Puualppimänty (Pinus mugo subsp. uncinata)

Puualppimänty on Suomessa tunnetun vuorimännyn (Pinus mugo) korkeakasvuisempi alalaji, mutta toisinaan kasvia pidetään myös itsenäisenä lajina (Pinus uncinata). Puualppimänty on peräisin laajalta alueelta Keski- ja Lounais-Euroopan vuoristoseuduilta. Sen luontainen esiintymisalue ulottuu Alpeilta ja Pyreneiltä Itä-Karpaateille ja Etelä-Saksasta Ranskan vuoristoalueille. Levinneisyysalueen korkeusvaihtelut ovat huomattavia: kasvia tavataan pääasiassa 1 200–2 300 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta sitä voi esiintyä myös alemmilla korkeuksilla. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat karut, aurinkoiset rinteet, kivikot ja alppien krummholz-vyöhykkeet, missä puuston kasvu muuttuu kitukasvuiseksi sään ja korkeuden vaikutuksesta.

Puualppimänty on sitkeä, hitaasti kasvava ainavihanta havupensas tai pieni puu. Kasvutavaltaan se on yleensä selvästi yksirunkoinen tai harvinaisemmin monirunkoinen, mutta voi pensaana olla matalakasvuinen ja laajalle leviävä. Se voi kasvaa Suomessa jopa 5-18 metrin korkuiseksi mutta harvemmin voi jäädä alle 7 metriä korkeaksi pensaaksi. Suotuisissa oloissa luontaisilla alueilla se voi sen sijaan yltää jopa 12–25 metriin. Nuorena puualppimänty kasvaa yleensä tiiviisti ja pystysuoraan, mutta iän myötä sen latvuksesta kehittyy kartiomainen ja kasvutapa muuttuu leveämmäksi ja osittain vaakasuoraksi, mikä tekee siitä erityisen vastustuskykyisen lumitaakalle ja vuoristo-olojen voimakkaille tuulille. Kasvin versot ovat jäykkiä ja tummanruskeita tai harmaanvihreitä, vanhemmilta osiltaan kaarnan peittämiä ja lohkeilevia. Neulaset ovat 2–8 cm pitkiä, tummanvihreitä, jäykkiä ja hieman kiiltäviä. Ne kasvavat kahden kimpuissa ja voivat säilyä puussa useita vuosia, tyypillisesti 2-9 vuota. Neulasten pinta on kauttaaltaan vahamainen, mikä suojaa kasvia kuivumista ja kylmyyttä vastaan.

Puualppimänty kukkii keväällä, yleensä touko–kesäkuussa, hieman kasvupaikasta riippuen. Kasvi on tyypillisesti mäntyjen tapaan yksikotinen. Hedekukinnot ovat tyypillisesti ryppäinä uuden kasvun tyvellä, ja emikukinnot muodostuvat uuden kasvun kärjen lähelle. Kävyt kehittyvät pölytyksen jälkeen hitaasti ja kypsyvät yleensä kahden vuoden aikana. Ne ovat lyhyitä (noin 2–5 cm pitkiä), lieriömäisiä ja usein hieman kaartuvia. Tyypillistä alalajille uncinata on se, että kypsien käpyjen suomujen kärjet koukistuvat  alas- tai ulospäin. Kävyt avautuvat kuivina kesinä, jolloin siemenet vapautuvat. Siemenet ovat pieniä, n. 3-4 mm kokoisia, tummia ja kevyitä, varustettu siivillä, jotka mahdollistavat leviämisen tuulen mukana.

Puualppimänty ei ole erityisen vaatelias maaperän suhteen. Se menestyy karuilla, kivikkoisilla, kalkkipitoisilla mailla ja sietää hyvin kuivuutta. Tyypillisesti kasvi esiintyy alueilla, joissa maaperä on ohut, läpäisevä ja vähäravinteinen. Se ei muodosta typpeä sitovia bakteerisymbiooseja kuten hernekasvit, mutta sen laaja ja syvälle tunkeutuva juuristo, yhdistelmä syvää paalujuurta ja laajoja vaakasuuntaisia juuria, antaa sille hyvän kilpailuedun kuivissa ja niukoissa oloissa. Tämän ansiosta se on tärkeä pionieerikasvi vuoristoalueiden eroosioherkillä mailla. Puualppimänty kestää suotuisilla paikoilla kylmää, kuivuutta, voimakasta tuulta ja painavaa lunta. Sään äärioloissa oksat joustavat ja taipuvat lumikuorman alla murtumatta. Puualppimänty voi olla pitkäikäinen. Yksittäiset yksilöt voivat elää jopa yli 100 vuotta, vaikkakin kasvu on hidasta. Sen hidaskasvuisuus yhdistettynä erinomaiseen sopeutumiskykyyn ja maisemalliseen arvoon tekee siitä suositun kasvin luonnonmukaisessa maisemasuunnittelussa. Kasvi sopii esimerkiksi rinteisiin tai kivikkoisiin puutarhoihin. Luontaisilla esiintymisalueillaan se on tärkeä osa ekosysteemiä, tarjoten suojaa ja ravintoa monille hyönteisille, linnuille ja pieneläimille.

• Menestymisvyöhyke: I-VI
• USDA 4-7
• Aurinkoinen, puolivarjoinen
• PH suositus: 5.1–8.5
• Alkuperämaa: PL/FI

Myyntikoko:  C2: 10-20 cm

Puualppimännyn neulasia. Valokuvaaja: Joan Simon [CC BY -SA 2.0]