Pihaorjanlaakeri Golden Girl 'Mesgolg' (Ilex × meserveae Golden Girl 'Mesgolg')

Orjanlaakerit ovat suosittuja koristepensaita lauhkean vyöhykkeen alueella ainavihantien koristeellisten piikikkäiden lehtiensä ja pitkään pensaassa säilyvien koristeellisten, mutta lievästi myrkyllisten marjojensa vuoksi. Pihaorjanlaakeri on sahalininlaakerin (Ilex rugosa) ja orjanlaakerin (Ilex aquifolium) risteymä, joka kehitettiin 1950-luvulla Yhdysvalloissa tarkoituksena parantaa orjanlaakerin kylmänkestoa. Sittemmin siitä on kehitetty lähinnä USA:ssa useita lajikkeita. Lajikkeen ’Mesgolg’ on kehittänyt kuuluisa pihaorjanlaakerien kehittäjä Kathleen Meserve st. Jamesissa, New Yorkin osavaltiossa vuonna 1989. Lajike sai kasvipatentin vuonna 1990. Sitä pidetään ensimmäisenä keltamarjaisena pihaorjanlaakerilajikkeena. Se on keltamarjaisen orjanlaakerilajikkeen ’Fructa Lutea’ (Ilex aquifolium ´Fructa Lutea´) ja sahalininlaakerin (Ilex rugosa) risteytys. Lajike patentoitiin nimellä ’Mesgolg’ muuta siitä käytetään kauppanimeä Golden Girl.

Lajikkeen kasvutapa on leveän kartiomainen, säännöllinen ja tiheäoksainen. Pihaorjanlaakerit ovat yleensä hidaskasvuisia ja niin myös Golden Girl. Suomessa se voi kasvaa noin 1-2 metrin korkuiseksi ja n. 1-1,5 metriä leveäksi pensaaksi 10 vuodessa. Pihaorjanlaakeri Golden Girlin ainavihannat lehdet ovat kiiltävät, yläpuolelta tummanvihreät ja alapuolelta vaaleanvihreät – hieman sinertävät. Talveksi lehdet muuttuvat tummanvihreiksi. Kooltaan lehdet ovat n. 2–5 cm pitkät ja n. 2 cm leveät. Muodoltaan ne ovat leveänsoikeat  ja niiden reunat ovat orjanlaakereille tunnusomaisesti piikikkäästi sahalaitaiset. Lehtien piikkisyys on kuitenkin orjanlaakeria maltillisempaa. Piikkejä voi lehdessä olla yhteensä noin 6-8.

Pihaorjanlaakeri Golden Girl kukkii pienin valkoisin kukin alkukesällä. Kukat sijaitsevat lehtihangoissa 4-6 kukan ryhmissä. Pensas on kaksikotinen ja Golden Girl on emilajike. Sopiva pölyttäjä lajikkeelle on esimerkiksi pihaorjanlaakeri ’Blue Prince’. Mikäli pölytys onnistuu se voi tuottaa syyskuun lopulta alkaen sitruunankeltaisia, koristeellisia, halkaisijaltaan  n. 0,6–0,8 cm kokoisia pyöreitä, lievästi myrkyllisiä, kiiltäviä marjoja, jotka voivat säilyä kasvissa jopa maaliskuuhun asti. Orjanlaakerin oksat lehtineen ja marjoineen ovat perinteinen joulukoriste ainakin Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Pihaorjanlaakeri viihtyy parhaiten puolivarjoisella, suojaisella paikalla, mutta se sietää myös hyvin varjoa.  Se suosii tuoretta, runsasravinteista ja lähes neutraalia maaperää, mutta sietää myös lievästi happamia ja lievästi emäksisiä kasvupaikkoja. Pihaorjanlaakerit kestävät melko hyvin leikkausta, mikä osaltaan on vaikuttanut myös niiden suosioon aitakasveina lämpimämmässä Euroopassa. Mahdolliset leikkaukset kannattaa suorittaa kevättalvella, jolloin kasvi toipuu niistä parhaiten. Pihaorjanlaakeri Golden Girl on hieman talvenkestävämpi kuin tavallinen orjanlaakeri. Tästä kiittäminen on sen toista vanhempaa, melko talvenkestävää sahalininlaakeria. Ankarina talvina sen versot ja lehdet voivat kuitenkin paleltua. Tällaisina talvina voi pyrkiä suojaamaan kasvia esim. kasaamalla lunta tai havuja kasvin päälle tai suojamalla se esim. kuitukankaalla. Muiden ainavihantien kasvien tavoin se tulisi kuitenkin ainakin ensimmäisinä vuosinaan suojata kuivattavalta kevätauringolta ja tuulilta talvella.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA: 6
• Puolivarjoinen-varjoinen
• Ph suositus: 5,6-7,5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: C2: n. 20-40 cm

Kuva 1: Keltamarjaisen orjanlaakerin marjoja. Valokuvaaja: Mike Finn. [CC BY-SA 2.0]