Lännenpagodikanukka 'Argentea' (Cornus alternifolia ’Argentea')

Lännenpagodikanukkaa kasvaa aluskasvina lehtimetsissä, metsäaukioilla ja metsien sekä jokien reunoilla Pohjois-Amerikan itäosissa. 'Argentea' on Lännenpagodikanukan hopeakirjavalehtinen lajike. Lajikkeesta käytetään myös valkokirjavalehtisyyteen viittaavaa nimeä ’Variegata’. Ensimmäisen kerran lännenpagodikanukan hopeakirjavalehtisen ’Argentea’ –lajikkeen toi markkinoille 1800-luvun lopulla amerikkalainen Temple and Beard –taimisto. Lajike on ollut Euroopassa suosittu useiden vuosikymmenien ajan. Suomessa kasvi on harvinainen puutarhaviljelyssä.  

Lännenpagodikanukka 'Argentea' :n kasvunopeus on hidas-keskinkertainen. Se jää kantalajiaan huomattavasti pienemmäksi. Siitä voi tulla Suomessa n.1,5-3 metriä korkea, n. 2-2,5 metriä leveä kesävihanta pieni puu. Kantalajin, kuten myös ’Argentea’ – lajikkeen koristearvo pohjautuu suurelta osin sille tunnusomaiseen kerroksittaiseen kasvutapaan, jossa yksirunkoisen puun oksat kasvat kerroksittain vaakasuoraan. Oksat kasvavat rungosta joko suoraan sivuille tai kasvavat ensin suoraan ylöspäin ja kääntyvät sen jälkeen vaakasuoriksi. Puu on ulkonäöltään tästä syystä itämaisen näköinen, mihin viitanneekin sana pagoda lajin suomenkielisessä nimessä. Lajin lehdet sijaitsevat vuorottain, mikä on kanukoille harvinaista. Lehtiasentoon viittaa myös lajin tieteellisen nimen lajimääre ”alternifolia”. Soikeat lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä ja muuttuvat vähitellen keskivihreiksi, joita kiertää leveä valkea reunus. Osa lehdistä voi olla myös täysin valkeita. Nuorissa lehdissä voi olla myös vaaleanpunaisen vivahdetta. Lehdissä on kanukoille tyyppilliset voimakkaat lehtisuonet. Kooltaan lehdet ovat n. 3-6 cm pitkiä ja 2-3 cm leveitä. Lajikkeen lehdillä ei ole erityistä syysväriä.  

Lännenpagodikanukka 'Argentea' voi kukkia alkukesällä lievästi tuoksuvin, oksien kärjissä sijaitsevin pystykasvuisin tasohuiskilokukinnoin, jotka koostuvat pienistä kermanvalkoista kukista. Tasohuiskilot voivat olla n. 5-8 cm suuruisia halkaisijaltaan. Valkoiset kukinnot eivät erotu kovin kauas valkoreunaisia lehtiä vasten. Kukat ovat kaksineuvoisia. Pölytyksen onnistuttua, mikä ei ole kovin yleistä, kasvia voivat koristaa loppukesällä sinimustat, pyöreät, n. 4-6 mm kokoiset luumarjat, jotka sijaitsevat tertuissa. Marjat ovat syömäkelpoisia, mutta maultaan hyvin kitkeriä. Myös kantalajin puunkuorta on eri tavoin käsiteltynä käytetty Pohjois-Amerikassa perinteisessä kansanlääkinnässä.

Lännenpagodikanukka 'Argentea':a pidetään helppohoitoisena pienenä puuna. Se viihtyy parhaiten aurinkoisessa – puolivarjoisessa, suojaisessa kasvupaikassa. Voimakkaassa auringonpaahteessa lehtien värit voivat kuitenkin haalistua. Lännenpagodikanukka ’Argentea’ ei ole ole vaativainen maaperän suhteen. Kasvi pärjää monenlaisessa maaperässä, mutta parhaiten ravinnerikkaassa, humuspitoisessa maassa. Kasvi ei pidä kovin lämpimästä maaperästä. Useille kanukoille tyypillisesti se viihtyy kosteassa, mutta läpäisevässä maaperässä. Vakiinnuttuaan Lännenpagodikanukka ’Argentea’ sietää myös jonkin verran kuivuutta. Kasvi ei ole tarkka maaperän ph:n suhteen, mutta kasvi suosii lievästi happamia maita. Kantalaji on talvehtinut Niittytilan kokeilupuutarhassa ongelmitta, mutta ’Argentea’ –lajiketta pidetään sitä hieman arempana ja se voi kylminä talvina saada talvivaurioita.

• Menestymisvyöhyke: (I–III)
• USDA:6
• Aurinkoinen, puolivarjoinen
• PH suositus: 6.1–7.5
• Perusjuuri:Cornus alternifolia
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko C5, n. 30–60 cm.

Kuva 1: Niittytila

Mehiläis ja perhoskasvi