Maakkia (Maackia amurensis)

Maakkia on kotoisin itäisestä Aasiasta, kuten Itä-Venäjältä ja lajimääreensä amurensis mukaisesti Amurin alueelta sekä Amurjoen laaksoista pääosin Mantsuriasta. Luontaisella levinneisyysalueella sitä kasvaa sekalehtimetsissä ja arometsissä, n. 300–900 metrin korkeudessa. Maakkia on ainakin toistaiseksi harvinainen Euroopan puistoissa ja puutarhoissa, vaikkakaan se ei aseta erityisiä vaatimuksia kasvupaikan suhteen ja on selvinnyt hyvin Etelä- ja Länsi-Suomessa asti. Maakkiat ovat saaneet nimensä venäläisen luonnontutkijan Richard Maackin (1825–1886) mukaan. Maakkia on läheistä sukua lakkipuulle (Cladrastis kentukea) ja sitä pidetään usein lakkipuun aasialaisena vastineena.

Maakkia kuuluu hernekasveihin (Fabaceae). Se on suhteellisen hidaskasvuinen. Luonnonvaraisena siitä tulee iso puu, mutta Suomessa se jäänee suotuisallakin kasvupaikalla n. 3-6 m korkeaksi usein monirunkoiseksi, kesävihannaksi puuksi. Kasvilla on taipumus kasvattaa ylöspäin kasvavia sivuversoja läheltä maanpintaa, jolloin siitä muodostuu monirunkoinen. Maakkian juuristo koostuu syvälle menevästä paalujuuresta ja ohuista sivujuurista. Maakkian lehdet puhkeavat keväällä hyvin näyttävästi samettisina, hopeanvalkoiseisen värisinä ja muuttuvat vähitellen keskivihreiksi. Kasvilla on isot, n. 15–20 cm pituiset, kerrannaislehdet, jotka koostuvat n. 7-11 lehdykästä. Soikeat, ehytlaitaiset lehdykät ovat n. 3,5-9 cm pituiset ja n. 2-5 cm leveät. Lehdet saavat syksyllä kauniin kellanruskean syysvärityksen. Lehdet ovat hallanarkoja, joten ensimmäiset yöpakkaset voivat keskeyttää alkaneen ruskan.

Maakkian kukintaikä alkaa kun puu on yli 6-vuotias. Kasvi ei kuitenkaan kuki joka vuosi. Maakkia kukkii hieman epätavalliseen aikaan, tavallisesti keski- tai loppukesällä. Kukinta voi kestää noin 20 päivää. Sen pienet, noin 8-15 mm pituiset, tuoksuvat, valkovihreät, kaksineuvoiset, hernekasvimaiset kukat sijaitsevat n. 10–15 cm korkeissa pystyissä tähkämäisissä kukinnoissa. Kukinnosta tulee hieman mieleen hevoskastanjat (Aesculus sp.). Kukinnan jälkeen kehittyvät n. 3-7 cm mittaiset hernekasveille tyypilliset siemenpalot. Palkohedelmät eivät ole syömäkelpoisia.

Hernekasvina maakkia on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Se viihtyy kuitenkin parhaiten runsasravinteisessa, hiekkaisessa savimaassa. Maaperän tulisi olla tuoretta-kosteaa sekä läpäisevää. Vakiinnuttuaan puu sietää myös kuivempia kausia. Se viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa sekä lämpimässä ja suojaisessa kasvupaikassa. Kukinta on runsain aurinkoisella paikalla.

• Menestymisvyöhyke I-III(IV) 
• USDA 5
• PH suositus: 5.6 – 7.5
• Aurinkoinen-puolivarjoinen
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko C6: 40–60 cm. 

Kuva 1: Jean-Pol GRANDMONT [CC BY-SA 3.0]

Kuva 2: Jean-Pol GRANDMONT [CC BY-SA 3.0]

Kuva 3: Daredot [Public domain]