Bosnianmänty (Pinus heldreichii)

Ainavihanta bosnianmänty on lähtöisin Balkanin vuoristosta hajanaiselta alueelta, joka kattaa entiset Jugoslavian maat, Albanian, Pohjois-Kreikan ja osin myös Etelä-Italian. Sitä kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan yleensä. n. 800–2500 metrin korkeudella paikoin puurajaan saakka. Kasvupaikat ovat usein vähämultaisia kalkkikivikallioita. Bosnianmänty on myös suosittu puutarha- ja puistopuu Keski-Euroopassa. Siitä on myös kehitetty useita puutarhaviljelylajikkeita, joista eräät ovat kantalajia talvenkestävämpiäkin. Suomessa puusta ei tiettävästi ole paljon viljelykokemuksia. Suomessa lajista käytetään myös nimeä harmaarunkomänty. Aiemmin nämä nimet viittasivat kahteen eri lajiin, mutta nykyään ne viittaavat samaan lajiin ja toisinaan toinen myös muunnokseen samasta lajista. Lajin tieteellisen nimen lajimääre kunnioittaa saksalaista kasvitietelijä Theodor H.H. von Heldreichia (1822–1902).

Bosnianmänty on hidaskasvuinen, suorarunkoinen puu. Kasvunopeus voi vanhemmiten olla n. 15-20 cm vuodessa. Keski-Euroopassa se voi kasvaa n. 20–35 metriä korkeaksi, mutta suomessa se jäänee parhaimmillaankin vain muutaman metrin korkeaksi puuksi. Suotuisissa oloissa puu voi kasvaa jopa 1000 vuoden ikäiseksi. Se kuuluukin euroopan pitkäikäisimpiin puulajeihin. Avoimella paikalla sen kasvutapa on leveän kartiomainen. Oksat kasvavat yleensä viistosti ylöspäin, erityisesti nuorilla puilla. Puu on varsinkin nuorena tiheäkasvuinen ja muistuttaa tällöin ulkonäöltään hieman esim. makedonianmäntyä (Pinus peuce). Kaarnan väri on nuorena tuhkanharmaa. Vanhemmiten kaarna paksunee, muuttuu uurteiseksi ja hilseilee ja paljastaa keltaisia läikkiä. Oksien kaarna on vaaleampaa. Bosnianmänty kuuluu kaksineulasisiin mäntyihin. Bosnianmännyn vihreät, jäykät neulaset ovat n. 4,5–10 cm pituiset ja 1,5 – 2 mm paksut.  Nuoret neulaset ovat vaaleanvihreät, vanhemmiten ne muuttuvat tummanvihreiksi. Neulaset vaihtuvat 5-6 vuoden välein.

Bosnianmännyn tuulipölytteinen kukinta alkaa puun ollessa 15–20 vuotias ja se ajoittuu alkukesään. Puu on yksikotinen; samassa yksilössä on sekä emi- että hedekäpyjä. Kukinta on melko huomaamaton. Hedekävyt ovat kirkkaankeltaisia ja emikävyt purppuranpunaisia. Pölyttyneet emikävyt kypsyvät seuraavan vuoden syksyyn mennessä. Kävyt ovat n. 5-7,5 cm pitkiä ja n. 2,5 cm leveitä. Ne ovat munanmuotoisia, aluksi sinivioletteja ja kypsyttyään ne muuttuvat vaaleanruskeiksi ja avautuvat. Siivelliset siemenet ovat 7 mm kokoisia ja siipi on n. 25 mm pitkä.   

Bosnianmänty viihtyy aurinkoisessa sekä suojaisessa paikassa Suomessa. Bosnianmänty sietää monenlaista maaperää, jopa savipitoista ja hiekkapitoista. Puu viihtyy parhaiten vettä läpäisevässä maaperässä. Kasvi tarvitsee syvälle yltävälle juuristolleen tilaa kasvupaikallaan. Bosnianmänty tarvitsee säiden mukaan säännöllistä kastelua ainakin ensimmäisenä kesänään istutuksen jälkeen.  Bosnianmänty tarvitsee nuorena suojaa kevätauringolta ja kylminä talvina nuoret taimet tarvitsevat talvisuojauksen. Kasvi sietää suhteellisen hyvin suolaa ja ilmansaasteita. Laji on altis eräille mäntyjen taudeille. Suotuisalla paikalla kasvia pidetään kuitenkin tässä suhteessa melko ongelmattomana. Muotoiluleikkaamista tulisi välttää. Kuolleet ja sairaat oksat tulisi kuitenkin poistaa kasvista. Mahdolliset leikkaamiset tulisi toteuttaa loppukesällä.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA: 6-8
• Aurinkoinen
• PH suositus:5.6–8.5
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko:

1. C2: 30-40 cm. 22 €.

Kuva: Chris.urs-o [CC BY-SA 3.0]