puu voi pitkällä aikavälillä saavuttaa noin 10–15 metrin korkeuden, lyhyellä aikavälillä kasvu jäänee Suomessa 5-8 metriin. Runko kasvaa yleensä hyvin suoraksi, mikä on yksi lajikkeen tärkeimmistä metsätaloudellisista ominaisuuksista. Kuori on nuorena sileä ja harmaanruskea, myöhemmin pitkittäin uurteinen kuten mustajalopähkinällä. Versot ovat nuorina vihertävänruskeita ja muuttuvat myöhemmin harmaanruskeiksi.Kasvin lehdet ovat yleensä suuret,parillisesti tai parittomasti parilehdykkäiset ja sijaitsevat vuorottaisesti. Lehti on tavallisesti noin 30–60 cm pitkä ja koostuu yleensä noin 11–19 lehdykästä. Lehdykät ovat pitkänsoikeita, suippokärkisiä ja hienosahalaitaisia. Lehdet muistuttavat ulkonäöltään enemmän mustajalopähkinää kuin saksanpähkinää, mutta ovat usein hieman leveämpiä ja kiiltävämpiä. Väriltään ne ovat kesällä kirkkaan- tai tummanvihreitä. Syksyllä lehdistö voi ehtiä saada kellertäviä sävyjä ennen varisemistaan, mutta hallanarkoina lehdet voivat pudota jo vihreinä, mikäli syksyn ensimmäiset yöpakkaset saapuvat aikaisin. Jalopähkinäristeymä 'NG23':n juuristo on voimakas, syvä ja laajalle leviävä. Hybridi perii mustajalopähkinältä voimakkaan paalujuuren sekä hyvän kuivuudensietokyvyn. Voimakas juuristo tekee puusta hyvin tuulenkestävän. Kuten muutkin jalopähkinät, myös tämä hybridi erittää juuristostaan juglonia, joka voi estää joidenkin kasvilajien kasvua puun läheisyydessä. Ensimmäisen sukupolven hybrideillä juglonitasot ovat yleensä kohtalaisia – ne ovat suurempia kuin tavallisella saksanpähkinällä (J. regia), mutta usein hieman miedompia kuin puhtaalla mustajalopähkinällä (J. nigra).

Jalopähkinähybridi 'NG23' saavuttaa kukintaiän tavallisesti melko myöhään, usein noin 10–20 vuoden iässä. Kukinta tapahtuu Suomessa tavallisesti touko–kesäkuussa lehtien puhkeamisen yhteydessä. Kuten muutkin jalopähkinät, hybridi on yksikotinen. Hedekukat muodostuvat riippuviin norkkoihin edellisen vuoden versoihin, kun taas emikukat sijaitsevat versojen kärjissä pieninä ryhminä. Kukat ovat tuulipölytteisiä. Vaikka puu voi muodostaa pähkinöitä, sitä ei yleensä kasvateta sadontuotantoa varten. Ensimmäisen sukupolven hybridi (F1) tuottaa usein vain vähän siementä ja muodostuvat pähkinät vaihtelevat suuresti kooltaan, muodoltaan ja laadultaan. Mikäli pähkinöitä muodostuu, ne vaativat Suomessa kypsyäkseen lämpimän kasvupaikan. Keski-Euroopassakin puun tärkein käyttö perustuu arvopuun tuotantoon eikä pähkinäsatoon.

Jalopähkinähybridi 'NG23' viihtyy parhaiten aurinkoisella, lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla, jossa maaperä on syvä, runsasmultainen, ravinteikas ja hyvin vettä läpäisevä. Se kasvaa parhaiten tuoreessa mutta vettä läpäisevässä maassa eikä siedä pitkäaikaista seisovaa vettä. Kasvi viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 6–7,5), mutta sietää melko hyvin myös kalkkipitoista maaperää. Syvä kasvualusta mahdollistaa voimakkaan juuriston kehittymisen. Hybridi on huomattavasti nopeakasvuisempi kuin tavallinen saksanpähkinä ja kestää paremmin monia maaperän kasvitauteja. Se sietää myös kuivuutta paremmin voimakkaan juuristonsa ansiosta. Talvenkestävyydestä Pohjoismaissa on vielä vähän pitkän aikavälin kokemuksia, mutta esimerkiksi Ruotsissa tehdyssä viisivuotisessa tutkimuksessa saatiin lupaavia tuloksia 'NG23'-hybridin selviytymisestä ja kasvusta (Skovsgaard ym. 2023). Myös esimerkiksi Suomessa Niittytilan taimistolla III-vyöhykkeellä nuori taimi on toistaiseksi talvehtinut muutaman vuoden ajan ongelmitta. Keski-Euroopassa lajiketta pidetään melko talvenkestävänä, mutta Suomessa nuoret taimet hyötyvät lämpimästä ja suojaisasta kasvupaikasta sekä talvisuojauksesta ensimmäisinä vuosina. Keväthallat voivat vioittaa aikaisin puhkeavia versoja. ’NG23':n silmut aukeavat keväällä hieman myöhemmin kuin puhtaan saksanpähkinän (Juglans regia), mikä suojaa sitä hieman paremmin keväthalloilta, mutta nuoret vuosiversojen kärjet ovat edelleen arkoja Suomen mahdollisille kesäkuun hallayöille. Leikkaustarve on vähäinen. Tarvittaessa poistetaan vain vioittuneet tai huonosti kasvavat oksat. Jalopähkinöjen tapaan voimakasta leikkausta keväällä tulee välttää runsaan mahlavuodon vuoksi, joten mahdolliset hoitoleikkaukset tehdään mieluiten loppukesällä. Lajike on melko terve ja vastustuskykyinen useimmille jalopähkinöiden kasvitaudeille. Mustajalopähkinältä periytynyt hyvä taudinkestävyys on yksi hybridin tärkeimmistä eduista.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–II (III)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen, lämmin ja tuulensuojaisa
• Maaperä: syvä, ravinteikas, runsasmultainen, tuore ja hyvin vettä läpäisevä
• pH-suositus: noin 6,0–7,5
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko: C1:n. 20-30 cm.

Kuva 1: Jalopähkinähybridi 'NG23':n lehtiä. Valokuvaaja: Niittytila-Ängsgård

Lähteet:

Skovsgaard, J. P., Johansson, U., Englund, J. E., & Juravle, S. (2023). Walnut in Sweden: effects of nurse trees, weed control and fertilization on five-year survival and growth of planted Juglans × intermedia NG23 and NG38. Scandinavian Journal of Forest Research, 38(5), 316–328.