Punamulperipuu (Morus rubra)

Punamulperi (Morus rubra) on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva kesävihanta puu, jonka marjat ovat syötäviä ja joka kuuluu mulperikasvien (Moraceae) heimoon. Punamulperi on sopeutunut erilaisiin ilmastollisiin oloihin ja sitä pidetään melko talvenkestävänä. Sen luontainen levinneisyysalue alkaa Etelä-Ontariosta ja ja Massachusettsista ja yltää Etelä-Floridaan ja Teksasin keskiosiin asti. On myös raportoitu erillisiä, todennäköisesti luontoon levinneitä, populaatioita muualla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lajin kuvasi ensimmäisenä tieteelle jo Carl von Linne vuonna 1753. Kasvin tieteellisen nimen lajimääre ”rubra” viittaa hedelmien lähes kypsässä vaiheessa esiintyvään punertavaan värisävyyn. Luontaisella levinneisyysalueellaan punamulperipuuta kasvaa monenlaisissa ympäristöissä, mutta se suosii kosteita ja hyvin vettä läpäiseviä maaperätyyppejä. Tyypillisesti sitä esiintyy kosteissa metsissä, jokien varsien tiheiköissä, rotkoissa ja alangoilla, ja sitä voi löytää myös muista kasvillisuuden varhaisvaiheen elinympäristöistä. Eurooppaan punamulperipuu tuotiin kasvitieteellisten puutarhojen ja yksityiskartanojen kokoelmiin 1700-1800-lukujen vaihteessa ja sittemmin sitä on vähäisessä määrin yritetty viljellä puistoissa ja arboretumeissa myös Suomessa 1900-luvulta lähtien—joskin vielä harvinaisempana kuin valkomulperia (Morus alba). Kasvit ovat kuitenkin läheistä sukua keskenään ja risteytyvät helposti. Tällainen risteymälajike on esimeriksi ’Illinois Everbearting’.

Punamulperi kasvaa pensaana tai pienenä puuna. Levinneisyysalueellaan se jää yleensä 8–15 m korkuiseksi, harvoin jopa hieman korkeammaksi, mutta Suomessa se jää lyhyemmän kasvukauden vuoksi paljon tätä pienemmäksi, parhaimmillaan n. 2-3 metrin korkuiseksi pensaaksi.  Se voi muodostaa leveän, avoimen latvusrakenteen ja voi lähettää juuristaan satunnaisesti juurivesoja, joista voi syntyä lisäkasvustoja. Punamulperin lehdet ovat samankaltaiset kuin valkomulperilla, eli voivat olla samassakin kasvissa muodoltaan vaihtelevia: osa on syvään liuskoittuneita, osa enemmän herttamaisia, reunoiltaan hienosahaisia. Lehtilavan koko voi vaihdella 7–15 cm välillä. Lehdet ovat keväällä vaaleanvihreitä, kesällä tummanvihreitä ja syksyllä kirkkaan keltaisia ennen varisemista. Lehdet puhkeavat lämpösummasta riippuen melko myöhään Suomessa, touko-kesäkuussa (suojaisissa paikoissa aikaisemmin) ja putoavat yleensä ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, mutta viimeistään yleensä lokakuun puolivälin jälkeen.

Punamulperi voi kukkia Suomessa pääosin  pääosin kesä-heinäkuussa säistä riippuen. Punamulperi on yleensä kaksikotinen: hede- ja emikukat kasvavat eri yksilöissä, mutta osa kasveista on myös yksikotisia, eli molemmantyyppisiä kukkia on samassa kasvissa. Kukat ovat pienet ja vihertävän kellertävät ja kasvavat pitkissä, roikkuvissa terttumaisissa kukinnoissa. Ne ovat vaatimattoman näköisiä ja pääosin tuulipölytteisiä. Emikukinnosta kehittyvät moniosaiset, karhunvadelmaa muistuttavat marjat. Ne ovat aluksi vaaleanvihreät, kypsyessään tummanpunaiset ja lopulta tummanvioletinpunaiset (lähes mustat). Halkaisijaltaan ne voivat olla noin 1–1,5 cm ja pituudeltaan Suomessa n. 1,5- 2,5 cm  Kypsät marjat ovat maultaan mehukkaita, herkullisen makean happaman makuisia. Ne soveltuvat sekä tuorekäyttöön että talouskäyttöön esim. jälkiruokiin, hilloihin, hyytelöihin ja viineihin. Marjoja voidaan käyttää myös kuivattuna.

Punamulperi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai kevyesti puolivarjoisalla paikalla runsasmultaisessa, kosteassa mutta hyvin läpäisevässä maassa. Se sietää kohtalaisesti kuivuutta vakiintuneena, mutta nuorena vaatii säännöllistä kastelua vahvan juuriston kehittymiseksi. Laji on normaalina talvina suhteellisen talvenkestävä suotuisilla paikoilla kasvuvyöhykkeillä I–III. Etelä-Suomessa ja länsirannikolla se voi menestyä suojaisissa pihoissa ja kaupunkialueilla, kuitenkin usein latvojen kärkiä palelluttaen, mutta sisämaassa ja pohjoisemmassa se voi kärsiä enemmän pakkasvaurioista. Kevyt talvisuojaus ja maanpinnan multaus auttavat erityisesti nuoria taimia varmistamaan talvehtimisen. Keväällä kannattaa kasvista poistaa poistaa kuolleet oksat ja kuivaneet oksien kärjet. Kevyellä muotoleikkauksella voidaan yrittää myös edistää rehevää kasvua ja runsasta hedelmäsatoa. Punamulperi on suhteellisen vastustuskykyinen tuholaisille ja kasvitaudeille mutta lehtilaikkua ja härmää voi toisinaan esiintyä. Punamulperi voi elää jopa 125-vuotiaaksi suotuisalla kasvupaikalla.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA: 5-9
• Aurinkoinen
• PH suositus: 6–7
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko P9: 20–30 cm.

Kuva 1: Punamulperin marjoja. Valokuvaaja: Famartin. [CC BY-SA 4.0]