Koreanmulperipuu ‘Mulle’ (Morus acidosa ‘Mulle’).

Koreanmulperipuu kuuluu mulperikasvien heimoon (Moraceae) ja mulperisukuun (Morus). Tieteellinen nimi Morus acidosa on puutarhakaupassa vakiintunut, mutta kasvitieteellisesti se on usein synonyymi lajille Morus australis. Mulperipuut ovat luontaisesti kotoisin Aasiasta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, missä ne kasvavat lämpimillä ja valoisilla paikoilla metsänreunoissa ja viljellyillä alueilla. Koreanmulperipuu ‘Mulle’ on koristeellinen ja satoa tuottava viljelylajike, jota kasvatetaan sekä sen kompaktin kasvutavan että syötävien hedelmien vuoksi. Lajike on saanut alkunsa 1980-luvun alussa Ruotsissa, Kristianstadissa (Beckers Plantskola). Sen "löytäjä" on ilmeisesti Arne beckers em. taimistolta. Se on valittu nimenomaan sen hyvän kestävyyden ja satoisuuden perusteella, ja se on saanut Ruotsissa virallisen E-kasvi-statuksen merkkinä laadusta ja pohjoisiin oloihin sopivuudesta. Tästä kestävästä yksilöstä tuli 'Mulle'-lajikkeen kantaemo. Sille valittu nimi viittaa Skogsmulleen, joka on ruotsalainen legendaarinen satuhahmo (luonut Gösta Frohm vuonna 1957), suomeksi metsänpeikko, joka opettaa lapsille luonnosta ja ympäristöstä.  ‘Mulle’ tunnetaan pienikokoisena ja suhteellisen kylmänkestävänä lajikkeena, jota käytetään sekä hyöty- että koristekasvina ja toisinaan myös perusjuurena eräille valkomulperilajikkeille (Morus alba). Verrattuna tavallisiin mulperipuihin se jää selvästi pienemmäksi ja on helpompi sijoittaa pieniin puutarhoihin. Euroopassa ja Suomessa lajiketta tavataan lähinnä yksityispihoilla, kokoelmissa ja kokeiluluonteisissa istutuksissa. Suomessa se on vielä melko harvinainen, mutta kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt syötävien hedelmien ja kompaktin kasvutavan vuoksi.

Koreanmulperipuu kasvaa yleensä pieneksi puuksi tai kookkaaksi pensaaksi. Kasvu on nuorena melko voimakasta, mutta hidastuu iän myötä. Täysikasvuisena kasvi on tavallisesti noin 2-5 metrin korkuinen ja 2–2,5 metrin levyinen. Latvus on melko leveä ja usein hieman epäsäännöllinen. Oksat ovat suhteellisen ohuita ja voivat kasvaa hieman kaartuvina. Jopa samassa kasvissa lehdet ovat vaihtelevan muotoisia: ne voivat olla ehytlaitaisia ja sydämenmuotoisia tai liuskaisia, mikä on tyypillistä mulperipuille. Lehdet ovat yläpinnalta karhean tuntuisia ja väriltään vaalean- tai keskivihreitä. Syksyllä lehdistö voi ehtiä saada kellertäviä sävyjä ennen varisemistaan, mutta hallanarkoina lehdet voivat pudota jo vihreinä, mikäli syksyn ensimmäiset yöpakkaset saapuvat aikaisin. Valkomulpereilla kuten myös ’Mulle’ –lajikkeella versojen kärjistä osa kuivaakin usein talven aikana, koska kasvi ei ole ehtinyt tuleentua kunnolla ennen syksyn tuloa. Tämä ei yleensä haittaa seuraavan kesän kasvua. Kasvi on koristeellinen erityisesti rehevän lehdistönsä ansiosta, mutta myös hedelmät lisäävät sen näyttävyyttä.

Koreanmulperipuu ’Mulle’ saavuttaa kukintaiän jo nuorena. Säistä riippuen se kukkii loppukeväällä tai alkukesällä lehtien puhkeamisen jälkeen. Kukat ovat pieniä, vihertävän kellertäviä ja melko huomaamattomia, kuten mulperipuilla yleensä. Koreanmulperipuu ’Mulle’ on yksikotinen, jolloin hede- ja emikukat esiintyvät samassa yksilössä. Pölytys tapahtuu pääasiassa tuulen välityksellä. Lajike voi tuotta satoa yksinään, mutta hyötyy ristipölytyksestä. Pölyttäjäksi kelpaavat esim. valkomulperi (Morus alba) ja punamulperi (Morus rubra). Kukinnan jälkeen voi kehittyä runsaasti hedelmiä, mikäli pölytys on onnistunut, kasvupaikka on riittävän lämmin ja suotuisa sekä kasvi saa riittävästi kosteutta. 1-3 cm pitkät hedelmät muistuttavat ulkonäöltään pitkänomaisia karhunvatukoita. Ne kypsyvät yleensä loppukesällä tai alkusyksyllä ja muuttuvat kypsyessään punaisista tummanpunaisiksi tai lähes mustiksi. Hedelmät kypsyvät vähitellen useiden viikkojen aikana, mikä pidentää satoaikaa. Kypsänä hedelmät irtoavat helposti. Maku on makea ja hieman happaman vivahteinen. Hedelmät eivät kestä pitkään säilytystä tuoreena. Sato voi olla runsas, ja hedelmät sopivat hyvin tuorekäyttöön sekä jalostettavaksi esimerkiksi hilloiksi ja mehuiksi. Hedelmien tumma mehukas malto värjää voimakkaasti, kuten muillakin mulpereilla.

Koreanmulperipuu viihtyy parhaiten aurinkoisella, lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, melko syvämultainen ja hyvin vettä läpäisevä. Aurinkoisella paikalla hedelmät kypsyvät parhaiten ja niiden maku kehittyy makeimmaksi. Kasvi sietää melko laajaa pH-aluetta, mutta viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa. Sen juuristo on melko laaja mutta ei erityisen syvä, ja se hyötyy tasaisesta kosteudesta erityisesti nuorena. Kasvi ei viihdy pitkäaikaisessa märkyydessä eikä kuivassa ja tuulisessa paikassa. Vaikka lajike on suhteellisen kylmänkestävä, se vaatii menestyäkseen korkeaa lämpösummaa. Suomessa haasteena on pakkasen lisäksi myös  syksyn märkyys ja viileys. Nuoret taimet ovat alttiimpia talvivaurioille, joten ne hyötyvät talvisuojauksesta sekä suojaisesta istutuspaikasta. Vakiinnuttuaan kasvi kestää paremmin vaihtelevia olosuhteita. Verrattuna moniin muihin mulperipuihin ‘Mulle’ on kylmänkestävämpi ja pienikokoisempi, mutta säilyttää hyvän satoisuuden suotuisissa oloissa. Kasvi on tuottanut satoa Suomessa esim. Pohjanmaan rannikolla kasvuvyöhykkeellä III (Bergön saarella).

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–III (IV)
• USDA: 5–7
• Kasvupaikka: aurinkoinen – lämmin, suojaisa
• Maaperä: ravinteikas, läpäisevä, mieluiten syvähkö ja tuore
• PH suositus: noin 6–7,5
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko C1: n. 20-30 cm.

Kuva 1: Kuvituskuva koreanmulperipuu ‘Mulle’:sta [Gemini]