Valkoalppiruusu 'Cunningham’s White' (Rhododendron (CC) 'Cunningham’s White' )

Valkoalppiruusu 'Cunningham’s White' on vanha ja arvostettu ikivihreä alppiruusulajike, joka kuuluu laajaan Rhododendron-sukuun. Sen kehitti J. Cunningham Skotlannissa, Edinburghissa, noin vuonna 1830 risteyttämällä keskenään kaukasianalppiruusun (Rhododendron caucasicum) ja valkokukkaisen turkinalppiruusun (Rhododendron ponticum var. album). Lajikkeen nimessä käytetty (CC) viittaa siihen, että kyseessä on Cunningham's Clone, eli kloonina lisätty, tarkasti valittu ja yhdenmukainen linja tästä lajikkeesta. 'Cunningham’s White' on laajalti käytetty varttamisperusrunkona muille alppiruusulajikkeille sen luotettavuuden ja kestävyyden vuoksi.

Valkoalppiruusu 'Cunningham’s White' on keskikokoinen, pyöreähkö ja tiiviskasvuinen ikivihreä pensas. Se voi kasvaa 1,2–2,5 metrin korkuiseksi ja 1,2–4 metrin levyiseksi, riippuen kasvupaikan olosuhteista ja hoitotoimenpiteistä. Pensas haaroittuu säännöllisesti ja muodostaa tiheän, ryhdikkään kasvutavan. Lehdistö on nahkeapintainen, elliptinen, tummanvihreä ja kiiltävä, mikä luo näyttävän kontrastin valkoisille kukille ja tekee kasvista koristeellisen myös kukinnan ulkopuolella. Yksittäiset lehdet ovat noin 10 cm pitkiä. Lehdet säilyvät pensaassa ympäri vuoden, mikä lisää sen käyttöarvoa myös talvimaisemassa.  

Lajikkeen kukinta ajoittuu säistä riippuen touko-kesäkuun vaihteeseen, yleensä toukokuun loppupuolelta alkaen. Kukat ovat suuret, leveästi avautuvat, puhtaan valkoiset ja niiden keskellä on hienovarainen kellanvihreä tai ruskea täplitys ylälohkossa. Nuppuja kuvataan usein vaaleanpunaisiksi tai malvanvärisiksi, jotka avautuvat valkoisiksi. Yksittäiset kukat ovat noin 5 cm leveitä ja ne muodostavat tiheitä, näyttäviä kukintoja, joissa on tyypillisesti noin 8 kukkaa yhdessä kukkatertussa. Kukinta on runsas ja erittäin koristeellinen, ja se kestää sääolosuhteista riippuen 2–3 viikkoa. Kukat ovat miedon tuoksuisia. Vaikka kukinta ajoittuu alkukesään, pensas säilyttää koristearvonsa vuoden ympäri aina vihannan lehdistönsä ansiosta.

Valkoalppiruusu 'Cunningham’s White' tunnetaan erityisesti hyvästä talvenkestävyydestään ja sopeutuvuudestaan erilaisiin kasvupaikkoihin. Lajike voi menestyä Suomessa vyöhykkeillä I–II(III) Parhaiten se viihtyy happamassa, tuoreessa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä, joka muistuttaa luonnollisia kasvuoloja – metsä- tai havupuumultaa. Poikkeuksellisesti se sietää myös neutraaleja tai lievästi emäksisiä olosuhteita paremmin kuin monet muut alppiruusut. Kasvupaikan tulee olla puolivarjoinen tai varjoinen. Suora auringonpaahde ja erityisesti kevätaurinko voi vahingoittaa talvivihreitä lehtiä. Nuoret kasvit hyötyvät varjostamisesta keväällä ja suojauksesta pakkasilla, mutta vakiintuneena pensas on kestävä ja vaivaton, kunhan lumipeite on riittävä kylmimmillä alueilla.  

Valkoalppiruusu 'Cunningham’s White' on vähähoitoinen eikä se vaadi säännöllistä leikkaamista. Keväällä voidaan tarvittaessa poistaa kuivuneet tai vaurioituneet oksat sekä kuihtuneet kukinnot, mikä edistää pensaan yleisilmettä ja seuraavan vuoden kukintaa. Pensas säilyttää muotonsa hyvin ilman voimakkaita leikkauksia. Vaikka se on yleisesti ottaen sairauksia kestävä, se voi altistua tietyille alppiruusujen sairauksille kuten juurimädälle sekä lehtilaikulle huonosti vettä läpäisevässä maaperässä. Siksi on tärkeää välttää liiallista maaperän tiivistymistä ja seisovaa vettä. Lajike on myös tunnettu peuran kestävyydestään.  

• Menestymisvyöhyke: I-II(III)
• USDA 5-8
• Puolivarjoinen, varjoinen
• PH suositus: 5-6
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko:  C3 30-40 cm

Bild: Acabashi CC BY-SA 4.0