Ruusumanteli (Prunus triloba)

Ruusumanteli on kotoisin laajalta alueelta Itä-Aasiasta; Venäjän Aasian puoleisesta osasta, Korean niemimaalta sekä osista Kiinaa. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä kasvaa avoimissa vuoristometsissä, metsien reunoilla ja -aukoissa 600–2500 metrin korkeudella. Kasvin havainnoi ensimmäisen kerran tohtori Alexander von Bunge. Tieteelle sen esitteli muutama vuosi myöhemmin 1855 kasvitutkija Robert Fortune. Ruusumantelin tieteellisen nimen lajimääre ”triloba” viittaa lehtien (lievään) kolmiliuskaisuuteen. Kantalajista on kehitetty myös joitain puutarhaviljelylajikkeita. Nykyään ruusumanteli on suosittu kasvi puutarhaviljelyssä pienillä pihoilla, etenkin hieman Suomea etelämpänä. Usein paremman talvenkestävyytensä vuoksi kerrottukukkainen ruusumanteli on hyvä vaihtoehto kauniiden kukkiensa vuoksi koristepuina käytetyille japaninkirsikoille.

Kasvutavaltaan ruusumanteli on omajuurisena yleensä levenevä, monirunkoinen, tiheäkasvuinen ja –oksainen, epäsäännöllisen muotoinen pensas. Vartettuna (yleensä nukkakirsikalle (prunus tomentosa)) se kasvatetaan usein pieneksi puuksi. Ruusumantelin kasvunopeus on keskinkertainen. Laji voi kasvaa vuosittain jopa 30 x 30 cm.  Suomessa siitä voi tulla jopa n. 2- 2,5 metriä korkea ja yhtä leveä, mutta jää yleensä pienemmäksi. Ruusumantelin lehdet puhkeavat melko myöhään, yleensä vasta kukkimisen jälkeen alkukesällä. Sen toissahalaitaiset lehdet ovat yleensä soikeat tai vastapuikeat tai lievästi kolmiliuskaiset muodoltaan. Lehdet ovat tumman vihreät päältä ja alapuolelta vaaleanvihreät sekä nuorena hieman nukkaiset. Lehdet voivat olla jopa n. 2,5-8 cm pitkiä ja jopa 2-4 cm leveitä. Syksyllä lehdet saavat keltaoranssin syysvärityksen. Talviaikaan kasvi on hieman risuisen näköinen, niin kuin tosin moni muukin pensas Suomessa. Ruusumanteli on suhteellisen matalajuurinen. Sen juuristo koostuu muutamasta isommasta lähellä maanpintaa sijaitsevasta vaakajuuresta sekä pienemmistä juurista. Omajuurisella ruusumantelilla on taipumus tuottaa juurivesoja mahdollisesti vahingoittuneista juuren kohdista. Ruusumantelin versot ovat aluksi vihreitä, mutta muuttuvat vähitellen harmaiksi. Oksat muuttuvat vanhemmiten punaruskeiksi, hieman uurteisiksi, joita juovittavat poikittaiset korkkihuokoset.

Ruusumanteli on näyttävin kukinnan aikaan. Se kukkii lämpösummasta riippuen loppukeväällä ennen lehtien puhkeamista aiemman vuoden versoilla. Sen hallanarat, kerrotut, kaksineuvoiset, vaaleanpunaiset, hyväntuoksuiset kukat sijaitsevat tiviisti lyhytversojen päissä. Kerrotuissa kukissa on yleensä viisi terälehteä kussakin kerroksessa. Ruusumantelin kukat voivat olla halkaisijaltaan noin 2-4 cm kokoisia ja ne kasvavat pareittain. Kukinta voi säistä riippuen kestää noin 2,5 viikon ajan, lämpimällä säällä kukinta jää lyhyemmäksi kuin viileällä. Kasvin oksat voivat kirjaimellisesti lähes peittyä kauniin vaaleanpunaisin kukkiin. Pölytyksen onnistuttua voi syys-lokakuussa kehittyä lähes kirsikan kokoisia, punaisia n.1-2 cm kokoisia nukkaisia luumarjoja, joissa kivi irtoaa huonosti marjasta. Marjat eivät ole syötäviä. Laji tuottaa harvoin marjoja.

Ruusumanteli tarvitsee aurinkoisen, lämpimän ja suojaisen kasvupaikan Suomessa avomaalla, jotta kukinta olisi runsas ja jotta kasvi ehtisi tuleentua kunnolla ennen talvea. Toisaalta lämmin kasvupaikka keväällä saattaa herättää kasvin kukkimaan hallanaroin kukin liian aikaisin, joilloin on vaara, että hallat pilaavat kukinnan. Ruusumanteli viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, tuoreessa-kosteassa, läpäisevässä maassa. Se ei pidä seisovasta vedestä. Kasvi pärjää myös köyhemmässä, kuivemmassa ja kivisemmässä maaperässä, mutta kukinta voi olla sellaisella paikalla vähäisempi, sillä kosteuden puute vaikuttaa kukintaan. Tällaisessa paikassa kasvi hyötyy lisäkastelusta ja lannoittamisesta, sillä se reagoi hyvin myös lannoittamiseen. Juuriston suojaamiseksi talvella kylmältä ja maan haihduttamisen vähentämiseksi kesällä kasvin juuristo kannattaa peittää katteilla ja syksyllä myös esim. kuivilla lehdillä. Katteiden ei tule kuitenkaan osua runkoon asti. Täysin tuleentuneena omajuurisena pensaana se voi sietää suotuisella paikalla -25–30 C pakkasta. Kylminä talvina kukkasilmuja ja versojen kärkiä voi kuivua. Kylminä sekä lumettomina talvina kasvi hyötyy talvisuojauksesta. Kuivaneet ja sairaat versot tulee poistaa kasvista jo keväällä. Kesäkuussa kukinnan jälkeen ruusumantelille suositellaan muotoiluleikkaamista, jotta latvuksesta tulisi tiheämpi ja kukinnasta runsaampi seuraavana vuonna. Taimelle voidaan tehdä radikaali nuorennusleikkaus 6-7 vuoden välein. Kasvi on altis erilaisille sienitaudeille kuten monilialle (monilinia sp.) eli mm.”muumiotaudille” ja versotaudille, lehtilaikkutaudille sekä härmälle. Lisäksi eräitä tavanomaisia tuhohyönteisiä, kuten perhosentuokkia ja kehrääjäpunkkeja, voi esiintyä.  Kasvi tulee suojata jäniksiltä.

• Menestymisvyöhyke: I-II (III) 
• USDA 4-8
• Aurinkoinen
• PH suositus: 5.6–7.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: C7,5: 60–100 cm. 

Kuva 1: Cathy G Chen [CC BY-SA 4.0]