Siloheisi 'Pink Beauty' (Viburnum nudum 'Pink Beauty')

Siloheisi kuuluu heisikasvien heimoon (Viburnaceae) ja heisien sukuun (Viburnum). Kantalaji siloheisi (Viburnum nudum) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, missä sitä esiintyy luonnonvaraisena, Nova Scotiasta ja Ontariosta etelään Floridaan ja länteen Michiganin ja Indianan osavaltioihin saakka. Luonnossa se kasvaa kosteilla metsänreunoilla, jokivarsilla, soilla, rämeillä ja kosteilla niityillä, mutta sitä tavataan myös tuoreissa metsissä ja pensaikoissa. Lajin tieteellisen nimen nudum (lat. "paljas") arvellaan viittaavan kasvin lähes kaljuihin, karvattomiin versoihin ja lehtiin. Lajin kuvasi tieteelle ensimmäisenä Carl von Linné vuonna 1753. Siloheisi 'Pink Beauty' on yhdysvaltalainen koristepensaslajike, joka on valittu erityisesti näyttävän marjakehityksensä ja syysvärinsä vuoksi. Lajikkeen tarkkaa jalostushistoriaa ei ole julkaistu, mutta se on valikoitu taimistoviljelyyn Pohjois-Amerikassa luonnonkannasta. Se on saavuttanut suosiota poikkeuksellisten ominaisuuksiensa ansiosta. Nimi 'Pink Beauty' viittaa erityisesti marjojen näyttävään värinvaihteluun, mikä tekee kasvista poikkeuksellisen koristeellisen. Euroopassa lajiketta kasvatetaan koristepensaana puistoissa, kotipuutarhoissa ja luonnonmukaisissa istutuksissa. Suomessa se on vielä melko harvinainen, mutta soveltuu hyvin koristepensaaksi suotuisille kasvupaikoille.

Siloheisi 'Pink Beauty' voi kasvaa pystykasvuiseksi, tiheäksi ja melko leveäksi pensaaksi. Kasvu on keskinopeaa, ja hyvin hoidettu pensas saavuttaa lopullisen kokonsa tavallisesti noin 8–12 vuodessa. Suomessa pensas voi kasvaa noin 1,5–2,5 metriä korkeaksi ja lähes yhtä leveäksi. Suotuisissa oloissa se voi kasvaa hieman tätäkin suuremmaksi. Versot ovat nuorina vihertäviä ja muuttuvat myöhemmin harmaanruskeiksi. Lehdet ovat vastakkaiset, soikeat tai leveän soikeat, ehytlaitaiset tai hienosti sahalaitaiset sekä kiiltävän tummanvihreät. Ne ovat tavallisesti noin 5–10 cm pitkiä ja 3–6 cm leveitä. Syksyllä lehdistö saa usein näyttävän viininpunaisen, purppuranpunaisen tai kirkkaan punaisen syysvärin, joka kuuluu lajikkeen tärkeimpiin koristeominaisuuksiin. Juuristo on melko tiheä ja pinnallinen, mutta ulottuu myös syvemmälle kosteassa, kuohkeassa maassa. Pensas on koristeellinen koko kasvukauden ajan rehevän lehdistönsä, näyttävien kukintojensa, värikkäiden marjojensa ja loistavan syysvärinsä ansiosta.

Siloheisi 'Pink Beauty' voi saavuttaa kukintaiän melko nuorena ja voi alkaa kukkia muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Suomessa kukinta ajoittuu yleensä kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin kasvukaudesta riippuen. Kukat ovat pienet, valkoiset ja voimakkaasti tuoksuvat, joskin tuoksu voi olla joillekin epämiellyttävä (mikä on tyypillistä monille heisilajeille). Ne muodostavat noin 5–10 cm leveitä, tasomaisia kukintoja versojen kärkiin. Kukat ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä. Toisin kuin monet muut siloheisilajikkeet (kuten 'Brandywine' tai 'Winterthur'), lajike 'Pink Beauty' on poikkeuksellisen hyvin itsepölytteinen ja pystyy muodostamaan runsaan, näyttävän marjasadon myös yksittäiskasvina ilman erillistä ristipölyttäjää. Kukinnan jälkeen kehittyvät pienet, pyöreät luumarjat, jotka vaihtavat väriään kypsymisen aikana vaaleanpunaisesta punaiseen, edelleen siniseen ja lopulta tummansiniseen tai lähes mustaan. Marjojen pinnalla on usein voimakas sinertävä vahapeite, joka antaa niille metallinhohtoisen ulkonäön. Kypsyminen tapahtuu Suomessa tavallisesti elo–syyskuussa. Koristearvo perustuu erityisesti siihen, että saman tertun marjat kypsyvät eri aikaan ja muodostavat näyttävän monivärisen kokonaisuuden. Marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta ne ovat erittäin happamia, karvaita ja maultaan melko epämiellyttäviä, minkä vuoksi niitä ei yleensä käytetä ihmisravinnoksi. Linnut sen sijaan suosivat niitä syksyllä.

Siloheisi 'Pink Beauty' viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, runsasmultainen, tuore tai kostea ja hyvin vettä läpäisevä. Se kestää kosteutta selvästi paremmin kuin useimmat koristepensaat ja soveltuu hyvin esimerkiksi kosteiden painanteiden, lampien ja purojen läheisyyteen. Aurinkoisella kasvupaikalla kukinta, marjonta ja syysvärit kehittyvät voimakkaimmiksi. Se ei viihdy pitkäaikaisesti kuivassa eikä erittäin kalkkipitoisessa maassa. Kasvi viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 5,5–7), mutta sietää myös hieman happamampia kasvualustoja, sillä se on useimmista heisilajeista (viburnum sp.) poiketen happamamman maan kasvi. Pensas tarvitsee yleensä vain vähän hoitoa. Keväällä voidaan poistaa kuolleet tai vaurioituneet oksat ja tarvittaessa harventaa vanhimpia versoja. Voimakasta leikkausta ei yleensä tarvita, sillä pensas säilyttää luontaisesti kauniin kasvutapansa. Lajike on melko terve eikä kärsi merkittävästi tuholaisista tai kasvitaudeista.  Kuivina kesinä kasvi voi kuitenkin altistua lehtikirvojen hyökkäyksille. Suomessa nuoret taimet hyötyvät talvisuojauksesta ensimmäisinä kasvuvuosina erityisesti vähälumisilla kasvupaikoilla.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I (II-III suotuisilla kasvupaikoilla)
• USDA: 5–9
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: ravinteikas, runsasmultainen, tuore tai kostea ja hyvin vettä läpäisevä
• pH-suositus: noin 5,5–7,0
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C3: n. 15-30 cm. 

Kuva 1: Kuvituskuva siloheisi ’Pink Beauty’ -lajikkeen värikkäistä marjoista ja syysvärityksestä [Gemini]