Oregoninvaahtera (Acer macrophyllum)

Oregoninvaahtera kuuluu saippuamarjakasvien heimoon (Sapindaceae) ja vaahteroiden sukuun (Acer). Lajin kuvaili tieteelle ensimmäisen kerran saksalais-amerikkalainen kasvitieteilijä Frederick Traugott Pursh vuonna 1814. Oregoninvaahteran luontainen levinneisyysalue sijaitsee Pohjois-Amerikan länsiosissa, erityisesti Yhdysvaltojen Tyynenmeren rannikon alueella Kaliforniasta aina Brittiläiseen Kolumbiaan ja paikoin Alaskaan saakka. Laji kasvaa luonnossa etenkin jokivarsilla, kosteissa metsissä ja rinteillä, missä maaperä on syvää ja ravinteikasta. Se on yksi alueensa kookkaimmista vaahteralajeista ja voi muodostaa merkittäviä osia näyttävistä sekametsistä yhdessä havupuiden kanssa. Oregoninvaahtera tunnetaan erityisesti suurista lehdistään, jotka ovat suurimpia kaikista vaahteroista. Laji on ollut pitkään käytössä koriste- ja puistopuuna erityisesti Pohjois-Amerikassa, missä sitä arvostetaan sen rehevän kasvutavan ja näyttävän syysvärin vuoksi. Euroopassa se on selvästi harvinaisempi ja esiintyy lähinnä kasvitieteellisissä kokoelmissa ja arboretumeissa. Suomessa laji on erittäin harvinainen, eikä sitä juuri tavata kuin yksittäisinä kokeilupuina tai erikoiskokoelmissa.

Oregoninvaahtera kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan voimakaskasvuisena, leveälatvuksisena ja suurikokoisena lehtipuuna.  Kasvu on voimakasta suotuisissa oloissa, mutta viileämmässä ilmastossa hitaampaa. Se voi suotuisissa oloissa saavuttaa jopa 15–25 metrin korkeuden, mutta Suomen oloissa jää  huomattavasti pienemmäksi. Latvus on leveä ja usein pyöreähkö, ja oksisto on vahva ja melko harva. Runko on yleensä suora ja voi vanhemmiten kehittyä paksuksi. Lehdet ovat lajin selkein tunnusmerkki.Lehdet ovat yksinkertaiset, vastakkaiset ja erittäin suuret. Ne ovat muodoltaan liuskaiset, yleensä 5-liuskaiset, ja voivat kasvaa jopa 20–30 cm leveiksi, joskus suuremmiksikin. Lehtien reunat ovat karkean sahalaitaiset. Nuoret lehdet ovat väriltään burgundinpunertavia nuorina ja muuttuvat vähitellen  kirkkaan vihreiksi. Syksyllä ne voivat saada näyttävän keltaisen tai kellanoranssin sävyn. Vanhemmiten suuret lehdet voivat luoda puulle trooppisen rehevän ilmeen. Juuristo on matala, mutta voimakas ja laajalle leviävä. Se hakeutuu kosteuteen ja viihtyy parhaiten syvässä maassa. Nuorena juuristo kehittyy suhteellisen nopeasti, mutta puu tarvitsee riittävästi tilaa kasvaakseen täyteen mittaansa.

Oregoninvaahtera on polygaaminen; samassa riippuvassa tertussa voi esiintyä sekä hedekukkia että kaksineuvoisia kukkia. Kukinta tapahtuu keväällä lehtien puhkeamisen yhteydessä tai hieman ennen sitä. Kukat ovat kellertävän vihreitä ja muodostavat poikkeuksellisen pitkiä (10–15 cm), riippuvia ja miedosti tuoksuvia kukintoja. Ne erottuvat selkeämmin kuin monilla muilla vaahterilla samaan aikaan puhkeavia, burgundinpunertavia nuoria lehtiä vasten. Pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Kukinnan jälkeen kehittyy vaahteroille tyypillisiä n. 3-4 cm kokoisia siipipähkylöitä, jotka leviävät tuulen mukana. Oregoninvaahteran siemenkodan siemenosaa peittävät usein jäykät, polttavat karvat, jotka voivat ärsyttää ihoa.

Oregoninvaahtera viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maaperä on ravinteikas, syvämultainen ja tasaisen kostea mutta hyvin vettä läpäisevä. Se suosii kosteahkoja kasvupaikkoja eikä siedä pitkäaikaista kuivuutta. Suomessa laji hyötyy erityisesti nuorena runsaasta kosteudesta ja tuulensuojasta, sillä suuret lehdet haihduttavat paljon vettä ja voivat vaurioitua kovassa tuulessa. Pieni taimi on talvehtinut toistaiseksi hyvin Niittytilan taimiston kokeilupuutarhassa vyöhykkeellä III muutaman vuoden ajan. Nuorena kasvi hyötyy talvisuojauksesta. Laji on herkkä syvästi jäätyvälle maalle ilman lumisuojaa. Leikkaustarve on vähäinen, ja tarvittaessa muotoiluleikkauksia voidaan tehdä lepotilassa.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–II (III?)
• USDA: 5–9
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjo
• Maaperä: ravinteikas, syvä, kosteahko ja läpäisevä
• Ph suositus: 5,5–7,0
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko: P9: n. 30-50 cm.

Kuva 1: Oregoninvaahteran lehtiä. Valokuvaaja: Tony Perodeau [Public domain]