Valkokletra 'Hummingbird' (Clethra alnifolia 'Hummingbird')

Valkokletra 'Hummingbird' on kotoisin Itäisestä Pohjois-Amerikasta. Levinneisyysalue yltää Nova Scotian ja Mainen eteläosista Pohjois Floridaan ja lännessä Texasin itäosiin. Luontaisesti valkokletraa kasvaa aluskasvina kosteapohjaisissa metsissä ja purojen varsilla. Valkokletra kuuluu harvoihin varjoisella paikallakin ja suhteellisen kosteassakin viihtyviin kasveihin. Valkokletrasta on kehitetty myös muutamia puutarhaviljelylajikkeita. ’Hummingbird’ lajikeen löysi vuonna 1977 Richard Feist Gallaway Garden –puutarhasta, joka sijaitsee Amerikassa Pine Mountainissa Georgian osavaltiossa. Pensas kasvoi ojassa Hummingbird järven rannalla. Feist ja Gallaway Garden –puutarhan johtaja Fred Gallen nimesivät pensaan tämän järven mukaan. Feist ja Gallen levittivät tietoa taimistoille ja arboretumeihin, että kasvi soveltuu erityisen hyvin kukkapenkkeihin ja pieniin puutarhoihin.  

Valkokletran ’Hummingbird’ lajike on pienempikasvuinen kuin sen kantalaji. ’Hummingbird’ lajikkeesta tulee noin n. 0,6-1,2 metriä korkea ja leveä pensas. Se on monirunkoinen, tiheäkasvuinen ja kesävihanta. Siitä tulee muodoltaan hieman pyöreä sekä ylöspäin levenevä pensas. Ajanmyötä pensas on levenevä, sillä kasvilla on taipumus hitaasti levitä myös juurivesoilla.

Valkokletra puhkeaa lehteen myöhään keväällä. Sen tumman vihreät, soikeat-puikeat, vuorottain sijaitsevat, kärjestään sahalaitaiset, kiiltävät lehdet voivat olla kooltaan n. 3,5–10 cm pitkiä ja 2-4 cm leveitä. Alapuolelta lehdet ovat vaaleampia. Tieteellisen nimen lajimääre ”alnifolia” viittaa lehtien samannäköisyyteen lepän (Alnus. sp.) lehtien kanssa. Syksyllä lehdet voivat säistä riippuen saada kullankeltaisen syysvärityksen. Lehdet varisevat maahan melko myöhään syksyllä. Valkokletran versot ovat väriltään ruskeanharmahtavat. Kasvin juuristo koostuu pinnallisista juurista ja muutamista syvemmälle menevistä paalujuurista.

Valkokletra 'Hummingbird':in koristearvo perustuu sen kauniin kiiltävien lehtien lisäksi pääosin sen kauniiseen kukintaan. Valkokletra kukkii hieman epätavalliseen aikaan, tavallisesti heinä-elokuussa. Ensimmäiset kukat ilmestyvät yleensä heinäkuussa ja kukinta voi jatkua 4-6 viikkoa elo-syyskuulle asti. Valkokletra kuuluu niihin harvoihin kasveihin, jotka voivat kukkia myös varjoisalla paikalla. Se kukkii saman vuoden versoilla. Kukat sijaitsevat pystykasvuisissa kartiohuiskilo-tertuissa, jotka voivat olla n. 5-10 cm pitkiä ja 2 cm leveitä. Valkokletra on yksikotinen ja kukat ovat kaksineuvoisia, valkoisia, n. 5-10 mm. halkaisijaltaan. Niissä on makea, ympärille leviävä, tuoksu. Tuoksu muistuttaa kielon tuoksua. Ruotsiksi kasvin nimi onkin kielopensas (konvaljbuske). Valkokletra on hyvä hunajakasvi, minkä vuoksi kukat houkuttelevat perhosia ja mehiläisiä. Mikäli pölytys onnistuu, kukista voi kehittyä pieniä siemeniä sisältäviä kotahedelmiä loka-marraskuussa. Siemenet harvemmin kypsyvät Suomessa, koska ensimmäiset syyskylmät yleensä katkaisevat siementen kehittymisen. Kotahedelmät sen sijaan koristavat oksia pitkälle talveen.

Valkokletra viihtyy tuulensuojaisella sekä aurinkoisella, puolivarjoisella että varjoisella paikalla, mutta aurinkoisella, lämpimällä paikalla kasvualustan tulisi pysyä jatkuvasti melko kosteana. Kasvi viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, hieman happamassa humuspitoisessa maaperässä. Liian kalkkipitoisessa maaperässä on vaarana, että lehdet kellastuvat lehtisuonien välistä (kloroosi). Maaperän tulisi olla sekä kostea että läpäisevä. Kuivina kausina vakiintunutkin valkokletra saattaa tarvita lisäkastelua. Valkokletra ei siedä maaperää kuivattavaa ja ravinteita vähentävää juuristokilpailua rikkaruohojen tai puuvartisten kanssa varsinkaan nuorena. Kasvia pidetään terveenä, sen vastustuskyky sairauksille ja tuhohyönteisille on hyvä. Kasvin talvenkestävyys on kohtalainen, Kylminä talvina nuoret taimet voivat tarvita talvisuojauksen. Talvenkestävyys paranee iän myötä. Valkokletra sietää jossain määrin myös suolaa, joten se soveltuu istutettavaksi talvella suolattavien teiden lähelle. Valkokletra on helppohoitoinen. Se sietää hyvin leikkausta, mutta muotoiluleikkausta ei suositella tehtävän ainakaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Kuolleet, vaurioituneet, hankaavat tai sairaat oksat on silti hyvä poistaa kasvista.

• Menestymisvyöhyke: I-III (IV)
• USDA:4-8
• Aurinkoinen, puolivarjoinen-varjoinen
• PH suositus: 5–7
• Istutussuositus: Kuopan syvyys 50 cm, halkaisija 50 cm.
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: C2: n. 20-40 cm

Kuva: Krzysztof Ziarnek, Kenraiz (CC BY-SA 4.0)