Japaninhopeapensas 'Leonore' (Elaeagnus multiflora 'Leonore')

Japaninhopeapensas kuuluu hopeapensaskasvien heimoon (Elaeagnaceae) ja Elaeagnus-sukuun, johon kuuluu noin 70–90 pensas- ja puulajia. Laji on luontaisesti kotoisin Itä-Aasiasta, erityisesti Kiinasta, Koreasta ja Japanista sekä Venäjän Kaukoidästä. Itä-Aasiassa kasvia pidetään perinteisenä hyötykasvina. Japanissa kasvi tunnetaan nimellä Gumi tai Natsugumi, ja sitä on viljelty ravintokasvina vuosisatojen ajan. Eurooppaan laji tuotiin 1800-luvun puolivälissä Alankomaihin, ja sitä viljeltiin ensimmäisenä Ranskassa 1800-luvun lopulla. Viljely ei kuitenkaan koskaan levinnyt laajamittaiseksi, vaan kasvi on pysynyt melko harvinaisena erikoishedelmänä. Pohjois-Amerikassa kasvi tunnetaan nimellä goumi berry, ja sen viljely on lisääntynyt erityisesti viime vuosikymmeninä permakulttuuri- ja kotipuutarhaviljelyn yhteydessä. Pohjoismaissa laji on edelleen melko harvinainen viljelykasvi ja sitä tavataan lähinnä yksittäisissä puutarhoissa, taimistojen erikoiskasvina sekä joissakin arboretumeissa. Suomessa suvun tunnetuimpia viljelylajeja ovat muun muassa Elaeagnus commutata, Elaeagnus umbellata sekä Elaeagnus angustifolia, joita kasvatetaan koriste- ja hyötykasveina. Saman heimon kasveihin kuuluu myös Hippophae rhamnoides, minkä vuoksi niillä on joitakin yhteisiä biologisia ominaisuuksia, kuten typpeä sitova juuristo. Japaninhopeapensaasta on jalostettu useita viljelylajikkeita. Lajike 'Leonore' on suurimarjainen viljelylajike, jonka arvellaan olevan peräisin Japanista ja joka on valikoitu viljelyyn erityisesti satoisuutensa ja marjojensa koon vuoksi. Lajikkeen jalostushistoriasta on saatavilla vain rajallisesti tietoja, mutta se on tunnettu Euroopassa lähinnä erikoishedelmäkasvien viljelyssä. Lajike muodostaa yleensä runsaan sadon ja on pääsääntöisesti itsepölytteinen.

Luontaisilla kasvupaikoillaan japaninhopeapensas kasvaa yleensä 2–3 metrin korkuiseksi pensaaksi, mutta suotuisissa oloissa se voi kasvaa suuremmaksikin. Suomen ilmastossa pensas jäänee suotuisissakin olosuhteissa hieman pienemmäksi ja voi saavuttaa noin 1,5–2,5 metrin korkeuden. Japaninhopeapensaan kasvutapa on tiivis ja usein pyöreähkö. Oksisto on yleensä melko vähäpiikkinen, vaikka yksittäisiä lyhyitä piikkejä voi esiintyä. Lehdet ovat yksinkertaiset ja vuorottaiset. Ne ovat muodoltaan soikeat tai soikean-pitkänomaiset ja tavallisesti noin 4–8 cm pitkiä ja 2–4 cm leveitä. Lehtien yläpinta on vihreä, kun taas alapinta on hopeanhohtoinen pienistä suomumaisesta nukasta johtuen. Tämä antaa pensaalle tyypillisen hieman harmaanhohtavan ulkonäön. Kasvin juuristossa esiintyy typensidontakyhmyjä, joissa elää Frankia-suvun sädesieniä. Nämä mikro-organismit pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä kasvin käyttöön, minkä ansiosta laji pystyy kasvamaan myös melko niukkaravinteisessa maassa ja voi ajan myötä rikastaa kasvupaikan maaperää.

Japaninhopeapensas 'Leonore' kukkii keväällä lehtien puhkeamisen jälkeen. Kukat sijaitsevat yksittäin tai pareittain lehtihangoissa. Ne ovat pieniä, kellomaisia ja vaaleankeltaisia tai kellertävän valkoisia sekä usein voimakkaasti tuoksuvia. Kukat ovat kaksineuvoisia, eli samassa kukassa on sekä heteet että emit, ja pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Runsas kukinta on antanut lajille tieteellisen nimen lajimääreen multiflora, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “runsaskukkaista”. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kehittyvät marjat ovat kasvitieteellisesti luumarjoja muistuttavia hedelmiä. Lajiketta ’Leonore’ pidetään yleensä melko runsassatoisena, ja se voi alkaa tuottaa satoa suhteellisen nuorena. Lajikkeella 'Leonore' marjat ovat yleensä hieman kantalajia suurempia, noin 1–1,5 cm pitkiä. Marjat ovat muodoltaan soikeita tai pitkänomaisia ja kiinnittyvät pensaaseen pitkän marjaperän avulla. Kypsyessään marjat muuttuvat punaisiksi ja niiden pinnalla näkyy hopeisia tai ruskehtavia pilkkuja. Marjat voivat kypsyä Suomessa säistä riippuen elo-syyskuussa, lämpimillä alueilla aiemmin. Maku on kypsänä makeanhappoinen ja aromaattinen. Lajikkeen ’Leonore’ marjoja pidetään usein hieman kantalajia miedomman happoisina ja siten vähemmän kirpeinä. Marjoja voidaan käyttää tuoreena, mutta niitä hyödynnetään myös esimerkiksi hilloissa, mehuissa, jälkiruoissa ja leivonnassa. Ravintoarvoltaan marjat sisältävät kantalajin tavoin runsaasti C-vitamiinia sekä useita polyfenoleja ja karotenoideja. Niiden lykopeenipitoisuus voi olla poikkeuksellisen korkea ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa moninkertainen verrattuna tomaattiin.

Kasvupaikkavaatimuksiltaan japaninhopeapensas on melko vaatimaton. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla ja suosii hyvin vettä läpäisevää maata. Typpeä sitovan juuristonsa ansiosta kasvi pystyy kasvamaan myös niukkaravinteisessa maaperässä. Kasvi sietää kohtalaista kuivuutta, mutta ei viihdy pitkään märässä maassa. Talvimärkyys ja huonosti vettä läpäisevä maaperä voivat heikentää talvehtimista erityisesti kylmemmässä ilmastossa. Nuoret taimet hyötyvät ensimmäisinä vuosina suojaisasta kasvupaikasta sekä tarvittaessa kevyestä talvisuojauksesta, jotta kevätauringon ja pakkasen aiheuttamat vauriot vältetään. Lajikkeen ’Leonore’ talvenkestävyys arvioidaan yleensä samankaltaiseksi kuin kantalajilla. Suomen oloissa japaninhopeapensas voi menestyä lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla vyöhykkeillä I–III ja ehkä paikoin suojaisilla kasvupaikoilla myös hieman tätä pohjoisempana.

• Menestymisvyöhyke: (I–III)
• USDA: 4–8
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: läpäisevä, keskiravinteinen; pH noin 6,0–7,5
• Alkuperä: DE

Myyntikoko: C1: n. 20-30 cm.

Kuva 1: Kuvituskuva japaninhopeapensaasta. [Gemini]