Jalomaarain 'Sofia' (Rubus arcticus subsp. arcticus x R.a subsp. stellatus 'Sofia')

Mesimarjaa (Rubus arcticus subsp. arcticus) kasvaa laajalla alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla, myös Suomessa lähes koko maassa, mutta se ei ole yleensä kovin satoisa. Mesimarjan alalajia, alaskanmesimarjaa (Rubus arcticus subsp. stellatus) kasvaa Alaskassa ja Länsi-Kanadassa. Jalomaarain on mesimarjan  ja alaskanmesimarjan välinen risteytys. Jalomaarain on kehitetty alkujaan Ruotsissa maataloustieteellisen yliopiston, SLU:n, Öjeby:n puutarhakoeasemalla dosentti Gunny Larssonin vetämän risteytysohjelman tuloksena vuosina 1953-1978. Tarkoituksena oli luoda uusi maukas viljelykelpoinen hybridimarjalaji, joka olisi satoisampi kuin kumpikaan alkuperäislajeista. Risteytysohjelman tuloksena on kehitetty useampi lajike. Lajike ’Sofia’ on kehitetty vuonna 1982 Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa, SLU:ssa.

Jalomaaraimet ovat ruohovartisia, piikittömiä koristeellisia kukkivia maanpeitekasveja, jotka voivat kasvaa n. 20-30 cm korkeiksi. Jalomaaraimien juuristo sijaitsee lähellä maanpintaa ja leviää laajalle. Ne leviävät maaversoilla ja muodostavat vähitellen tiheän maton. Jalomaaraimien leviämisnopeus on keskinkertainen. Niiden maanpäälliset osat lakastuvat syksyllå ja aloittavat kasvun uudestaan maantasalta keväällä. Lehdet puhkeavat vaalean vihreinä ja muuttuvat vähitellen tummemmiksi. Muodoltaan ne ovat kolmiliuskaiset ja sahalaitaiset ja muistuttavat mansikan lehtiä. Pituudeltaan ne voivat olla olosuhteista riippuen n. 4-5 cm mittaisia ja 2-3 cm leveitä. Syksyllä lehdissä on kaunis punainen ruskaväritys.

Jalomaarain samoin kuin mesimarjat tuottavat sadon saman vuoden versoilla. ’Sofia’ kukkii kesä-heinäkuulla hyväntuoksuisin, koristeellisin, isoin vaaleanpunaisin, yksinkertaisin kukin, joissa on 6-8 terälehteä. Kukat voivat olla jopa 2-3 cm kokoisia. Lajike on ristipölytteinen ja tarvitsee siten pölytyksen onnistumiseksi siitepölyä toisesta lajikkeesta. Pölytyksen onnistuttua kukista kehittyvät elo-syyskuussa kirkkaanpunaiset, hieman mesimarjaa suuremmat  marjat. Ne muistuttavat ulkonäöltään ja kooltaan vadelmaa ja voivat olla kooltaan n. gramman painoiset ja n. sentin kokoiset. Lajike on satoisa. Marjat ovat miellyttävän makuiset, aromikkaat, hieman happamat ja muistuttavat maultaan hyvin paljon tavallista mesimarjaa. Ne soveltuvat syötäväksi sellaisenaan sekä talouskäyttöön hilloihin, mehuihin ja viineihin sekä maun antajina esim. kiisseleihin.   

Jalomaarain viihtyy sekä aurinkoisessa että puolivarjoisessa paikassa. Kasvi ei ole tarkka maaperän suhteen, mutta parhaiten se viihtyy ravinteikkaassa lievästi happamassa, turve-multapitoisessa maaperässa. Maaperän tulisi olla tuore tai hieman kostea, mutta läpäisevä. Jalomaaraimet voivat kasvaa myös savimaassa, mutta kasvu on hitaampaa tuolloin. Rikkaruohot olisi hyvä poistaa istutuspaikalta ennen istutusta. Kasvi soveltuu aluskasviksi esim. pensasmustikoiden tai alppiruusujen ja atsaleoiden ympärille. Kasvi voidaan istuttaa maanpeitekasviksi myös esim. makeapihlajoiden ja omenapuiden alle. Jalomaarain ei tarvitse leikkausta. Lajike on altis ”mesimarjaruosteelle” (Pucciniastrum arcticum).

• Menestymisvyöhyke: I-V (VI)
• USDA 2-8
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH suositus 4 – 6,5
• Istutusväli: 50 cm
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko: P9: 15–20 cm. Valitettavasti tämä koko on tilapäisesti loppu (9.4.2024).

Kuva 1: Kuva mesimarjan kukista. Kompak. [GDFL ja CC BY-SA 2.5]