Riippakultasade (Laburnum alpinum ’Pendulum’)

Riippakultasade on kaljukultasateen puutarhaviljelylajike. Kaljultasade on keltakukainen pieni puu tai pensas, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoseuduilta. Luontaisella levinnisyysalueellaan sitä kasvaa kallioisilla rinteillä avoimissa pyökki- sekä havupuumetsissä ja pensaikoissa. Alppikultasade on ihmisen myötävaikutuksella levinnyt aikojen saatossa moniin alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolisiin Keski-Euroopan maihin uustulokkaana. Kultasateet sietävät hyvin ilmansaasteita ja siksi niitä on toisinaan käytetty kaupunkirakentamisessa ja kadunvarsikasvina. Tieteelle kantalajin kuvaili ensimmäisen kerran Philip Miller 1768. Riippakultasade puolestaan kuvailtiin ensimmäisen kerranEnglannissa vuonna 1938.

Riippakultasade on kantalajiaan hidaskasvuisempi. Kaljukultasade voi Suomessakin suotuisella kasvupaikalla kasvaa n. 4-7 m korkeaksi, yleensä monirunkoiseksi pensaaksi, mutta riippakultasade puolestaan jää yleensä pieneksi 1-2 metriä korkeaksi ja jopa 2-3 metriä leveäksi pieneksi puuksi riippuen perusjuuren korkeudesta.  Riippakultasadetta ei tiettävästi ole omajuurisena saatavilla. Yleensä riippakultasateen versot kasvavat vartoskohdasta joka suuntaan roikkuen vähitellen alaspäin ja muodostaen samalla kauniin sateenvarjomaisen latvuksen.  Riippakultasateen lehdet sijaitsevat vuorottain-kierteisesti. Ne koostuvat kolmesta, hieman apilamaisesta (Trifolium sp.), noin 2 -8 cm pitkästä  ja 1,5 – 3 cm leveästä soikeasta ja pyöreäkärkisestä päältä keskivihreästä ja alta harmaan- sinivihreästä lehdykästä. Säistä riipuen lehdet voivat ehtiä saada keltavihreän syysvärityksen. Kultasateet ovat syötynä kaikilta osiltaan myrkyllisiä ihmiselle, varsinkin siemenet. Niitä ei tulisi sen vuoksi istuttaa lähelle pienten lasten leikkialueita.  Sen sijaan ne maistuvat eräille eläimille, kuten jäniksille ja peuroille ja siksi ne tulisikin suojata talveksi esim. verkoilla.

Pensaan koristearvo perustuu kuitenkin sen alkukesään ajoittuvaan kukintaan. Kukinta ei ole kuitenkaan yhtä runsas kuin kantalajilla. Kukinto koostuu 15-35 cm pitkistä keltaisista alaspäin roikkuvista kukkatertuista. Yksittäiset kukat ovat kooltaan n. 14-18 mm pituisia ja hyvänhajuisia hernekasveille tyypillisiä kukkia. Kukinto kestää säistä riippuen muutaman viikon. Kukat ovat kaksineuvoisia ja syksyllä niistä voi kehittyä hernekasveille tyypilliset jopa n. 5 cm pitkät siemenpalot.

Riippakultasade viihtyy tuoreessa, mutta läpäisevässä maassa. Kasvi ei pidä märästä maasta. Kultasade on matalajuurinen, mutta se sietää vakiinnuttuaan myös ajoittaista kuivuutta. Riippakultasade pitää muiden kultasateiden tapaan ravinteikkaasta, suhteellisen kevyestä maasta, mutta tyytyy myös vähäravinteiseen kasvualustaan osin perusjuuristonsa hernekasveille tyypillisten typensitojabakteerien ansiosta.  Kultasateet suosivat kalkkipitoista maaperää. Riippakultasade pärjää kuitenkin myös hieman happamammassa maaperässä. Yleensäkin kaljukultasateita pidetään kestävimpänä kultasateista, mutta riippakultasade on hieman kantalajia talvenarempi. Se vaatii Suomessa lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan ja kylminä talvina talvisuojauksen.

•  Menestymisvyöhyke (I-III)
•  USDA 6-8
•  PH suositus: 6 – 8
•  Aurinkoinen
•  Perusjuuri: Laburnum anagyroides
•  Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C5:80-100 cm

Kuva 1. Kultasateen kukkia: Kuvaaja: No-longer-here [Pixabay lisence]