Kuparivaahtera (Acer griseum)

Kuparivaahtera on kotoisin Kiinan keskiosista. Siellä se yleensä kasvaa n. 1500–2000 metrin korkeudella vuoristossa. Eurooppaan sen toi ensi kertaa markkinoille vuonna 1901 englantilainen Veitch Nurseries – taimisto. Nykyään se on suosittu koristepuuna ja myös bonsaipuuna Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta sen käyttöä rajoittaa osin heikko saatavuus. Huono saatavuus johtunee siitä, että kasvin lisääminen on vaikeahkoa mm. koska siemenet ovat heikkolaatuisia ja taimivaiheen kasvu on hidasta.

Suomessa kuparivaahtera voi kasvaa parhaimmillaan n. 3-4 metriä korkeaksi pieneksi puuksi. Se kehittää usein pystykasvuisia sivuoksia melko alhaalta, minkä vuoksi siitä kehittyy usein soikea-pyöreälatvuksinen pieni puu tai monirunkoinen enemmän isoa pensasta kuin puuta muistuttava kasvi. Varsinkin nuorena puu on melko hidaskasvuinen. Sen nuoret oksat ovat aluksi tumman punertavia ja nukkapintaisia ja muuttuvat vähitellen sileiksi ja kuparinruskeiksi. Kuparinruskea runko ja paksuimmat oksat ovat aluksia sileitä, mutta alkavat vähitellen hilseillä siten, että niistä rullautuu vaakasuunnassa sivuun paperimaisia tuohiliuskakiehkuroita, paljastaen alapuolelta sileän kerroksen. Koristeellinen runko ja oksat tulevat esiin erityisesti talviaikaan, jolloin puussa ei ole lehtiä ja valo pääsee heijastumaan kauniisti kuparinvärisestä hilseilevästä rungosta ja oksista. Puun koristearvo pohjautuukin suurelta osin juuri sen kauniiseen hilseilyyn rungossa ja isommissa oksissa.

Kuparivaahtera kuuluu kolmilehtisiin vaahteroihin. Kuparivaahteran kerrannaislehdet ovat tummanvihreitä päältä ja alapuolelta vaaleampia, sinertävän vihreitä. Lehdet sijaitsevat 2-4 cm pitkän ruodin päässä. Ne koostuvat kolmesta lehdykästä, jotka ovat n. 3-8 cm pitkiä ja 1,5-5 cm leveitä. Myöhään syksyllä lehdet saavat kauniin syysvärityksen erityisesti aurinkoisella ja hieman kuivahkolla kasvupaikalla. Tällöin syysvärit voivat sisältää punaisen, oranssin ja vaaleapunaisen sävyjä.

Kuparivaahtera on androdieekkinen, eli osassa puista on vain hedekukkia ja osassa kaksineuvoisia kukkia.  Puu kukkii loppukeväällä samoihin aikoihin lehtien puhkeamisen kanssa. Sen keltaiset pienet vaahterankukat sijaitsevat pienissä roikkuvissa huiskiloissa. Syksyllä kehittyvät vaahteroille tyypilliset pareittain sijaitsevat, n. 1 cm pituiset vaaleanvihreät siemenet, joissa on 3 cm pitkät lenninsiivet.

Kuparivaahtera viihtyy aurinkoisella ja suojaisella paikalla.  Puu ei ole vaativainen kasvupaikan maaperän suhteen.  Se viihtyy sekä happamassa että emäksisessä maaperässä. Parhaiten kasvi viihtyy kosteassa ja läpäisevässä maassa, mutta sietää myös ajoittaista kuivuutta. Kasvi ei viihdy tiiviissä maassa, vaikkakin sietää savea. Alkuvaiheessa puuta olisi suositeltavaa auttaa vakiintumaan viherlannoittamisella ja lisäkastelulla varsinkin kuivina kesinä.  

• Menestymisvyöhyke: I-
• USDA: 4-8
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• PH suositus: 6.5–7
• Alkuperämaa:SE ja PL

Myyntikoko: C5:80-100 ja C6:50–70 cm 

Kuva 1: Jean-Pol GRANDMONT [CC BY-SA 3]

Kuva 2: Krzysztof Golik [CC BY-SA 4]