Luumupuu ’Eurazia 21’ (Prunus domestica ’Eurazia 21’).

’Eurazia 21’ on elo-syyskuussa kypsyvä luumulajike, jota kasvatetaan ennen kaikkea sen runsaan sadon ja hyvän talvenkestävyyden vuoksi. Lajike on lajienvälinen hybridi, jonka ovat jalostaneet Venäjällä Voronežin valtion maatalousyliopistossa tutkijat A.N.Venyaminov ja A.G Turovtseva. Se merkittiin valtion lajikerekisteriin 1986. Lajike on syntynyt VNIISPK-instituutin rekisteritietojen mukaan 'La Crescent' -lajikkeen spontaanista ristiinpölytyksestä. Se on monimutkainen risteymä, jonka perimässä on amerikkalaista luumua, itäaasialaista luumua, kiinalaista luumua, simoninluumua (prunus Simonii), kirsikkaluumua ja tavallista kotiluumua. Lajiketta myydään usein lyhennetyllä nimellä ’Eurazia’. Se on kehitetty erityisesti mannermäisiin ilmasto-olosuhteisiin ja se on sittemmin levinnyt viljelyyn eri puolille Pohjois- ja Itä-Eurooppaa. Lajike tunnetaan erityisesti hyvästä satoisuudestaan, melko suurista hedelmistään ja kyvystään menestyä viileämmissäkin oloissa. Suomessa lajiketta viljellään kotipuutarhoissa ja jonkin verran myös ammattiviljelyssä.

Luumupuu ‘Eurazia 21’ kasvaa yleensä perusjuuresta riippuen keskikokoiseksi puuksi. Kasvu on nuorena melko voimakasta, mutta hidastuu iän myötä. Täysikasvuisena puu on tavallisesti noin 3–5 metrin korkuinen ja 2–4 metrin levyinen, kasvupaikasta ja perusjuuresta riippuen. Latvus on melko leveä ja rakenteeltaan monimuotoinen: oksisto ja kuoren väri muistuttavat amerikkalaisia luumulajeja.  Oksisto on haaroittuva ja muodostaa melko tiheän rakenteen. Lehdet ovat vuorottaiset, soikeat, sahalaitaiset ja väriltään tummanvihreät. Syksyllä lehdistö saa kellertäviä sävyjä ennen varisemistaan. Juuristo on, perusjuuresta riippuen, luumupuille tyypillisesti melko laaja ja suhteellisen pinnallinen, mutta voi ulottua syvemmälle hyvin vettä läpäisevässä maassa.

Luumupuu ‘Eurazia 21’ saavuttaa kukintaiän melko nuorena, usein 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta. Se kukkii keväällä, Suomessa tavallisesti toukokuussa. Kukat ovat valkoisia, melko pieniä ja runsaslukuisia, kuten luumupuilla yleensä. Kukat ovat kaksineuvoisia, mutta lajike ei ole itsepölytteinen, vaan tarvitsee toisen luumulajikkeen satoa tuottaakseen. Hyviä pölyttäjälajikkeita ovat samaan aikaan kukkivat luumulajikkeet, kuten esimerkiksi ‘Victoria’, ‘Opal’ ja ‘Sinikka’. Sen sijaan ’Eurazia 21’ lajikkeen siitepöly on steriiliä eikä sovellu pölyttäjäksi muille lajikkeille. Kukinnan jälkeen kehittyy hedelmiä, mikäli pölytys on onnistunut ja kasvuolosuhteet ovat suotuisat. Sato on suotuisissa oloissa erittäin runsas, joten oksat voivat tarvita tukea. Hedelmät ovat keskikokoisia tai melko suuria (25-30 g), pyöreähköjä tai hieman soikeita. Kuoren väri on kypsyessään tummanpunavioletti tai sinertävänpunainen, ja pinnalla on usein vahamainen sinertävä kerros. Malto on kellertävää tai kellanvihertävää, mehukasta, makeanhapanta ja aromaattista.  Maku on parhaimmillaan lämpiminä kesinä; viileinä kesinä aromi jää miedommaksi. Luumun kemiallinen koostumus ei ole venäläisten lähteiden mukaan kovin monipuolinen: kuiva-aineita 14,6 %, sokereita 7,02 %, happoja 2,7 %. (Lähde: VNIISPK-lajiketietokanta, Voronežin maatalousyliopisto,Venäjä). Keskikokoinen, litteä kivi irtoaa huonosti mallosta. Hedelmät kypsyvät loppukesällä tai alkusyksyllä, säistä riippuen yleensä elo–syyskuussa. Ne sopivat hyvin tuorekäyttöön sekä jalostettaviksi esimerkiksi hilloiksi, mehuksi ja leivontaan. Lajikkeen huonoina puolina pidetään mallon hienoista höttöisyyttä, minkä vuoksi ne eivät sovellu hyvin säilykehedelmien (kompottien) keittämiseen. 

Luumupuu ‘Eurazia 21’ viihtyy parhaiten aurinkoisella ja suojaisalla kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, melko syvämultainen ja hyvin vettä läpäisevä. Aurinkoisella paikalla hedelmien maku ja sokeripitoisuus kehittyvät parhaimmiksi. Kasvi viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 6–7), mutta sietää jonkin verran vaihtelua. Se ei viihdy pitkäaikaisessa märkyydessä eikä kuivassa ja paahteisessa paikassa. Nuoret puut hyötyvät tasaisesta kastelusta ja tuennasta. Lajike on melko talvenkestävä (sekä puu, kukkasilmut että juuret)  ja soveltuu hyvin Suomen oloihin, mutta kukinta voi kärsiä myöhäisistä keväthalloista. Leikkaus tehdään yleensä kesällä tai varhain syksyllä (JAS-kaudet), sillä kevätleikkaus voi altistaa luumupuut sienitaudeille. Lajikkeella on keskinkertainen taudinkestävyys. Se voi olla altis esimerkiksi luumuruvelle ja haulitaudille (Stigmina carpophila),sekä monilinia sienen aiheuttamille taudeille (muumio- ja versotaudeille) kosteina kesinä.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–III (IV)
• USDA: 4–7
• Kasvupaikka: aurinkoinen – suojaisa
• Maaperä: ravinteikas, läpäisevä, mieluiten syvähkö ja tuore
• pH-suositus: noin 6–7
• Alkuperämaa: FI

Myyntikoko: C7,5: n. 170-190 cm. 

Kuva 1: Kuvituskuva luumupuu ’Eurazia 21’:sta [Gemini]