Nokkakesäkamelia (Stewartia rostrata)

Nokkakesäkamelia on luontaisesti kotoisin kaakkois-, Itä- ja Keski-Kiinasta, missä sitä tavataan vuoristoisissa lehti- ja sekametsissä, metsänreunoissa sekä jokilaaksojen metsiköissä. Se kasvaa tavallisesti kosteahkoilla mutta hyvin vettä läpäisevillä mailla muiden lehtipuiden, kuten tammien ja vaahteroiden seurassa. Laji kuuluu teepuukasvien heimoon (Theaceae) ja kesäkamelioiden sukuun (Stewartia). Sillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta siitä voidaan käyttää nimeä nokkakesäkamelia.Lajin kuvasi tieteelle suhteellisen myöhään, vuonna 1974, amerikkalainen kasvitieteilijä Stephen A. Spongberg. Tieteellisen nimen lajimääre rostrata viittaa kasvin “nokkamaisiin” rakenteisiin, erityisesti hedelmän kärjen ja myös kukkanuppujen muotoon. Suku Stewartia sisältää useita Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa esiintyviä lajeja, joista tunnetuin Suomessa on japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia). Nokkakesäkamelia muistuttaa tätä läheistä sukulaislajia monin tavoin, mutta on yleisesti ottaen kansainvälisesti harvinaisempi viljelyssä ja ilmeisesti myös jonkin verran heikommin talvenkestävä. Eurooppaan lajia on tuotu lähinnä kasvitieteellisiin kokoelmiin ja arboretumeihin, eikä se ole yleinen koristepuu. Suomessa se on erittäin harvinainen ja sitä tavataan lähinnä kokeiluluonteisesti yksittäisissä kokoelmissa.

Luontaisilla kasvupaikoillaan nokkakesäkamelia kasvaa pieneksi tai keskikokoiseksi lehtipuuksi tai suureksi pensaaksi, joka voi saavuttaa noin 6–10 metrin korkeuden. Pohjoisemmassa ilmastossa kasvu jää yleensä pienemmäksi. Kasvutapa on melko pysty ja leveähkö, ja oksisto muodostaa usein ilmavan, hieman kerroksittaisen latvuksen. Rungon kuori on harmaanruskea ja melko sileä nuorena, mutta vanhemmiten se voi hieman halkeilla, vaikkakaan ei yhtä näyttävästi laikukkaaksi kuin japaninkesäkamelialla. Lehdet ovat yksinkertaiset, vuorottaiset ja muodoltaan soikeat tai pitkänomaiset, tavallisesti noin 4–10 cm pitkät. Lehtien reunat ovat hienohampaiset ja väri kesällä tummanvihreä. Aurinkoisella paikalla kasvi voi parhaimmillaan saada näyttävän syysvärityksen punaisissa, oransseissa tai kellertävissä sävyissä, mikä lisää kasvin koristearvoa. Juuristo on melko laajalle leviävä, hienojakoinen ja suhteellisen pinnallinen, mutta hyvässä maassa osa juurista ulottuu syvemmälle.

Nokkakesäkamelia on yksi suvun aikaisimmin kukkivista lajeista; Suomessa kukinta voi ajoittua kesä-heinäkuuhun. Nokkakesäkamelia kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kukat ovat yksittäin kehittyviä, valkoisia,  näyttäviä ja lajilleen suuria, noin 3–6 cm leveitä. Nokkakesäkamelian erityinen koristearvo piilee sen kukkanupuissa, joita ympäröivät näyttävät, syvän punaruskeat tai viininpunaiset suojuslehdet. Tämä antaa kasville väriä jo ennen kukintaa. Itse kukat ovat puhtaanvalkoisia, mutta niissä voi esiintyä kauniita, hienovaraisia punertavia vivahteita varsinkin terälehtien ulkopinnalla.Myös kukan auetessa sen verholehdissä säilyy usein kaunis punertava sävy, joka luo upean kontrastin valkoisille terälehdille ja keltaisille heteille. Kukissa on runsaasti heteitä, jotka tekevät niistä koristeellisia läheltä tarkasteltuna. Kukat ovat kaksineuvoisia, eli samassa kukassa on sekä heteet että emit, ja pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Kukinnan jälkeen kehittyvät kotahedelmät, jotka kypsyessään avautuvat ja vapauttavat siemenet. Hedelmän kärki on usein hieman nokkamainen, mikä on antanut lajille sen nimen.

Nokkakesäkamelia viihtyy parhaiten puolivarjoisella tai aurinkoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, melko syvämultainen, kosteahko ja hyvin vettä läpäisevä. Se pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei siedä pitkäaikaista kuivuutta eikä märkyyttä. Maaperän tulisi olla lievästi hapan. Suomessa kasvi vaatii lämpimän ja suojaisen kasvupaikan, jossa se on suojassa kylmiltä tuulilta ja kevättalven auringolta. Verrattuna japaninkesäkameliaan (Stewartia pseudocamellia) laji on todennäköisesti hieman arempi. Kasvi vaatii pitkän kasvukauden ja lämpimän syksyn ennen talvea tuleentuakseen kunnolla, mikä on Suomessa haastavaa. Nuoret taimet hyötyvät talvisuojauksesta sekä juuristolle että maanpäällisille osille.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–II (III?)
• USDA: 6–7
• Kasvupaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, suojainen
• Maaperä: ravinteikas, syvämultainen ja läpäisevä, kosteahko,
• PH suositus: noin 5,0–6,5
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko:

1. P9: n. 20-30 cm.

Kuva 1: Nokkakesäkamelian kukka.  Valokuvaaja: Katherine Wagner-Reiss [CC BY 4.0]