Mulperipuu ’Illinois Everbearing’ (Morus alba x rubra ’Illinois Everbearing’)

Valkomulperipuun (Morus alba) eli silkkiäispuun luontainen levinnäisyysalue on Kiinan pohjoisosat, mutta sitä on jo vuosisatoja viljelty ympäri maailman. Valkomulperipuu on levinnyt moninpaikoin luontoon mm. Pohjois-Amerikassa. Punamulperimuu (Morus rubra) on puolestaan kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keski-osista, Kanadan Ontariosta Yhdysvaltojen Floridaan ja Texasiin yltävältä alueelta. Lajit risteytyvät helposti keskenään. ’Illinois Everbearing’-lajiketta pidetään näiden kahden laji (valkomulperin ja punamulperin) luonnossa syntyneenä risteymänä. Kasvin löysi sattumalta Peter Glaser Illinoisista, Yhdysvalloissa, vuonna 1947 Wabash joen rannalta. Lajin toi alkujaan markkinoille Burgess Seed and Plant Co. Galesburgissa, Michiganissa vuonna 1958. Yhdysvalloissa se on yhä yksi suosituimmista mulperilajeista.

Mulperipuu ’Illinois Everbearing’ on voimakaskasvuinen ja kasvutavaltaan tiheäoksainen ja leveälatvuksinen. Se voi kasvaa Suomessa parhaimmillaan n. 3-4 m korkeaksi puuksi tai pensaaksi. Kasvin pystyy myös halutessaan muotoilemaan puumaiseksi, elleivät mahdolliset talvivauriot estä tätä kehitystä. Mulperipuulla on vuorottain sijaitsevat, vaihtelevan muotoiset, liuskaiset tai liuskattomat, isokokoiset lehdet. Saman kasvin lehdet voivat olla keskenään hyvin erilaisia muodoltaan. Lehdet ovat päältä kaljuja, kiiltävän tummanvihreitä ja hammaslaitaisia. ’Illinois Everbearing’:in lehtilavan pituus voi olla n. 6-14 cm ja leveys 3-6 cm. Kasvin lehdet puhkeavat myöhään alkukesällä. Lämpiminä syksyinä lehdet voivat ehtiä saada keltaisen syysvärityksen, mutta toisinaan ne hallanarkoina varisevat kaikki kerralla syksyn ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. 

’Illinois Everbearing’ kukkii alkukesästä alkaen aiemman vuoden versoilla. Kukat ovat vihreitä, noin 1-2 cm pituisia norkkoja. ’Illinois Everbearing’ on yksikotinen ja itsepölytteinen.  Hede- ja emikukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Vaikka laji on runsassatoinen, ristipölytys voi lisätä edelleen satoa. Kasvi tuottaa syötäviä marjoja.  Mulperipuu ’Illinois Everbearing’ tulee nuorena satoikäiseksi (suotuisissa olosuhteissa jo 2-3 vuotiaana). Sadot ovat suotuisissa oloissa säännöllisiä ja runsaita, mutta satokausi ajoittuu pitkälle ajanjaksolle. Kasvi voi tuottaa marjoja 6-8 viikkoa, heinäkuulta syyskuulle asti. Tähän pohjautuu lajikkeen englanninkielisen nimen loppuosa ”everbearing”. Toisaalta pitkälle ajalle yltävä satokausi vaikeuttaa marjojen talouskäyttöä. Marjat ovat aluksi valkeita-vaaleanvihreitä, mutta kypsyessään ne punertuvat ja muuttuvat mustiksi-violeteiksi. Marjat muistuttavat ulkonäöltään karhunvadelmaa. ’Illinois Everbearing’ mulperipuun marjat ovat käytännössä siemenettömiä. Ne voivat olla noin 2 cm pitkiä ja 0,8 cm leveitä. Raa'at, punaiset marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Sen kypsien, mustien, syötävien marjojen maku on ainutlaatuinen, miellyttävä ja erityisen makea ja mehukas. Sokeripitoisuus on Brix asteikolla 20 tai enemmän. Mulperin marjat ovat ravintorikkaita ja vitamiinipitoisia. Ne sisältävät mm. C- ja K-vitamiineja, rautaa, kalsiumia, proteiineja, antioksidantteja ja kuituja. Niitä voidaan käyttää sellaisenaan tai kuivata. Makeat marjat ovat lintujen, oravien yms. suosikkeja, mikäli oppivat ne löytämään.

Mulperipuu ’Illinois Everbearing’ viihtyy lämpimällä, aurinkoisella ja suojaisalla paikalla. Laji on vaatimaton kasvualustan suhteen. Se pärjää melko niukkaravinteisessakin kasvupaikassa. ’Illinois Everbearing’:lla on voimakas juuristo ja syvälle menevä paalujuuri. Siksi sitä ei suositella istutettavan lähelle maanalaisia putkistoja. Kasvi sietää paalujuurensa ansiosta myös hieman kuivuutta, vaikkakin viihtyy parhaiten tuoreessa, läpäisevässä, hiekansekaisessa syvämultaisessa, ravinteikkaassa maassa. Valkomulpereiden tapaan lajike hyötyy lisäkastelusta varsinkin kuivina kausina. ’Illinois Everbearing’ on sopeutunut erilaisiin ilmastollisiin oloihin ja sitä pidetään melko talvenkestävänä. Itseasiassa sitä pidetään yhtenä Yhdysvaltojen talvenkestävimmistä mulpereista. Valkomulpereille tyypillisesti se kuitenkin saattaa vuosittain palelluttaa hieman versojensa kärkiä Suomessa. Talvisuojaus on suositeltavaa ensimmäisinä vuosina. Lajike on melko vastustuskykyinen sairauksille ja tuhohyönteisille, joten se soveltuu myös luomuviljelyyn. Kasvi sietää melko hyvin leikkaamista lepotilassa. 'Illinois Everbearing' voi elää jopa 125 vuotiaaksi.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA:5-9
• Aurinkoinen
• PH suositus: 5.5–7
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko piiskataimi C2-C2,5: 50–60 cm.

Kuva: chulmin [Pixabay License]