Kiinantoonapuu (Toona sinensis)

Kiinantoonapuu on kotoisin Itä- ja Kaakkois-Aasiasta: Pohjois-Korean niemimaan pohjoisosista Kiinan itä-, keski- ja lounaisosiin sekä Nepaliin, Koillis-Intiaan, Myanmariin, Thaimaahan ja jopa Malesiaan ja Indonesiaan. Levinneisyysalueellan sitä tavataan luontaisena vuoristoisissa lehti- ja sekametsissä, metsänreunoissa sekä jokilaaksojen metsiköissä. Se kasvaa tavallisesti ravinteikkailla, melko syvillä ja hyvin vettä läpäisevillä mailla, usein lehtipuiden, kuten tammien, vaahteroiden ja muiden jalopuiden seurassa. Laji kuuluu mahonkikasvien heimoon (Meliaceae) ja toonapuiden sukuun (Toona). Se on yksi harvoista tämän trooppisen heimon jäsenistä, joka menestyy lauhkealla vyöhykkeellä ja sen puuaines muistuttaakin ominaisuuksiltaan aitoa mahonkia. Lajin kuvasi tieteelle ensimmäisen kerran ranskalainen kasvitieteilijä Andrien-Henri de Jussieu 1830 nimellä Cedrela sinensis, ja lajimääre sinensis viittaa sen alkuperään Kiinassa. Suku Toona sisältää useita Aasiassa kasvavia puulajeja, joista osa on taloudellisesti merkittäviä arvokkaan puuaineensa vuoksi. Kiinantoonapuu on ollut viljelyssä jo pitkään erityisesti Kiinassa, missä sitä käytetään sekä hyöty- että koristekasvina. Sen nuoria lehtiä ja versoja käytetään ravinnoksi, ja niillä on pitkä perinne paikallisessa ruokakulttuurissa. Lisäksi lajia on käytetty paikoin myös perinteisessä lääketieteessä. Eurooppaan laji tuotiin 1800-luvun puolivälissä (1862), minkä jälkeen sitä on kasvatettu lähinnä arboretumeissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa sekä yksittäisissä puisto- ja puutarhaistutuksissa. Euroopassa laji on melko harvinainen ja esiintyy pääasiassa kokoelmakasvina. Suomessa kiinantoonapuu on erittäin harvinainen ja sitä tavataan lähinnä kokeiluluonteisesti yksittäisissä kokoelmissa.

Kiinantoonapuu on nopeakasvuinen. Luontaisilla kasvupaikoillaan se kasvaa suureksi lehtipuuksi, joka voi saavuttaa jopa noin 20–30 metrin korkeuden. Euroopassa ja erityisesti pohjoisemmassa ilmastossa kasvu jää selvästi pienemmäksi. Lepotilassa puutuneena kasvi voi sietää jopa -25 c pakkasta, mutta Suomen oloissa avomaalla sen versot eivät usein ehdi puutua kuin korkeintaan alaosastaan ennen talvea, mikä altistaa varsinkin pehmeäksi jääneen latvaosan paleltumiselle. Tämän vuoksi kiinantoonapuu voi jäädä Suomessa pensasmaiseksi, mutta toimii useimmiten käytännössä ”vain” perennamaisena puuna eli se saattaa paleltua alas lumirajaan tai maanpintaan saakka mutta voi kasvattaa kesän aikana juuresta valtavilla lehdillä varustetun uuden verson. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että juuresta nouseva uusi verson kasvaa kesän aikana 1,5–2 metriä. Tämä perennamainen kasvu voi tehdä siitä näyttävän lehdistökasvin, vaikka se ei saavuttaisikaan puun mittoja. Luontaisesti kiinantoonapuun kasvutapa on melko pysty ja leveähkö, ja oksisto muodostaa usein harvahkon mutta ilmavan latvuksen. Rungon kuori on harmaanruskea ja melko sileä nuorena.

Kiinantoonapuun kerrannaislehdet ovat parilehdykkäiset ja vuorottaiset, erittäin suuret, tavallisesti noin 30–70 cm pitkät, ja koostuvat useista (yleensä 10–40) lehdyköistä. Lehdykät ovat muodoltaan soikeita tai pitkänomaisia ja reunaltaan ehyitä tai hienohampaisia. Nuoret lehdet puhkeavat usein punertavina tai pronssinsävyisinä ja muuttuvat kesän edetessä vihreiksi. Lehtiä hierottaessa niistä vapautuu voimakas, aromaattinen, hieman sipulimainen tuoksu, mikä on lajille tyypillistä. Kasvin nuoria lehtiä ja versoja käytetään Aasiassa ravintona ja mausteena, ja niiden makua kuvataan aromaattiseksi ja hieman sipulia muistuttavaksi. Kiinassa kasvi ja siitä käytettävä ruoka-aine tunnetaan nimellä Xiangchun. Syksyllä lehdet voivat saada kellertäviä sävyjä, mutta Suomessa hallanarkoina ne putoavat yleensä maahan lehtiruotineen vihreinä heti ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Juuristo on kasvilla melko voimakas ja syvälle ulottuva, mikä auttaa kasvia hyödyntämään maaperän kosteutta.

Kiinantoonapuu saavuttaa kukintaiän noin 10-20 vuoden iässä olosuhteista riippuen.  Se kukkii kesä-heinäkuussa. Suomessa tämä on kuitenkin erittäin harvinaista tai lähes mahdotonta, sillä kukinta vaatii pitkän kasvukauden ja useita vuosia ilman talvivaurioita. Kasvi on yksikotinen, eli samassa yksilössä esiintyy sekä kaksineuvoisia että yksineuvoisia kukkia. Vaikka yksittäiset kukat ovat pieniä, valkoisia tai vaaleanpunertavia, ne muodostavat erittäin näyttäviä, jopa 30–50 cm pitkiä, riippuvia ja kermanvaaleita terttuja. Pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Kukinnan jälkeen kehittyvät puumaiset kotahedelmät, jotka kypsyessään avautuvat viisiliuskaisesti ja vapauttavat siivelliset siemenet. Hedelmävaihe on mielenkiintoinen yksityiskohta Suomea lämpimämmisä maissa, vaikka se ei ole lajin varsinainen pääkoriste.

Kiinantoonapuu viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, melko syvämultainen ja hyvin vettä läpäisevä. Se pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei siedä pitkäaikaista märkyyttä eikä kuivuutta erityisen hyvin. Suomessa kasvi vaatii erittäin lämpimän ja suojaisen kasvupaikan, jossa se on suojassa kylmiltä tuulilta ja kevättalven auringolta. Kasvupaikan tulisi olla sellainen, että kasvi ei kuitenkaan herää keväällä liian aikaisin ja altistu kasvuvaiheessa kevään myöhäisille yöpakkasille. Nuoret taimet hyötyvät talvisuojauksesta. Suomessa lajin kasvutapa on kuitenkin usein perennamainen. Tästä syystä erityisesti kasvin juuristo tulisi suojata huolellisesti havuilla tai muilla katteilla, mikäli talvi ei ole luminen.  Kiinantoonapuu soveltuu myös ruukkukasvatukseen, jolloin se talvetetaan viileässä, pakkasvapaassa tilassa. Ruukkukasvina se vaatii runsaasti tilaa juuristolle sekä säännöllistä leikkaamista, jotta kasvutapa pysyy tuuheana ja korkeus hallittuna.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: (?)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: ravinteikas, syvä ja läpäisevä, tuore,
• PH suositus: noin 6–8
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko:

1. P9: n. 20-30 cm.

Kuva 1: Kiinatoonapuun lehtiä ja siemenkotia. Valokuvaaja: Katherine Wagner-Reiss [CC BY-SA 4.0]