Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold' (Euonymus fortunei 'Canadale Gold')

Suikerosorvarinpensas kuuluu sorvarinpensaskasvienheimoon (Celastraceae) ja sorvarinpensaiden sukuun (Euonymus). Kantalaji suikerosorvarinpensas (Euonymus fortunei) on kotoisin Itä-Aasiasta, erityisesti Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Luonnossa se kasvaa metsien reunoilla, kallioilla, pensastoissa ja rinteillä, missä se voi levittäytyä maanpeitekasvina tai kiivetä puiden ja kallioiden pinnoille ilmajuuriensa avulla. Tieteellisen lajinimen fortunei kasvi on saanut skotlantilaisen kasvienkerääjän Robert Fortunen kunniaksi, joka toi 1800-luvulla lukuisia itäaasialaisia koristekasveja Eurooppaan. Omaksi lajikseen suikerosorvarinpensas luokiteltiin virallisesti vuonna 1933 itävaltalaisen kasvitieteilijä Heinrich von Handel-Mazzettin toimesta

Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold' on kirjavalehtinen puutarhalajike, jota viljellään ensisijaisesti näyttävän lehdistönsä vuoksi. Lajikkeen on löytänyt ja valikoinut Canadale Nurseries -taimisto St. Thomasin kaupungissa Lounais-Ontariossa, Etelä-Kanadassa. Kyseessä on kyseisen taimiston omalta pellolta vuonna 1980 löytynyt voimakaskasvuinen, isompilehtinen ja elinvoimainen mutaatio suositusta 'Emerald 'n' Gold' -lajikkeesta. Laajempaan taimistotuotantoon ja markkinoille lajike tuli vuosien 1987-1989 aikana. Lajikkeen nimi ’Canadale Gold’viittaa sen alkuperään (Canadale Nurseries) ja lehtien voimakkaan kullankeltaiseen reunukseen. 'Canadale Gold' tunnetaan erityisesti tiiviistä kasvutavastaan, hyvästä talvenkestävyydestään sekä kirkkaanvihreistä lehdistään, joita reunustaa leveä kullankeltainen reunus. Euroopassa sitä kasvatetaan koristepensaana, maanpeitekasvina sekä ruukkuistutuksissa. Suomessa lajike soveltuu erityisesti maanpeitekasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin sekä matalaksi reunuskasviksi.

Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold' kasvaa matalana, leveästi leviävänä ainavihantana pensaana. Kasvu on melko hidasta tai keskinopeaa, ja hyvin hoidettu kasvi saavuttaa lopullisen kokonsa tavallisesti noin 5–10 vuodessa. Suomessa kasvi kasvaa yleensä noin 30–60 cm korkeaksi ja voi levitä noin 1–2 metrin levyiseksi. Mikäli versot saavat tukea seinästä, aidasta tai kivimuurista, ne voivat ilmajuurtensa avulla kiivetä noin 2–4 metrin korkeuteen. Kasvin ilmajuuret ovat lyhyitä, ruskeita, karvamaisia tarttumajuuria, jotka muodostuvat versojen solmukohtiin ja kiinnittävät kasvin pystypintoihin ilman että ne vahingoittavat rakenteita. Versot ovat nuorina vihreitä ja myöhemmin ruskehtavia. Lehdet ovat vastakkaiset, nahkeat, kiiltävät ja (leveän)soikeat. Lehdet ovat tavallisesti noin 2–5 cm pitkiä ja 1,5–3 cm leveitä.  Lehtilapa on keskeltä tummanvihreä ja sitä reunustaa leveä kullankeltainen reunus. Lehden reunat ovat hienohampaiset tai lähes ehyet. Talven aikana lehdet voivat saada pronssin-, punaruskean- tai hieman vaaleanpunertavan sävyn kylmän vaikutuksesta, mikä on lajille tyypillistä. Juuristo on melko tiheä ja pinnallinen, minkä ansiosta kasvi sitoo hyvin maata rinteissä. Tiheän kasvutapansa ja ympärivuotisen lehdistönsä ansiosta lajike on hyvin koristeellinen myös talvikaudella.

Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold' saavuttaa kukintaiän melko nuorena, mutta kukinta jää koristearvoltaan vähäiseksi. Suomessa se kukkii tavallisesti kesä–heinäkuussa. Kukat ovat pieniä, vihertävänvalkoisia ja melko huomaamattomia. Ne ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä. Kukinnan jälkeen voi kehittyä pieniä vaaleanvihreitä kotahedelmiä, jotka kypsyvät syksyllä kellertäviksi tai vaaleanpunertaviksi. Hedelmä on nelilokeroinen kota, joka avautuu paljastamaan oranssinpunaiset siemenvaipat. Suomessa hedelmien muodostuminen on kuitenkin melko harvinaista, sillä kukinta on usein niukkaa ja kasvukausi suhteellisen lyhyt. Mikäli niitä kuitenkin muodostuu, ne lisäävät huomattavasti kasvin koristearvoa. Kasvin kaikki osat, erityisesti hedelmät, sisältävät ihmiselle ja kotieläimille lievästi myrkyllisiä yhdisteitä, eikä niitä tule käyttää ravinnoksi.

Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold' viihtyy parhaiten puolivarjoisella tai aurinkoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, tuore ja hyvin vettä läpäisevä. Runsas valo voimistaa lehtien keltaista reunusta, mutta voimakas kevätaurinko voi aiheuttaa lehdille haihduntavaurioita erityisesti routaisessa maassa, koska kasvi ei pysty korvaamaan haihtunutta vettä routaisesta maasta. Kasvi viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 6–7), mutta sietää melko hyvin myös hieman emäksistä maaperää. Se ei viihdy pitkäaikaisessa märkyydessä eikä kuivassa hiekkamaassa ilman kastelua. Vakiinnuttuaan kasvi kestää kohtalaisesti kuivuutta. Keväällä voidaan poistaa talven vioittamat versot ja tarvittaessa leikata kasvustoa muodon säilyttämiseksi. Lajike sietää hyvin leikkausta ja uusiutuu nopeasti. Suomessa kasvi hyötyy lumipeitteestä, joka suojaa ainavihreää lehdistöä talven kuivattavalta vaikutukselta. Lumettomina talvina tai aurinkoisilla paikoilla keväinen varjostus voi vähentää lehtivaurioita. Erityisesti nuoret taimet hyötyvät talvisuojauksesta. Lajike on muuten melko kestävä ja terve, mutta toisinaan sorvarinpensaskilpikirvat, kirvat tai härmä voivat aiheuttaa vähäisiä vaurioita.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–III (IV suotuisilla ja lumisilla kasvupaikoilla)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, suojaisa
• Maaperä: ravinteikas, tuore ja hyvin vettä läpäisevä
• pH-suositus: noin 6–7
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: P9: n. 20-30 cm.

Kuva 1: Suikerosorvarinpensas 'Canadale Gold':n lehtiä. Valokuvaaja: Niittytila-Ängsgård