Riippatuija (Thuja occidentalis ’Filiformis’)

Kanadantuijaa kasvaa luontaisesti Yhdysvaltojen koilisosissa ja Kanadan kaakkoisosissa, Nova Scotiasta Georgiaan ja lännessä Saskatchewanista Illinoisiin. Puu on hidaskasvuinen ja suotuisissa olosuhteissa pitkäikäinen. Siitä on jalostettu yli 120 lajiketta. Riippatuija on hieman harvinaisempi, omaleimaisen näköinen, kanadantuijan lajike. Sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Ensimmäinen kirjallinen kuvaus lajikkeesta on vuodelta 1901, mutta lajike on vanhempi, sillä sitä tiedetään kasvatetun esim. Puolassa 1861 nimellä Thuja occidentalis 'Douglasii'. Nykyään sitä arvostetaan erityisesti ainutlaatuisen, lankamaisesti riippuvan kasvutapansa ja harsomaisen ulkonäkönsä vuoksi.

Riippatuija on hidaskasvuinen kanadantuijan lajike, melkeinpä puolikääpiöivä. Lajike on aluksi pensasmainen, mutta muodostaa noin kymmenen vuoden jälkeen yhden tai useamman johtavan rungon ja kehittyy pieneksi puuksi. Siitä voi tulla kasvupaikasta riippuen n. 3-4 metriä korkea ja 1,5-2 metriä leveä,  kartiomainen pieni puu.  Pääoksat ovat pystyt ja niissä on kapeita neulasia. Näistä oksista kasvaa pitkiä ja ohuita, heikosti haaroittuvia riippuvia versoja, jotka muistuttavat lankamaisia, litteillä ja leveillä suomuilla varustettuja oksia. Tästä johtuen koko kasvi näyttää harsolta, huiskumaiselta tai jopa hämähäkinseitiltä tuulessa. Latvus on yläosastaan harva ja tiivistyy asteittain alaspäin. Harsomaisen siluettinsa puolesta kasvi muistuttaa hieman esim. huntukorpipaatsamaa (Rhamnus frangula ’Asplenifolia’). Riippatuijan nuoret versot ovat ruskeita ja hyvin näkyviä. Puun kaarna on punaruskeaa ja säikeistä sekä vanhemmiten uurteista. Riippatuijan suomumaiset lehdet ovat ainavihantia, päältä tummanvihreitä ja alta keltavihreitä. Talvella neulaset tai pikemminkin lehdet voivat muuttua hieman kuparinruskeiksi väriltään. Yksittäiset lehdet voivat pysyä oksilla noin 3-5 vuotta.

Riippatuija on kantalajinsa tapaan yksikotinen. Kasvin kukinta ajoittuu loppukeväälle-alkukesälle. Kasvi ei tee yleensä kovin runsaasti käpyjä. Pienet punertavat hedekävyt ovat 1–2 mm pitkiä. Siemenkävyt ovat 6–10 millimetriä pitkiä, väriltään aluksi vihreitä ja kypsyessään puutuvat ja muuttuvat punaruskeiksi.

Riippatuija viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Se sietää monenlaisia maaperiä, mutta viihtyy parhaiten ravinteikkaassa ja tuoreessa, mutta hyvin vettä läpäisevässä, hieman happamassa kasvupaikassa. Kasvi ei siedä hyvin kuivuutta. Riippatuija on hidaskasvuinen eikä tarvitse leikkausta, sillä se säilyttää luonnostaan koristeellisen muodon ilman jatkuvaa muotoilua, mutta kestää tarvittaessa kohtalaisesti leikkausta. Rajua leikkausta vanhaan puumaiseksi muuttuneeseen osaan kannattaa välttää, sillä tuijat eivät yleensä verso uudelleen paljaasta puusta. Kuolleiden, ruskettuneiden tai vaurioituneiden oksien poisto kannattaa tehdä keväällä tai loppukesällä.

• Menestymisvyöhyke: I-III (IV)
• USDA: 4-8
• PH suositus: 5,2–7,8
• Aurinko, puolivarjo, varjo
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C3: 20-30 cm

Kuva: Vanha riippatuija. Kuvaaja: F. D. Richards [CC BY-SA 2.0]