Amerikanlimopuu (Zanthoxylum americanum)

Amerikanlimopuu on kotoisin itäisestä ja keskisestä Pohjois-Amerikasta, missä sen levinneisyys ulottuu eteläisestä Kanadasta Yhdysvaltojen suurten järvien alueen ja Mississippi-joen laakson kautta etelämmäs. Lajia tavataan erityisesti lehtimetsissä, metsänreunoissa, pensaikoissa sekä jokilaaksojen metsiköissä. Se kasvaa usein muiden lehtipuiden, kuten vaahteroiden, jalavien ja tammien seurassa. Kasvupaikat ovat tavallisesti hyvin vettä läpäiseviä ja melko ravinteikkaita, mutta laji voi kasvaa myös kuivemmilla rinteillä ja kivisillä mailla. Amerikanlimopuu kuuluu ruutakasvien heimoon (Rutaceae). Saman heimon muita tunnettuja kasveja ovat muun muassa sitrukset sekä amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense). Sukulaisuus sitruskasveihin näkyy lehtien ja kuoren sisältäminä aromaattisina eteerisinä öljyinä. Laji esitteli tieteelle Philip Miller vuonna 1768. Suvun nimi Zanthoxylum juontaa juurensa kreikan sanoista xanthos (keltainen) ja xylon (puu), mikä viittaa joidenkin suvun lajien kellertävään puuaineeseen. Lajimääre americanum tarkoittaa yksinkertaisesti Amerikasta kotoisin olevaa. Suku Zanthoxylum sisältää useita aromaattisia ja usein piikkisiä puu- ja pensaslajeja, joista osa tunnetaan maustekasveina. Kasvin aromaattisia hedelmiä on toisinaan käytetty mausteena samaan tapaan kuin suvun aasialaisia lajeja, esimerkiksi lajeja pippurilimopuu (Zanthoxylum piperitum) ja limopuu (Zanthoxylum simulans), joista saadaan tunnettua sichuaninpippuria. Eurooppaan amerikanlimopuu tuotiin todennäköisesti 1700- tai 1800-luvulla, ja sitä on sittemmin kasvatettu lähinnä arboretumeissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa sekä yksittäisissä puisto- ja puutarhaistutuksissa. Suomessa laji on edelleen melko harvinainen ja esiintyy lähinnä kokoelmakasvina.

Amerikanlimopuusta voi levinneisyysaluellaan kasvaa suuri pensas tai pieni, n. 3-8 metriä korkea puu. Suomessa kasvi on melko hidaskasvuinen ja jäänee suotuisilla paikoilla tätä pienemmäksi n. 1-2 metriin. Kasvutapa on melko leveä ja pensasmainen, ja kasvi muodostaa usein useita runkoja, minkä ansioista se voi vanhemmiten se voi olla hyvä näkösuoja- tai aidannekasvi. Oksat ovat yleensä voimakkaasti piikkiset, mikä tekee kasvista helposti tunnistettavan ja melko vaikeakulkuisen. Lehdet ovat parilehdykkäiset ja vuorottaiset, kasvupaikasta riippuen noin 10–25 cm pitkät, ja ne koostuvat yleensä 5–11 lehdykästä. Lehdykät ovat muodoltaan soikeita tai suikeita ja niiden reunat ovat hienohampaiset. Lehtiä hierottaessa niistä vapautuu voimakas, sitrusmainen tuoksu, mikä on tyypillistä monille rutakasvien heimoon kuuluville lajeille. Syksyllä lehdet voivat saada kellertäviä sävyjä. Juuristo on melko voimakas ja kasvi voi muodostaa juurivesoja, jolloin yksittäisestä kasvista voi ajan myötä kehittyä pienempi kasvusto.

Amerikanlimopuu on kaksikotinen, eli hede- ja emikukat esiintyvät eri yksilöissä. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja melko huomaamattomia, ja ne kehittyvät keväällä tai alkukesällä lehtien puhkeamisen aikaan tai vähän sitä ennen. Pölytys tapahtuu pääasiassa hyönteisten välityksellä. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kehittyvät pienet kypsänä punertavat kotahedelmät, jotka kypsyessään avautuvat ja paljastavat mustan kiiltävän siemenen. Hedelmän kuori sisältää runsaasti aromaattisia eteerisiä öljyjä, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää mausteena hieman pippuria muistuttavalla tavalla. Pohjois-Amerikassa kasvin kuorta ja hedelmiä on perinteisesti käytetty myös kansanlääkinnässä erityisesti hammassäryn lievittämiseen, sillä sen kuoren ja hedelmien pureskelu aiheuttaa puuduttavan tunteen. Tästä johtuu kasvin englanninkielinen nimitys toothache tree.

Kasvupaikkavaatimuksiltaan amerikanlimopuu on melko sopeutuva. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jossa maa on hyvin vettä läpäisevää ja melko ravinteikasta. Nuorena kasvi hyötyy tasaisesta kosteudesta, mutta vakiintuneena se kestää kohtalaista kuivuutta. Piikkisen kasvutapansa vuoksi sitä voidaan käyttää myös suojapensaana tai aidanteena. Suomessa kasvi menestyy parhaiten lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, erityisesti jos talvimärkyys ei vaivaa kasvupaikkaa.

• Menestymisvyöhyke (I–III)
• USDA: 3–7
• Kasvupaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen
• Maaperä: läpäisevä, ravinteikas - keskiravineikas,  lähes neutraali, n. pH 6,0–7,2
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko: C1: n. 30-40 cm.

Kuva 1: Amerikanlimopuun uusia lehtiä keväällä. Valokuvaaja: R. A. Nonenmacher [cc-by-sa-4.0]