Isopuksipuu (Buxus sempervirens)

Ainavihannan isopuksipuun luontainen levinnäisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Keski-Eurooppaan ja Etelä-Englantiin asti ja idässä Kaukasukselle. Puksipuu on hidaskasvuinen puu, joka voi elää hyvin vanhaksi. Luontaisella levinnäisyysalueellaan siitä voi kasvaa jopa 8 metriä korkea pieni puu, Suomessa se jäänee suotuisissa olosuhteissa noin metrin korkuiseksi pensaaksi. Pensas on tiheäkasvuinen ja sen pienet n. 1-2,5 cm pitkät vahamaiset tummanvihreät lehdet muistuttavat puolukanlehtiä.  Puksipuu sietää hyvin leikkausta ja muotoilua, minkä vuoksi se on suosittu peruselementti mm. muotopuutarhoissa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Puu on kaikilta osiltaan lievästi myrkyllinen.

Puksipuu kukkii lähes huomaamattomin kellertävin kukin loppukeväällä. Pienet kukat sijaitsevat lehtihangoissa rykelminä.  Puu on yksikotinen. Siemenet kypsyvät syksyllä.

Puksipuu viihtyy sekä aurinkoisessa että varjoisessa kasvupaikassa. Viihtyy tuoreessa kasvupaikassa, ei kuitenkaan pidä seisovasta vedestä, mutta sietää jonkin verran kuivuutta. Kasvupaikan tulisi olla keski- tai runsasravinteinen. Viihtyy kalkkipitoisessa kasvupaikassa. Nuorena taimena voi tarvita suojaa kevätauringolta.  On talvehtinut taimistollamme III-vyöhykkeellä.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA: 6-8
• Aurinkoinen-varjoinen
• PH suositus: 6.5–7.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko C1,5-C2: 20-30 cm.