Tarhaheisi ’Dawn’ (Viburnum × bodnantense ’Dawn’)

Tarhaheisi kuuluu tesmayrttikasvien heimoon (Adoxaceae) ja heisien sukuun (Viburnum). Tarhaheisi on puutarhassa syntynyt risteymä, jonka vanhempina ovat keisarinheisi (Viburnum farreri) ja Viburnum grandiflorum - heisi. Se on saanut nimensä Walesissa sijaitsevan Bodnant Gardenin mukaan, jossa ensimmäiset risteymät valittiin 1900-luvun alkupuolella. Tarhaheisi ’Dawn’:in valitsi Bodnant Gardenin pääpuutarhuri Puddle vuosina 1934–1935. Lajikkeen valintaperusteena oli sen poikkeuksellisen näyttävä, pitkäkestoinen tuoksuva kukinta. ’Dawn’ oli ensimmäinen nimetty tarhaheisilajike. Se on edelleen yksi ryhmänsä arvostetuimmista klassikoista ja alan standardi, johon uusia lajikkeita verrataan. Se on saavuttanut laajaa suosiota Euroopassa ja sitä käytetään yleisesti koristepensaana puutarhoissa ja puistoissa. Euroopassa tarhaheisiä käytetään erityisesti varhain kukkivina koristepensaina, jotka tuovat väriä ja tuoksua puutarhaan jo myöhäissyksystä tai varhaiskeväästä alkaen. Suomessa tarhaheisi on melko harvinainen. Sitä tavataan yksittäispensaina pihoissa, puutarhoissa ja kokoelmissa sekä taimistojen erikoisvalikoimissa.

Tarhaheisi ’Dawn’ kasvaa pystykasvuisena, melko tiheänä ja hieman maljamaisena pensaana. Se voi Suomessa suotuisissa oloissa saavuttaa noin 2–3 metrin korkeuden, mutta jää selvästi korkeuttaan kapeammaksi n. 1,2-1,8 metriä leveäksi. Keski-Euroopassa pensas voi kasvaa hieman kookkaammaksi. Oksisto on melko jäykkä ja suuntautuu ylöspäin, mutta vanhemmiten kasvutapa voi hieman levitä. Lehdet ovat yksinkertaiset, heisille tyypillisesti vastakkaiset ja muodoltaan soikeat tai suikeat ja keskikokoiset. Tyypillinen lehtikoko on noin 5–10 cm. Lehtien reunat ovat hienohampaiset. Lehtien väri on kesällä tummanvihreä, ja nuoret lehdet voivat puhjetessaan olla hieman pronssinvivahteisia. Syksyllä lehdet voivat saada upean syvän viininpunaisen tai burgundin värisen sävyjä ennen varisemistaan. Tarhaheiden juuristo on hienojakoinen, tiheä ja verrattain pinnallinen. Se ei ole luonteeltaan aggressiivinen. Juurivesoja voi esiintyä toisinaan, mutta ne eivät yleensä leviä häiritsevästi, mikä tekee siitä kohtuullisen turvallisen valinnan muiden kasvien läheisyyteen.

Kukinta on lajikkeen keskeinen koristearvo. Suomessa kukinta voi alkaa jo helmikuun lämpiminä jaksoina (suojasäillä) ja jatkua huhtikuulle asti. Kukat puhkeavat lehdettömille oksille ennen lehtien puhkeamista, mikä tekee niistä erittäin näyttäviä. Kukat ovat pienikokoisia mutta runsaslukuisia ja muodostavat tiheitä, pyöreähköjä kukintoja. Niiden väri vaihtelee nuppuvaiheen syvän vaaleanpunaisesta avautuneen kukan vaaleampaan pinkkiin tai lähes valkoiseen sävyyn. Kukat ovat voimakkaan, makean tuoksuisia. Avautuneet kukat voivat kuitenkin vaurioitua äkillisistä, kovista pakkasjaksoista. Jos suojasää vaihtuu kireäksi pakkaseksi, jo avautuneet kukat ruskettuvat, mutta uusia nuppuja voi avautua sään jälleen lauhtuessa.

Tarhaheisi on kaksineuvoinen, eli samassa kukassa esiintyvät sekä heteet että emit. Kukinta ajoittuu varhaiseen vuodenaikaan, ja pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Kukinnan jälkeen pensas voi muodostaa pieniä, lievästi myrkyllisiä tummia marjamaisia luumarjoja, jotka voivat aiheuttaa vatsaoireita raakana nautittuna, mutta Suomen oloissa hedelmien muodostuminen on usein vähäistä varhaisen kukinnan ja sääolosuhteiden vuoksi.

’Dawn’ viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, humuspitoinen ja tasaisen kostea mutta läpäisevä. Se suosii lievästi hapanta tai neutraalia maaperää; liian emäksisessä maassa lehdistö voi kärsiä raudanpuutteesta ja kellastua. Aurinkoisella paikalla kukinta on runsainta. Se suosii tuulensuojaisia kasvupaikkoja, sillä varhain kehittyvät kukat voivat vaurioitua pakkasista. Suomessa tarhaheisi hyötyy erityisesti nuorena talvisuojauksesta, kuten havu-tai muusta katesuojasta juurille tai harsosuojauksen ja katteen yhdistelmästä. Suojaus on tärkeää erityisesti ensimmäisinä vuosina juuriston talvehtimisen varmistamiseksi. Myös kevättalven auringolta suojaaminen voi olla hyödyllistä, sillä varhain kehittyvät kukkasilmut ovat herkkiä pakkasvaurioille ja kasvi kuivumiselle, jos aurinko lämmittää versostoa maan ollessa vielä jäässä. Vakiintuneena pensas on melko helppohoitoinen, mutta se ei viihdy kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla. Nuorena tasainen kosteuden saanti edistää juurtumista ja kasvua. Leikkaustarve on yleensä vähäinen, mutta tarvittaessa muotoilu tai harvennus voidaan tehdä kukinnan jälkeen.

• Menestymisvyöhyke Suomessa: I–II (III)
• USDA: 5–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjo
• Maaperä: ravinteikas, humuspitoinen, kosteahko ja läpäisevä
• Ph suositus 5,5 – 7,0
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko P9: n. 20-30 cm

Kuva 1: Tarhaheisi ’Dawn’:n kukintaa. Valokuvaaja: Magnus Manske [CC BY 3.0]