Loistotrumpettipuu (Catalpa speciosa)

Loistotrumpettipuu on kotoisin Yhdysvaltain kaakkoisosasta, Mississippijoen valuma-alueen keskivaiheilta. Luontainen levinneisyysalue on ilmeisesti ollut aiemmin laajempi Pohjois-Amerikassa. Kotiseudullaan sitä esiintyy jokien ja purojen rannoilla sekä avoimissa lehtimetsissä yhdessä lännenambrapuun (Liquidambar styraciflua), otatammen (Quercus palustris) ja eri keltislajien (Celtis sp.) kanssa. Nykyään se on suosittu koristepuu isojen lehtiensä, kauniin kukintansa ja koristeellisten kotahedelmiensä vuoksi lauhkealla vyöhykkeellä, Venäjän länsi- ja lounaisosista Länsi- ja Lounais-Eurooppaan asti sekä Pohjois-Amerikassa. Laji on määritelty usean kerran 1800-luvulla. Nykyisen määritemän on laatinut Georg Engelmann vuonna 1880. Catalpa – suvun kasveista käytetään useissa kielissä ”trumpettipuu”:ta nimenä, jolla viitataan trumpettimaisiin kukkiin. Myös tieteellisen nimen sukunimiosaa Catalpa -hyödynnetään monissa kielissä kasvin nimessä. Se pohjatuu Creek-intiaaniheimon Pohjois-Amerikassa ilmeisesti alabamantrumpettipuulle (Catalpa bignonioides) antamaan nimeen. Loistotrumpettipuuta pidetään yhtenä talvenkestävimmistä, ellei kestävimpänä kaikkiaan noin kymmenestä trumpettipuulajista.  

Loistotrumpettipuu on nopeakasvuinen puu varsinkin nuorena. Se voi luontaisella levinneisyysalueellaan kasvaa jopa 70–100 cm vuodessa ja tulla n. 15 m korkeaksi ja jopa n. 20 m leveäksi kartiolatvuksiseksi puuksi. Korkeimmat luonnonvaraiset puut ovat tiettävästi jopa yli 30 metriä korkeita. Suomessa loistotrumpettipuun kasvunopeus on hitaampi ja se voi suotuisalla paikallakin parhaimmillaan kasvaa muutaman metrin korkeaksi pieneksi puuksi tai pensaaksi. Erityisesti puun paksuuntuessa tulee esiin se, että puun nopeasti kasvaneet kevyet ja hauraat oksat ovat alttiita tuuli- ja lumivaurioille. Pituuden kertymistä hidastavat Suomessa myös mahdolliset talvivauriot. Loistotrumpettipuun runko on nuorena harmaan ruskea ja vanhemmiten harmaa ja kaarna uurteinen ja jopa 2 cm paksu. Levinneisyysalueellaan puuta on käytetty vielä 1900-luvun alussa ulkorakentamisessa mm. aidantolppina puun hyvän lahonkeston vuoksi (jopa 30 vuotta aitapylväillä).

Loistotrumpettipuun suuret lehdet puhkeavat myöhään, yleensä vasta kesäkuussa. Kooltaan ne voivat olla jopa n. 15–30 cm pitkät ja 8-20 cm leveät. Täyden kokonsa ne saavuttavat yleensä vasta heinäkuussa. Vuorottain sijaitsevat teräväkärkiset, pitkäruotiset lehdet ovat herttamaisia tai puikeita. Ne muistuttavat hieman syreenien (Syringa sp.) lehtiä, mutta ovat selvästi isompia. Lehdet ovat aluksi vaaleanvihreät, mutta muuttuvat vähitellen päältä tummanvihreiksi ja alapuolelta hieman vaaleanvihreämmiksi ja kevyesti nukkaisiksi. Lehtien syysväri on vaaleankeltainen. Ensimmäiset yöpakkaset yleensä keskeyttävät alkaneen ruskan, sillä lehdet ovat hallanarat. Usein lehdet eivät ehdi saada syysvärejä lainkaan ennen yöpakkasia Suomessa.

Loistotrumpettipuu voi suotuisalla paikalla aloittaa kukkimisen noin 10-vuotiaana. Se kukkii Suomessa säistä riippuen kesä-heinäkuussa hieman aiemmin kuin aitalikusteri (ligustrum vulgare). Kukinta voi kestää jopa kolme viikkoa. Valkoiset, hyväntuoksuiset, trumpettimaiset, kaksineuvoiset kukat sijaitsevat pystykasvuisissa, jopa 15–20 cm kokokoissa huiskilokukinnoissa. Yhdessä kukinnossa kukkia voi olla jopa 10–20. Kukat eivät ole täysin valkoiset, vaan teriössä on oransseja läikkiä ja violetteja viivoja. Kukat voivat olla pituudeltaan jopa noin 5-7 cm ja halkasijaltaan jopa n. 3 cm. Kukat ovat pölyttäjähyönteisille mieluisia niiden suuren mesipitoisuuden vuoksi. Pölytyksen onnistuttua kukista voi kehittyä elokuun lopulta alkaen riippuvia, n. 20–30 cm pitkiä papumaisia kotahedelmiä. Ne sisältävät lähes litteitä, n. 1,5–2,5 cm mittaisia ja n. 0,5-0,8 cm leveitä kevyitä siemeniä, joiden päässä on lenninsiivet tai lenninkarvat. Kotahedelmät voivat säilyä puussa talven yli ja vapauttaa siemenet vasta keväällä. Suomessa siemenet eivät todennäköisesti ehdi kypsyä.

Loistorumpettipuuta pidetään yhtenä talvenkestävimmistä trumpettipuista. Suomessa se tarvitsee lämpimän, aurinkoisen ja tuulensuojaisen kasvupaikan. Loistotrumpettipuu on vaatimaton kasvupaikan maaperän suhteen. Parhaiten se viihtyy runsasravinteisessa, humuspitoisessa, kosteassa, mutta vettäläpäisevässä maassa. Se sietää myös savea. Vakiintunut taimi sietää tilapäistä kuivuutta ja tulvimista. Kuivina kausina nuori taimi hyötyy lisäkastelusta. Loistotrumpettipuu ei pidä nuorena juuristokilpailusta rikkaruohojen kanssa. Ne olisi suotavaa poistaa kasvualustasta. Kasvupaikalla tulisi olla tilaa trumpettipuun laajalle yltävälle juuristolle. Sitä ei suositella istutettavan lähelle maanalaisia vesirakenteita.  Nuorena kasvi on talvenarka. Talvisuojausta suositellaan nuorelle kasville erityisesti kylminä vuosina. Nuoren taimen juuristoalue voidaan myös peittää katteilla, kuten kuivilla lehdillä, taimen suojaamiseksi kylmältä. Katteiden ei tule kuitenkaan yltää runkoon asti. Keväällä ylimääräiset katteet voi ottaa pois, jotta aurinko pääsee lämmittämään kasvualustaa. Talven aikana mahdollisesti kuivuneet oksat tulisi poistaa keväällä kasvista. Loistotrumpettipuu on terve kasvi eikä sillä yleensä juurikaan ole ongelmia kasvitautien tai tuhohyönteisten kanssa.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA 4-8
• Aurinkoinen, suojainen, lämmin
• Ph suositus: 6,1 - 7,8
• Alkuperämaa: SE

Myyntikoko C3,5: n. 60-80 cm

Kuva 1: Plant Image Library from Boston, USA [CC BY-SA 2]