Poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica)

Poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica)

Poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica)
Tuotekoodi: Nothofagus antarctica
Saatavuus: Varastossa
Hinta: 35,00€
Veroton: 27,89€
Määrä:     - TAI -   Lisää toivelistaan
Lisää vertailuun

Poimuetelänpyökki kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan Patagonian alueella Argentiinassa ja Chilessä, noin 36.–56. eteläisellä leveyspiirillä. Patagoniassa  se on yksi yleisimmistä puulajeista. Luonnonvaraisena lajia tavataan Patagonian lauhkean vyöhykkeen metsissä merenrannikolta sisämaan rinteille. Laji muodostaa lähes puhtaita yhden lajin metsiköitä että sekametsiä alueella, joissa maaperä on usein runsasravinteista ja hyvin vettä läpäisevää. Etelänpyökkiä tavataan niin jokilaaksojen ja järvirantojen kosteilla mailla kuin kuivemmilla rinteillä ja ylängöiden metsiköissä jopa 1500 metrin korkeuteen saakka Andien rinteillä, ja sitä esiintyy myös metsäsaarekkeina laajojen ruoho- ja niittyalueiden välissä. Se on arvostettu levinneisyys alueellaan tiheän ja kestävän puuaineksen vuoksi ja sitä käytetään siellä mm. huonekaluteollisuudessa. Tieteelle lajin kuvaili alkujaan Georg Adam Forster (1789) ja myöhemmin kasvi siirrettin nykyiseen sukuunsa. Nykypäivänä se on suosittu eksoottinen koristepuu meri-ilmaston maissa kuten Brittein saarilla,  jossa sitä alettiin viljellä jo 1830-luvulla.  Pohjoismaissa sen sijaan etelänpyökkiä käytetään melko vähäisessä määrin istutuksissa Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa sitä on laajemmin käytetty vain Maarianhaminassa julkisissa istutuksissa, mutta muuten se on lähinnä harvinainen kokeilukasvi kasviharrastajien kokoelmissa.

Kasvutavaltaan poimuetelänpyökki on pieni puu tai suurehko pensas, jolle on on ominaista pienet poimuiset lehdet, hoikka tumman harmaanruskea runko joka muuttuu vanhemmiten oranssiuurteiseksi. Nuorten puiden kuori voi alkaa halkeilla suomumaisiksi levyiksi n. 15 vuoden iässä.  Suomessa poimuetelänpyökki voi kasvaa noin 2–3 (-5) metrin korkuiseksi.  Kasvin latvus on pyöreähkö ja avoimen ilmava. Lehdet ovat pinnaltaan himmeän kiiltäviä ja tummanvihreitä, alapuolelta hieman vaaleampia. Ne ovat pieniä, n. 1–4 cm pitkiä ja puikeita ja aaltoreunaisia, säännöttömästi pieni hampaisia sekä tylppä- tai herttatyvisiä. Myös lajin  suomenkielisen nimen etuliite “poimu-” etelänpyökissä viittaa puun lehtien voimakkaasti poimuttuneisiin tai ryppyisiin pinnan yksityiskohtiin sekä aaltoileviin reunoihin.  Lokakuun ruskaväreissä lehdet vaihtavat sävyään lämpimän kirkkaankeltaisesta oranssiin.  Poimuetelänpyökillä on kasvuolosuhteista riippuen kosteammilla mailla matalampi, vaakasuunnassa noin 20–40 cm syvyydessä laajalle leviävä hienoja ja kuitumaisia juuria sisältävä juuristo ja syvämultaisemmissa sekä kuivemmissa maaperissä myös tämän lisäksi syvemmälle yltävä ankkuroiva paalujuuri. Suotuisilla paikoilla kasvilla on taipumusta levitä myös jonkin verran juurivesojen avulla.

Poimuetelänpyökin kukinta-ika alkaa tyypillisesti noin 8–22 vuoden iässä, kun puu on vakiintunut kasvuun. Tuolloin keväällä ennen lehtien puhkeamista tai samanaikaisesti voivat ilmestyä vaatimattomat, tuulipölytteiset kukinnot. Kasvi on yksikotinen, eli sekä hede- että emikukinnot ovat samassa kasvissa, tosin hedekukinnot aukevat yleensä hieman aiemmin kuin emikuukat ristipölytyksen edistämiseksi. Kehälliset hedekukat sijaitsevat pareittain tai kolmittain, ovat pieniä, kellanvihreitä ohuita ja alaspäin riippuvia, kun taas taas usein kolmittain sijaitsevat kehättömät emikukinnot muodostuvat vihertävän keltaisiksi ryhmiksi. Pölytyksen onnistuttua syys-lokakuussa voivat kehittyä pienet, noin 0,5 cm kokoiset kuivat kotahedelmät, joista voi vapautua n. 4-6 mm pituisia, siivellisiä, siroja siemeniä.

Poimuetelänpyökin kasvupaikan tulisi Suomessa olla hyvin suojainen. Maaperän tulisi olla kostea-tuore, mutta hyvin läpäisevä. Nuori taimi hyötyy kuivina kausina viikottaisesta syväkastelusta. Runsaasti kosteutta säilyttävä katekerros puun tyven ympärillä on hyödyllinen varsinkin taimivaiheessa. Vakiinnuttuaan puu sietää paremmin kuivuutta. Maaperän tulisi olla runsasmultainen, hapan tai neutraali ja ravinteikas. Nuori taimi hyötyy keväisestä hidasvaikutteisesta lannoituksesta. Avoin auringonpaiste tai kevyttä varjoa tarjoava ympäristö tukee sen luonteenomaista, avointa ja epäsäännöllistä kasvutapaa. Liiallista leikkaamista tulee välttää; kasvia voi halutessaan kevyesti muotoleikata myöhään talvella tai kevätkuukausina. Suomen olosuhteissa lämpimän kesän jälkeen poimuetelänpyökki voi sietää suotuisalla kasvupaikalla jopa hieman yli -20-asteen pakkasia. Kovimmat talvet edellyttävät suojaamista liialliselta kylmyydeltä ja routimiselta, esimerkiksi katteilla ja tuulensuojalla.

  • Menestymisvyöhyke: (I-?)
  • USDA: 6-10
  • Aurinkoinen-puolivarjoinen
  • Ph: 4.5–6.5
  • Alkuperämaa: SE

Myyntikoko: n. 80-120 cm.

Kuva 1: Etelänpyökin lehtiä. [Kuvaaja:Niittytila-Ängsgård]

Powered By OpenCart
Niittytila © 2025 | design: Design Studio WWW