Paanutammi (Quercus imbricaria)

Paanutammi on luontaisesti kotoisin itäisestä ja keskisestä Pohjois-Amerikasta, erityisesti alueelta Pennsylvania–Iowa–Arkansas, ja se on paikoin tavallinen Ohion jokilaaksossa. Luontaisilla kasvupaikoillaan paanutammi kasvaa tavallisesti lehtimetsissä ja jokilaaksojen metsiköissä, usein muiden tammilajien, jalavien ja vaahteroiden seurassa. Sitä tavataan erityisesti hyvin vettä läpäisevillä jokitasangoilla, rinteillä ja kevyillä savi- tai hiesumailla, mutta se voi kasvaa myös kuivemmilla metsärinteillä.  Lajin kuvasi tieteelle ensimmäisen kerran André Michaux vuonna 1803.Tieteellinen lajimääre imbricaria tulee latinankielisestä sanasta imbricatus, joka tarkoittaa limittäin asettunutta tai kattotiilimäistä. Nimi viittaa kasvin käyttöhistoriaan: sen puuta käytettiin Pohjois-Amerikassa aikaisemmin kattopaanujen valmistukseen. Samoin myös kansankielinen nimi viittaa samaan asiaan monella kielellä (engl. shingle oak, ruotsiksi spån ek, saksaksi Schindel-Eiche). Myös suomenkielinen nimi paanutammi on johdettu samasta perinteestä. Eurooppaan laji tuotiin todennäköisesti 1800-luvun alkupuolella tai hieman aiemmin ja sitä on sittemmin kasvatettu lähinnä puisto- ja arboretumpuuna. Se ei ole Euroopassa yleinen, mutta sitä tavataan kasvitieteellisissä kokoelmissa ja yksittäisissä puistoistutuksissa. Suomessa paanutammi on edelleen melko harvinainen, ja sitä esiintyy lähinnä arboretumeissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa sekä yksittäisissä puisto- ja puutarhaistutuksissa. Se kuuluu tammiensuvussa punatammien ryhmään (sektion Lobatae), johon kuuluu monia Suomessa hyvin menestyneitä tammilajeja,  minkä vuoksi sitä voidaan pitää potentiaalisena kokeilupuuna pohjoisessa ilmastossa.

Paanutammi on keskikokoinen lehtipuu, joka kasvaa nuorena kartiomaisena ja vanhemmiten leveälatvaisena ja pyöreämpänä. Se kasvaa melko hitaasti ja voi saavuttaa luontaisella levinneisyysalueellaan jopa n. 15–18 metrin korkeuden. Euroopassa ja erityisesti pohjoisemmassa ilmastossa kasvu jää usein hieman matalammaksi. Suomen oloissa kasvi jäänee suotuisillakin kasvupaikoilla parhaimmillaan n. 4-6 m. korkeaksi. Oksisto on suhteellisen siro ja rungon kuori harmaanruskea. Lehdet ovat yksinkertaiset, vuorottaiset ja pitkänomaisen soikeat tai suikeat, tavallisesti noin 7–18 cm pitkät  ja niiden reunat ovat useimmista tammilajeista poiketen ehytlaitaiset eli ilman liuskoja. Ehytlaitaiset lehdet tekevät paanutammesta helposti tunnistettavan tammilajin. Se on myös yksi harvoista, mahdollisesti ainoa ehytlehtinen tammilaji, jota voidaan kasvattaa Suomessa avomaalla, mikä lisää sen kiinnostavuutta puutarha- ja arboretumipuuna.

Lehtien yläpinta on kiiltävän tummanvihreä, alapinta vaaleampi ja hienon nukan peittämä; syysväri vaihtelee kellanruskeasta punaruskeaan, ja vanhat lehdet saattavat pysyä puussa talveen asti. Juuristo on tammille kasvupaikan maaperästä riippuen tyypillisesti melko voimakas. Nuorena puu kasvupaikan maaperästä riippuen, muodostaa syvälle ulottuvan paalujuuren, mutta myöhemmin juuristo haarautuu laajalle sivusuunnassa. Vakiintuneena puu sietää kohtalaista kuivuutta ja pystyy hyödyntämään syvemmissä maakerroksissa olevaa kosteutta.

Paanutammi on yksikotinen: hede- ja emikukat ovat samassa yksilössä, mutta erillisissä kukissa. Hedekukat muodostuvat norkoihin ja emikukat kehittyvät lehtihankoihin samaan aikaan lehtien puhkeamisen kanssa. Pölytyksen onnistuttua kehittyvät tammenterhot, jotka ovat puolipallomaisia, lyhytperäisiä ja noin 1,2–1,8 cm pitkiä. Tammenterhot kypsyvät vasta toisen kasvukauden syksyllä, ja ne ovat tärkeää ravintoa luonnoneläimille.

Paanutammi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, syvä, hyvin vettä läpäisevä ja mielusti lähellä neutraalia tai lievästi hapan. Tasainen kosteus on hyväksi kasville  juurtumisen aikana. Se sietää myös kuivempia oloja ja kaupunkiympäristöä kohtalaisen hyvin, mutta ei pidä pitkäaikaisesta märkyydestä. Suomessa kasvi vaatii lämpimän ja suojaisen kasvupaikan. Nuoret taimet hyötyvät suojasta jyrsijöitä ja kevätaurinkoa vastaan. Niittytilan taimiston kokeilupuutarhassa pieni taimi on selvinnyt ongelmitta muutaman vuoden ajan vyöhykkeellä III.

• Menestymisvyöhyke: (I–III)
• USDA: 4–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: ravinteikas, syvä ja läpäisevä, mieluiten hieman hapan, ph 6-7.
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C5: n. 60-80 cm.

Kuva 1: Paanutammen alkavaa syysväritystä. Valokuvaaja: Niittytila-Ängsgård.