Säiläjukka 'Sapphire Skies' (Yucca rostrata 'Sapphire Skies')

Säiläjukka on eksoottisen näköinen, ainavihanta kasvi, joka on kotoisin pieneltä alueelta Pohjois-Amerikasta Teksasista ja Meksikon pohjoisosista. Sitä pidetään talvenkestävimpänä rungollisista jukista. Luontaisesti sitä kasvaa levinneisyysalueellaan kuivilla aavikoilla ja kivisillä vuoristoalueilla sekä vuorten rotkoissa. Kasvista on jalostettu myös joitain lajikkeita puutarhaviljelyyn. Näistä tunnetuimpia lienee sinilehtinen ’Sapphire Skies’. Sean Hogan valitsi 'Sapphire Skies' –lajikkeen siementaimista 1990-luvun alkupuolella Oregonilaisessa Cistus Nursery -taimistossa. Hän kasvatti siementaimet siemenistä, jotka oli kerännyt Pohjois-Meksikon Chihuahuan korkealta, karulta vuoristolaaksoalueelta, jossa kasvavilla säiläjukilla on erityisen siniset lehdet ja jotka ovat sopeutuneet kylmään ilmastoon. Valintaan vaikuttivat erityisesti juuri kasvin voimakkaan sininen lehtiväri  ja vahva kasvuvoima.

Säiläjukka ’Sapphire skies’ –lajikkeesta voi suotuisissa olosuhteissa kasvaa n. 10 vuodessa jopa n 1,2 – 1,5 metriä korkea tanakka yksirunkoinen, hyvin eksoottisen näköinen kasvi. Sivuoksat ovat harvinaisia. Rungon päässä kasvaa jukkien tapaan tiheä ainavihanta lehtiruusuke.  Ainavihannat lehdet ovat väriltään sinertävän vihreät ja  mattapintaiset. Lehtien kärjissä voi olla vanhemmiten keltaista sävyä. Vaikka niiden kärjet ovat terävät, lehdet ovat yllättävän taipuisat eivätkä tunnu pistäviltä. Kooltaan ne ovat säiläjukaksi lyhyet. Ne voivat olla n. 20-40 cm pitkiä ja 1-1,2 cm leveitä. Lehtiruusukkeesta voi tulla suotuisalla kasvupaikalla ajankanssa hyvin tiheä. Vanhat lehdet putoavat jättäen rungon pintaan pehmeän, harmaan, kuitumaisen kuoren. Säiläjukka ei tiettävästi kelpaa jäniksille tai peuroille.

Säiläjukka ’Sapphire Skies’ voi vanhemmiten kukkia loppukesästä, jos kesä on ollut erityisen lämmin tai kasvilla on erittäin suotuinen kasvupaikka. Tuolloin voi lehtiruusukkeen yläpuolelle kohoavan, n. 0,3 m – 1 m korkean  keltaoranssin kukkavanan päähän muodostua runsaasti kermanvalkoisia, n. 5-6 cm kokoisia kukkia. Kukinnan jälkeen, mikäli pölytys on onnistunut, voi kukkavarteen kehittyä kuivia pitkultaisia hedelmiä. Kooltaan hedelmät voivat olla noin 5-6 cm pitkiä ja 1-2,5 cm leveitä. Hedelmä levenee pohjaa kohden ja sisältää ohuita ja sileitä siemeniä. Syksyllä kukkavarsi lakastuu.

Avomaalla kasvaessaan säiläjukka ’Sapphire Skies’ selviää paremmin kuivista ja viileämmistä talvista kuin kosteista talvista. Kasvi tarvitsee talvisuojasta kosteutta vastaan kuten ulkokaktukset. Myös kovat pakkaset voivat vioittaa lehtiä talven mittaan. Kasvin yläosa saattaa vaurioitua ankarina talvina, mutta mikäli juuristo on säilynyt hengissä, 'Sapphire Skies' kykenee kasvattamaan uuden lehtiruusukkeen alkukesän aikana, korvaten talvivaurioituneen kasvuston. Suositeltavin vaihtoehto on talvettaa säiläjukka ’Sapphire Skies’ ruukussa viileässä ja kuivassa sisätilassa.  Avomaalla kasvatettaessa säiläjukka ’Sapphire Skies’ viihtyy paahteisen aurinkoisella, suojaisella paikalla kevyessä, kuivahkossa, hyvin läpäisevässä, lämpimässä maaperässä, kuten esimerkiksi hiekkapitoisessa maaperässä lämpimällä seinustalla. Humuspitoisessa maaperässä juuret mädäntyvät helposti. Maaperä saisi mielellään olla myös hieman kalkkipitoista. Vaikka kasvi kestää kuivuutta lähes yhtä hyvin kuin kaktukset, sitä tulisi ensimmäisinä vuosina kuivina kausina kastella säännöllisesti, jotta juuristo kehittyy kunnolla. Kastelukertojen välillä maan tulisi ehtiä kuivua. Kun kasvi on vakiintunut avomaalla, se ei enää juuri kaipaa kastelua.

• Aurinkoinen
• Menestymisvyöhyke: (I-)
• USDA: 6-10
• Ph 6.1–7.8
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C5

Kuva 1:  Vanha säiläjukka. Valokuvaaja: C T Johansson [CC BY-SA 4.0]