Isolehtikatsura (Cercidiphyllum magnificum)

Isolehtikatsura kuuluu katsurakasveihin, joita nykyään on jäljellä enää kaksi. Kumpikin ovat läheistä sukua keskenään (pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum) ja isolehtikatsura). Alkujaan lajin kuvasi tieteelle japanilainen kasvitietelijä Takenoshin Nakai 1919 ja se sai lajiaseman 1920. Isolehtikatsura on kotoisin Japanin pääsaaren Honshun keskiosista. Siellä sitä kasvaa yleensä aluskasvina vuoriston runsasmultaisissa, kosteapohjaisissa lehti- ja havumetsissä n. 900-2900 metrin korkeudessa. Levinneisyysalue on yleensä korkeammalla vuoristossa kuin pikkulehtikatsuralla (Cercidiphyllum japonicum). 

Isolehtikatsuran kasvunopeus on suotuisissa olosuhteissa keskinkertainen. Se voi kasvaa tuolloin vuodessa n. 30–40 cm.  Luontaisella kasvualueella isolehtikatsura voi kasvaa jopa n. 20–30 m korkeaksi puuksi. Suomessa se jäänee parhaimmillaan n. 4-6 metriä korkeaksi pieneksi puuksi ja siten yleensä pikkulehtikatsuraa pienemmäksi. Nuorena isolehtikatsuralla on kartiomainen kasvutapa. Vanhemmiten latvus pyöristyy, mutta jää pienemmäksi kuin pikkulehtikatsuralla. Kasvin runko ja oksat ovat nuorena sileät ja vihreät, mutta vanhemmiten ne muuttuvat vaaleanharmaiksi ja niihin kehittyy korkkihuokosia. Isolehtikatsuran juuristo koostuu voimakkaista paalujuurimaisista pääjuurista ja lähellä maanpintaa olevista pienistä, mutta tiheässä sijaitsevista juurista. 

Isolehtikatsuran vastakkain sijaitsevat lehdet ovat herttamaiset ja reunoiltaan nyhälaitaiset. Pinnaltaan ne ovat lehtisuonien halkomat ja niiden väleistä tunnusomaisesti hieman ryppyiset. Puhjetessaan lehdet ovat puna-oranssit ja muuttuvat myöhemmin päältä vaaleanvihreiksi ja alapuolelta hieman harmaansävyisiksi. Isolehtikatsuran lehdet voivat olla n .9 cm pitkät ja n. 6 cm leveät eli hieman isommat kuin yleensä pikkulehtikatsuralla. Lehtien syysväritys on kaunis sekoitus vaaleanpunaista, keltaista ja violetin värejä. Maahan pudonneissa lehdissä on pikkulehtikatsuran tavoin niille ominainen paahdettua sokeria tai piparkakkua muistuttava tuoksu.

Isolehtikatsura kukkii myöhäiskeväällä. Pienet, lähes huomaamattomat, tuulipölytteiset, terälehdettömät kukat avautuvat ennen lehtien puhkeamista. Isolehtikatsura on kaksikotinen. Hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasviyksilöissä. Hedekukissa on punertavia heteitä. Emikukat ovat vihertäviä. Pölytyksen onnistuttua emikukista kehittyy pieniä, n.1-2 cm kokoisia, vihreitä ja palkomaisia hedelmiä, jotka sirottavat oksilla 2-4 kappaleen tiiviissä rykelmissä. Niistä jokainen sisältää useita pieniä litteitä kummastakin päästä siivellisiä siemeniä. 

Isolehtikatsura viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella, suojaisella paikalla. Isolehtikatsura suosii tuoretta-kosteaa ja ravinteikasta, syvämultaista maaperää. Maaperän tulisi olla hieman hapan. Varsinkaan aurinkoisella kasvupaikalla maaperän ei saisi kuivua kesällä pitkäksi ajaksi. Isolehtikatsura sietää pikkulehtikatsuraa paremmin myös tulvimista, mutta toisaalta hieman huonommin kuivuutta.  Luontaisena aluskasvina isolehtikatsura hyötyy kesäaikaan puiden varjostuksesta ja talvella ylispuuston tarjoamasta suojasta halloja ja ahavaa vastaan. 

• Menestymisvyöhyke: I-III(IV)
• USDA: 5-8
• Aurinkoinen, puolivarjoinen
• Ph suositus: 5.6-7.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C5:70-90 cm.