Mispeli (Mespilus germanica)

Mispelin luontainen levinneisyysalue yltää Lounais-Aasiasta Kaakkois-Eurooppaan. Roomalaiset viljelivät mispeliä suurin piirtein toiselta vuosisadalta ekr alkaen. Roomalaiset legioonat toivat mispelin alppien pohjoispuolelle Saksaan asti. Keskiajalla se oli suosittu hedelmäpuuna Etelä- ja Keski-Euroopassa. Myös Englannissa se oli yleinen hedelmäpuu 1600- ja 1700-luvulla. Nykyään Keski-Euroopassa mispeliä esiintyy luontoon karanneena pitkän viljelyhistorian seurauksena.  Nykyaikana sitä viljellään melko harvoin hedelmäpuuna Euroopassa. Suuria mispeliviljelmiä löytyy nykyään ainakin Keski-Sveitsissä sijaitsevan Vierwaldstättersee -järven ympäristöstä, Valensiasta Espanjassa ja Lounais-Aasiasta, kuten esimerkiksi Azerbaidžanista.

Mispeli on pieni ja kaunis koriste- sekä hyötypuu. Suotuisissa olosuhteissa siitä voi Suomessa kasvaa n. 2-4 metriä korkea pieni puu tai pensas. Puun latvuksesta tulee yleensä pyöreä. Mispeli on melko hidaskasvuinen ja tarvitsee harvoin hoitoleikkauksia. Sen oksia peittävät lyhytruotiset, n. 7-12 cm pitkät tummanvihreät, hieman nukkaiset lehdet. Mispelin valkoiset, n. 3-4 cm halkaisijaltaan olevat kukat, aukeavat kesäkuun alussa. Kukat ovat kaksineuvoisia.  Ne kasvavat lyhyen kukkavarren päässä, yleensä yksittäin, mutta joskus myös 2-3 kimpuissa. Pölyttymisen jälkeen kehittyvä hedelmä on halkaisijaltaan n. 2-4 cm, hieman päärynänmuotoinen ja lopulta väriltään ruskea. Hedelmän päätä koristavat kapeat teräväkärkiset kuivaneet verholehdet. Hedelmä muistuttaa ulkonäöltään hieman ruusunmarjaa. Hedelmäliha pehmeee ja muuttuu syötäväksi vasta riittävien pakkasten jälkeen. Hedelmät syödään ylikypsinä. Suomessa puustapäin noukittuna hedelmät ovat syötäviä, kesän lämpösummasta ja talven lämpötiloista riippuen, vasta n. marras-helmikuussa.  Toinen suositeltavampi menetelmä on noukkia hedelmät ensimmäisten pakkasten jälkeen ja säilöä ne viileässä valoisassa tilassa muutaman viikon ajan, kunnes hedelmän koostumus muuttuu riittävän ylikypsäksi ja lähes puolimädäntyneeksi.  Ylikypsinä hedelmillä on miellyttävä, hieman hapan maku. Maku on hieman erilainen kuin kotimaisilla hedelmillä. Maku muistuttaa ehkä taatelin makua, mutta ehkä hieman myös omenasoseen makua. Hedelmiä käytetään pääosin hilloihin ja hyytelöihin.

Mispeli tarvitsee suojaisen, lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan. Puu viihtyy ravinteikkaassa, hieman savipitoisessa ja kalkitussa maassa. Kasvupaikan tulisi olla syvämultainen, koska mispelillä on syvällemenevät juuret. Maaperän tulisi olla tuore, mutta kuitenkin läpäisevä.

•  Menestymisvyöhyke: (I-III) (On menestynyt tiettävästi IV-vyöhykkeellä Suomessa)
•  USDA 5-8 
•  Aurinkoinen
•  PH suositus: 6,1–7,8

Myyntikoko: p12: n. 40-60 cm. Saatavuus on epävarma kaudelle 2024