Aprikoosipuu siementaimi (Prunus armeniaca)

Aprikoosipuu on alkujaan lähtöisin Kiinasta, jossa se tunnettiin jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Laji levisi kauppayhteyksien myötä ensin Lähi-Itään ja sieltä edelleen välimeren maihin ajanlaskumme alussa ja Englantiin 1500-luvulla. Tieteellisen nimen lajimääre armeniaca kuvastaa uskomusta, että kasvi on lähtöisin Länsi-Aasiasta. Nykyään aprikoosi on taloudelliselta arvoltaan maailmanlaajuisesti kolmanneksi tärkein viljelyksessä oleva luumarja persikan ja kirsikoiden jälkeen. Aprikoosin siementaimia hyödynnetään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa perusjuurena eri aprikoosilajikkeille. Aprikoosin siementaimien etu perusjuurena yleisesti käytettyihin kirsikkaluumuihin (prunus cerasifera) on myöhäisempi herääminen ja kukinta ja siten pienempi pakkasvaurioriski.  Siementaimista kasvatettuja puita on viljelty myös kaupallisilla aprikoosiviljelmillä Keski-Euroopassa, mutta jo pidemmän aika ovat lajikkeelliset aprikoosit pääosin hallinneet kaupallisilla viljelmillä ¹.  

Aprikoosipuut ovat kauniita myös koristepuina. Suotuisalla paikalla ne ovat suhteellisen nopeakasvuisia. Suomessa niistä voi tulla n. 3-4 metriä korkeita pieniä pyöreälatvuksisia puita. Puun runko ja oksat ovat nuorena punertavia ja sileitä ja muuttuvat vanhemmiten harmaan ruskeiksi ja runko myös uurteiseksi. Puun juuristo voi yltää maaperästä riippuen n. 80-100 cm syvyyteen. Puulla ei ole paalujuurta vaan juuristo koostuu useasta alaspäin menevästä juuresta ja rungon lähettyvillä sijaitsevista sivujuurista. Aprikoosipuun lehdet puhkeavat punertavina ja muuttuvat vähitellen vihreiksi. Leveän puikeat, sahalaitaiset ja toisinaan toissahaiset lehdet ovat n. 5-10 cm pitkät ja n. 3-7 cm leveät. Niitä koristavat kuvioinniltaan sulkasuoniset lehtisuonet. Syksyllä lehdet voivat saada ennen varisemistaan keltapunertavan syysvärin.

Aprikoosipuita kasvatetaan pääasiassa hedelmiensä vuoksi. Kasvupaikasta riippuen aprikoosipuut voivat saavuttaa kukintaiän jo 4-5 vuotiaana. Aprikoosipuut kukkivat lämpösummasta riippuen usein aikaisin keväällä ennen lehtien puhkemista, mikä voi altistaa kukat ja sadon pakkasvaurioille. Aprikoosista on kehitetty mm. Itä-Euroopassa ja Baltian maissa lajikkeita, jotka vaativat korkemman lämpösumman kukkimisen alkamiseen, jolloin riski pakkasvaurioista on pienempi. Siementaimien osalta geneettiset erot ja kasvupaikka vaikuttavat kukkimisaikaan; ne voivat kukkia tavanomaisia eurooppalaisia lajikkeita aiemmin, samaan aikaan tai myöhemmin. Siementaimien, kuten muidenkin aprikoosien, kukintaa voi pyrkiä viivästyttämään vaikuttamalla lämpösumman kertymiseen esim. peittämällä kasvi varjostuskankaalla aikaisin keväällä tai kasaamalla talvella puun juurelle lunta, joka kasattuna sulaa hitaammin. Toisinaan aprikoosipuut voivat kukkia niin aikaisin, että pölyttäviä hyönteisiä ei ole paljon vielä liikkeellä ja siksi pölytyksen joutuu suorittamaan käsin. Aprikoosin viisiterälehtiset, valkoiset kukat ovat halkaisijaltaan n. 2,5 cm kokoisia ja terälehdet n. 1-1,5 cm kokoisia. Kukat muistuttavat ulkonäöltään muiden lähisukuisten puiden kuten kirsikoiden, luumujen ja kirsikkaluumujen kukkia (Prunus avium, Prunus cerasus, Prunus domestica ja Prunus cerasifera). Em. lajeista poiketen aprikoosin kukkien kukkaperä on yleensä punertava. Lisäksi heteet ovat yleensä valkoiset ja ponnet keltaiset. Aprikoosin kukat ovat useimmiten kaksineuvoisia ja itsepölytteisiä, mutta eivät kaikki, sillä osa aprikoosilajikkeista on itsesteriilejä. Joka tapauksessa ristipölytys lisää satoa. Aprikoosi on jaksottaissatoinen. Puut saattavat tuottaa hyvän sadon vain kolmen vuoden välein. Toisaalta Suomessa sadontuotantoon vaikuttavat keskeisesti sääolosuhteet, sillä kylminä talvina suojaamattoman lepotilassa olevan puun kukkasilmut voivat puun talvenkestävyydestä riippuen alkaa vaurioitua lämpötilan laskiessa alle -20 - -25 c  ². Hedelmien koko vaihtelee siementaimilla.  Kasvupaikasta ja siementaimesta riippuen kasvin soikean hedelmän koko voi Suomessa vaihdella n. 2,5-5 cm välillä. Hedelmät ovat väriltään keltaoransseja-oranssinpunaisia. Tunnusomaista hedelmille on myös pituussuuntainen uurre hedelmän päästä päähän. Siementaimilla hedelmien maku voi vaihdella makeasta happamaan. Myös se, miten helposti siemenkivi irtoaa hedelmälihasta, vaihtelee siementaimikasviyksilöiden välillä.

Aprikoosipuun siementaimi tarvitsee Suomessa aurinkoisen, lämpimän ja tuulensuojaisen kasvupaikan tai/ja talvisuojauksen. Sadontuotannon ja talvehtimisen kannalta olisi tärkeää, että kasvin kesällä saama lämpösumma olisi mahdollisimman korkea. Vähälumisena talvena suositeltavaa olisi suojata myös kasvin juuristo esim. katekerroksella. Aprikoosipuuta pidetään kuitenkin melko talvenkestävänä. Esim. Luonteis-Kiinassa, aprikoosin kotiseudulla, talvet voivat olla melko kylmiä. Laji on sopeutunut mannerilmastoon. Suomen kaltaisessa väli-ilmastossa toistuvat lämpötilan vaihtelut talvella laskevat puun pakkasenkestoa. Kasvi tulisikin suojata myös keväthalloilta. Kasvin ruskea runko olisi hyvä suojata voimakasta kevätaurinkoa vastaan. Aprikoosipuu viihtyy kevyessä, tuoreessa, mutta läpäisevässä maassa. Laji ei siedä korkeaa pohjavedentasoa. Optimi pohjaveden taso olisi n. 1,5-2 m. Suositeltavaa olisikin istuttaa aprikoosipuu kohopenkkiin. Nuorelle taimelle suositellaan säännöllistä kastelua kesällä. Kuivina kesinä myös vakiintuneille aprikoosipuille suositellaan lisäkastelua. Liian kuivalla kasvupaikalla sato jää epäsäännölliseksi ja hedelmät pieniksi.Maaperän tulisi olla neutraali tai lievästi emäksinen. Kasvi ei kasva hyvin eikä tuota satoa kovin happamassa maaperässä.  Aprikoosipuun siementaimi on muiden aprikoosilajikkeiden tapaan altis eräille sienitaudeille. Suositeltavaa olisi pitää kasvualusta vapaana rikkaruohoista, sillä haitallisen juuristokilpailun lisäksi tiheä rikkaruohokasvusto voi kerryttää sienitaudeille altistavaa kosteutta lähelle puun runkoa. Aprikoosipuut eivät pidä juuristokilpailusta muiden puuvartisten kanssa. Istutusväliksi suositellaan 4-6 metriä muihin aprikoosipuihin nähden. Aprikoosipuita voi leikata aikaisin keväällä ja alkusyksyllä. Tärkeää olisi ainakin poistaa vioittuneet, kuivat, hankaavat ja sairaat versot sekä sisäänpäin kohti runkoa kasvavat oksat.

• Menestymisvyöhyke (I-III)
• USDA:5-7
• Ph suositus: 6-7
• Aurinkoinen ja tuulensuojainen paikka
• Alkuperämaa: NL
• Istutussuositus: Vähintään 50x50x50 cm istutuskuoppa.

Myyntikoko: Avojuurinen: n. 40-50 cm.  Valitettavasti loppu.

1. Pászti Edina Mendelné, Geza Bujdoso, Sezai Ercisli, Hrotko Karoly and Mendel Akos 2023:Apricot Rootstocks with Potential in Hungary. Julkaisussa Horticulturae 2023, 9(6), 720; Saatavana Internetissä:https://doi.org/10.3390/horticulturae9060720

2. Ks. Kaufmane, Edite jaGunars Lacis 2004:Winter-Hardy Apricots and Peaches with Good Fruit Quality in Latvia 
2004: 322. Julkaisussa  Journal of Fruit and Ornamental Plant Research 2004, Vol 12.