Punamulperipuu ‘Lavender Life’ (Morus rubra ‘Lavender Life’)

Punamulperi (Morus rubra) on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva kesävihanta puu, jonka marjat ovat syötäviä ja joka kuuluu mulperikasvien (Moraceae) heimoon. Punamulperi on sopeutunut erilaisiin ilmastollisiin oloihin ja sitä pidetään melko talvenkestävänä. Sen luontainen levinneisyysalue alkaa Etelä-Ontariosta ja Massachusettsista ja yltää Etelä-Floridaan ja Teksasin keskiosiin asti.  On myös raportoitu erillisiä, todennäköisesti luontoon levinneitä, populaatioita muualla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lajin kuvasi ensimmäisenä tieteelle jo  Carl von Linne vuonna 1753. Kasvin tieteellisen nimen lajimääre ”rubra” viittaa hedelmien lähes kypsässä vaiheessa esiintyvään punertavaan värisävyyn. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä kasvaa monenlaisissa ympäristöissä, mutta se suosii kosteita ja hyvin vettä läpäiseviä maaperätyyppejä. Tyypillisesti sitä esiintyy kosteissa metsissä, jokien varsien tiheiköissä, rotkoissa ja alangoilla, ja sitä voi löytää myös muista kasvillisuuden varhaisvaiheen elinympäristöistä. Lajista on Pohjois-Amerikassa kehitetty myös puutarhaviljelylajikkeita. Tällainen on ’Lavender Life’, jonka valikoi ja nimesi Ken Asmus Oikos Tree Crops -taimistossa Michiganissa Yhdysvalloissa. Lajikkeen tarkkaa alkuperää ei ole julkaistu, mutta se on valittu varhainkypsyvien, erityisen makeiden ja vaaleanviolettien hedelmiensä perusteella (tarkka valintavuosi ei ole tiedossa) (lähde: Oikos Tree Crops). Lajike on valittu useista luonnossa kasvaneista populaatioista ja sen identiteetti ja lajitason kuuluminen (puhdas M. rubra vs. hybridi) on geneettisessä arvioinnissa, eikä lopullista tarkkaa tulosta ole vielä julkaistu. Lajikkeelle annettu nimi ’Lavender Life’ viitannee hedelmien kypsässä vaiheessa esiintyvään kauniiseen vaaleanviolettiin sävyyn. Lajiketta käytetään sekä hyöty- että koristepuuna. Euroopassa sitä tavataan harvinaisena lähinnä yksityispihoilla, kokoelmissa ja kokeiluluonteisissa istutuksissa. Suomessa sitä ei juurikaan ole kasvatettu ja menestyäkseen se vaatii lämpimän ja suojaisan kasvupaikan.

Punamulperipuu ’Lavender Life’ voi  kasvaa Suomen olosuhteissa yleensä pienehkönä, monivartisena pensaana tai pienenä puuna. Suotuisammassa ilmastossa se voi kasvaa 4–6 metriä korkeaksi, mutta Suomessa se jää lyhyemmän kasvukauden vuoksi paljon tätä pienemmäksi, parhaimmillaan noin 2–3 metrin korkuiseksi ja suurin piirtein yhtä leveäksi kasviksi.  Se voi muodostaa tuuhean, pensasmaisen ja pyöristyneen latvusrakenteen.  Lehdet ovat mulperien tapaan vaihtelevan muotoisia. Samassa oksassa voi olla sekä syvään liuskoittuneita että täysin ehyitä, herttamaisia lehtiä, joiden reunat ovat sahalaitaiset. Ne ovat väriltään vaalean- tai keskivihreitä ja yläpinnaltaan hieman kiiltäviä. Syksyllä lehdistö voi ehtiä saada kellertäviä sävyjä ennen varisemistaan, mutta hallanarkoina lehdet voivat pudota jo vihreinä, mikäli syksyn ensimmäiset yöpakkaset saapuvat aikaisin. Lämpimänä syksynä lehdet voivat säilyä lokakuulle asti. Juuristo on melko laaja ja suhteellisen pinnallinen, mutta voi ulottua myös syvemmälle hyvin läpäisevässä maassa. Kasvi on koristeellinen erityisesti rehevän lehdistönsä ansiosta, mutta myös hedelmät lisäävät sen näyttävyyttä.

Punamulperipuu ‘Lavender Life’ saavuttaa kukintaiän melko nuorena, mutta runsas sato alkaa yleensä vasta kasvin vartuttua. Se kukkii, säistä riippuen, alku- tai keskikesällä lehtien puhkeamisen jälkeen. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja melko huomaamattomia, kuten mulperipuilla yleensä. Lajike on yksikotinen, jolloin hede- ja emikukat esiintyvät samassa yksilössä, ja se on käytännössä itsepölytteinen, mutta ristipölytys lisää satoa. Kukinnan jälkeen voi kehittyä runsaasti hedelmiä suotuisissa oloissa, jolloin kesä on riittävän lämmin ja kasvilla on kosteutta riittävästi saatavilla. Hedelmät voivat olla suotuisissa Suomessa n. 1,5-2,5 cm pituisia ja halkaisijaltaan noin sentin kokoisia, pitkänomaisia ja muistuttavat ulkonäöltään karhunvatukoita. Lajike on kotiseudullaan varhaislajike, joten Suomessa ne voivat säistä riippuen kypsyä jo loppukesällä. Marjat ovat aluksi vaaleanvihreitä, muuttuvat kypsyessään valkoisiksi tai hennon vaaleanpunaisiksi, ja ovat täysin kypsinä kauniin vaaleanvioletteja eli laventelinvärisiä, joka erottaa sen tavallisista tummanvioleteista punamulpereista. Marjat ovat maultaan poikkeuksellisen makeita, hunajaisia ja lähes hapottomia. Hedelmät sopivat hyvin tuorekäyttöön suoraan pensaasta sekä jalostettaviksi esimerkiksi hilloiksi ja mehuiksi. Ne soveltuvat erityisen hyvin kuivattaviksi, jolloin niiden makeus tiivistyy entisestään.  Makeat marjat ovat lintujen, oravien yms. suosikkeja, mikäli oppivat ne löytämään. Hedelmien tumma mehukas malto värjää voimakkaasti, kuten muillakin mulpereilla.

Punamulperipuu ‘Lavender Life’ tarvitsee Suomessa aurinkoisen, lämpimän ja erittäin suojaisen kasvupaikan (esimerkiksi etelänpuoleinen seinusta tai suojaisa sisäpiha), jossa maaperä on ravinteikas, melko syvämultainen ja hyvin vettä läpäisevä. Aurinkoisella paikalla hedelmät kypsyvät parhaiten ja niiden maku kehittyy makeimmaksi. Kasvi sietää melko laajaa pH-aluetta, mutta viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa. Se ei viihdy pitkäaikaisessa märkyydessä eikä siedä kovin hyvin talvimärkyyttä. Kasvi ei myöskään viihdy kylmässä ja tuulisessa paikassa. Suomessa menestyminen vaatii korkean lämpösumman ja suojaisan istutuspaikan. Oikos Tree Cropsin mukaan lajikkeen emokasvi on kestänyt jopa noin −32 °C:n pakkasia hyvin tuleentuneena, mutta lajikkeen talvenkestävyydestä Pohjois-Euroopan oloissa on vielä niukasti kokemuksia. Nuoret taimet voivat olla alttiita talvivaurioille ja hyötyvät talvisuojauksesta. Vakiinnuttuaan puu kestää paremmin vaihtelevia olosuhteita. Mulperipuille tyypillisesti se kuitenkin saattaa vuosittain palelluttaa versojensa kärkiä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan yleensä haittaa seuraavan kesän kasvua. Kevyt talvisuojaus (esimerkiksi pakkaspeitto) ja maanpinnan katteet auttavat erityisesti nuoria taimia selviämään talvesta. Keväällä kasvista poistetaan kuolleet ja kuivuneet oksien kärjet vasta, kun silmut ovat alkaneet puhjeta. Mulperipuita suositellaan leikattavaksi mieluiten loppukesällä (elokuussa), sillä keväällä leikattaessa voimakas mahlavuoto heikentää kasvia. Lajike on suhteellisen vastustuskykyinen tuholaisille, mutta lehtilaikkua voi esiintyä kosteina kesinä

• Menestymisvyöhyke Suomessa: (I-III)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – lämmin, suojaisa
• Maaperä: ravinteikas, läpäisevä, runsasmultainen ja tuore
• pH suositus: noin 6–7
• Alkuperämaa: SE

Myyntikoko: C5:n. 80-100 cm. vapaapölytteinen siementaimi. 

Kuva 1: Kuvituskuva punamulperipuu ‘Lavender Life’:stä. [Gemini].