Lumipikihelmi (Rhodotypos scandens)

Lumipikihelmi kuuluu ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja Rhodotypos-sukuun, joka on yksilajinen. Laji Rhodotypos scandens on luontaisesti kotoisin Itä-Aasiasta, erityisesti Kiinasta ja Koreasta sekä mahdollisesti Japanista. Levinneisyysalueellaan se kasvaa metsänreunoissa, rinteillä ja valoisissa metsissä. Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan laji on tuotu koristekasviksi 1800-luvulla, ja se on paikoin myös luonnonvaraistunut. Lumipikihelmi on koristeellinen pensas, jota kasvatetaan ennen kaikkea sen yksinkertaisten, puhtaan valkoisten kukkien sekä mustien, kiiltävien hedelmien vuoksi. Ulkonäöltään se muistuttaa jonkin verran kerrioita (Kerria), ja ne kuuluvatkin samaan ruusukasvien heimoon, vaikka ovat eri sukua. Kerrioista ne erottaa helpoiten lumipikihelmen vastakkaisista lehdistä ja kukkien neljästä terälehdestä. Lajin kuvailivat tieteelle ensimmäisen kerran Philipp Franz von Siebold ja Joseph Gerhard Zuccarini vuonna 1841 (nimellä R. kerrioides). Nykyisen tieteellisen nimensä se sai vuonna 1913, kun Tomitaro Makino yhdisti sen Carl Peter Thunbergin jo vuonna 1784 tekemään varhaisempaan kuvaukseen,  (jossa kasvi oli vielä sijoitettu väärään sukuun). Laji tunnetaan puutarhoissa melko harvinaisena mutta helppohoitoisena koristepensaana, joka soveltuu erityisesti luonnonmukaisiin istutuksiin ja pensasryhmiin. Euroopassa sitä tavataan lähinnä puutarhoissa, arboretumeissa ja kasvikokoelmissa, ja se on edelleen melko harvinainen. Suomessa lajia ei ole juurikaan viljelty.

Lumipikihelmi voi kasvaa keskikokoiseksi, leveähköksi ja melko pystykasvuiseksi pensaaksi. Kasvu on kohtalaisen nopeaa, ja pensas saavuttaa lopullisen kokonsa yleensä noin 5–10 vuodessa. Täysikasvuisena se voi saavuttaa noin 1,5–2,5 metrin korkuuden ja lähes saman leveyden, mutta Suomessa kasvi jäänee suotuisallakin paikalla pienemmäksi. Versot ovat ohuehkot, kaarevat ja melko harvahaaraiset, ja pensas muodostaa ajan myötä rennon ja luonnonmukaisen kasvutavan. Lehdet ovat vastakkaiset, soikeat, sahalaitaiset ja väriltään kirkkaanvihreät. Syksyllä lehdistö saa usein kellertäviä sävyjä ennen varisemistaan. Juuristo on melko pinnallinen ja laajalle leviävä, ja kasvi voi muodostaa juurivesoja, joiden avulla se leviää hitaasti kasvupaikallaan. Suomen ilmastossa leviäminen on hidasta, mutta Suomea etelämpänä kasvi leviää juurivesoilla tehokkaammin.

Lumipikihelmi saavuttaa kukintaiän melko nuorena ja alkaa kukkia yleensä jo muutaman vuoden iässä. Se kukkii aiemman vuoden versoilla keskikesällä, Suomessa heinä-elokuussa. Kukat ovat yksinkertaiset, noin 3–5 cm leveät, tuoksuttomat, puhtaan valkoiset ja koostuvat tavallisesti neljästä terälehdestä, mikä tekee niistä helposti tunnistettavia. Kukat ovat kaksineuvoisia. Pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Kukinnan jälkeen voi kehittyä mustia, kiiltäviä, noin herneen kokoisia luumarjoja neljän marjan ryhmissä, joiden kunkin sisällä on yksi siemen. Luumarjat kypsyvät loppukesällä tai alkusyksyllä ja säilyvät usein pensaassa pitkälle syksyyn. Marjoja ei pidetä ihmisravinnoksi soveltuvina koska niiden siemenet sisältävät monille ruusukasveille tyypillisiä karvasmantelia muistuttavia yhdisteitä, jotka ovat lievästi myrkyllisiä nieltyinä. Linnut voivat käyttää niitä ravintonaan.

Lumipikihelmi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, tuore ja hyvin vettä läpäisevä. Se sietää melko laajaa maaperä- ja PH-aluetta, mutta viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa (pH noin 6–7,5). Kasvi kestää kohtalaisesti kuivuutta vakiinnuttuaan, mutta nuorena se hyötyy tasaisesta kosteudesta. Se ei viihdy pitkäaikaisessa märkyydessä eikä voimakkaassa juuristokilpailussa. Laji on melko helppohoitoinen, eikä se yleensä vaadi voimakasta leikkausta; tarvittaessa vanhoja tai huonokuntoisia versoja voidaan poistaa. Pensas soveltuu hyvin vapaasti kasvaviin pensasryhmiin, metsämäisiin istutuksiin sekä luonnonmukaisiin puutarhoihin. Kasvin versot heräävät aikaisin, joten se on arka keväthalloille. Suomessa lumipikihelmi tarvitsee suojaisan kasvupaikan ja suositeltavaa on huolehtia talvisuojauksesta (esimerkiksi juuriston kattaminen ja maanpäällisten osien suojaus kankaalla), erityisesti kasvun alkuvuosina..

• Menestymisvyöhyke Suomessa: (I–II)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: ravinteikas, läpäisevä, tuore
• pH suositus: noin 6–7,5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko:

C5: n. 60-80 cm.

Kuva 1: Kuvituskuva lumipikihelmestä [Gemini]