Itea (Itea virginica)

Itea on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva pieni kesävihanta pensas. Sen luontainen levinneisyysalue yltää New Jerseystä Itä-Teksasiin. Itea kuuluu vanhaan iteaceae -kasviheimoon, jonka edustajien fossiloituneita kukkia on löydetty n. 90 miljoonaa vuotta sitten olleen Turonia vaiheen sedimenteistä Pohjois-Amerikassa. Heimon eurooppalainen edustaja on kuollut aikain saatossa sukupuuttoon, mutta heimon kasveja löytyy lisäksi Aasiasta ja Afrikasta. Luontaisella levinneisyysalueellaan Itea kasvaa alavilla kosteilla mailla kuten soiden reunoilla ja purojen varsilla sekä kosteapohjaisissa metsissä noin 300 metrin korkeuteen asti. Suomessa kasvi on siinä määrin harvinainen puutarhaviljelyssä - se on lähinnä kasviharrastajien kokeilema erikoisuus - ettei sille ole olemassa suomenkielistä nimeä. Pohjois-Amerikassa sen sijaan kasvia kutsutaan mm. Virginian pajuksi (engl. Virginia willow) ja saksassa amerikkalaiseksi rosmariinipajuksi  (saks. Amerikanische Rosmarinweide). Myös tieteellisen nimen sukunimiosa pohjautuu kreikankielen pajuihin viittaavaan sanaan. Laji ei kuitenkaan kuulu pajukasvien heimoon (Salicaceae), joten pajuihin liittyvä nimi viitannee samantyyppisiin lehtiin eräiden pajulajien kassa. Itea on Pohjois-Amerikassa suhteellisen yleinen koristekasvi ja siitä on jalostettu myös joitain puutarhaviljelylajikkeitakin, joita myös Keski-Euroopassa viljellään jossain määrin. Tieteelle lajin kuvaili aikoinaan jo Carl von Linne teoksessaan Species plantarum vuonna 1753.

Itean kasvunopeus voi olla suotuisissa olosuhteissa keskinkertainen-nopea. Luontaisella levinneisyysalueellaan se voi kasvaa  n. 1,5 metriä korkeaksi ja yhtä leveäksi pensaaksi.  Suomessa se voinee parhaimmillaan kasvaa noin vajaan metrin korkeaksi ja leveäksi pieneksi pensaaksi. Kasvutavaltaan se on alkuun pystyversoinen, mutta muuttuu versojen kasvaessa kaartuvaoksaiseksi muodoltaan pyöreäksi pensaaksi. Sen nuoret versot ovat väriltään punaruskeita ja vanhemmiten ruskeita – harmaita. Suotuisalla paikalla kasvi muodostaa voimakkaan ja laajan, pinnallisen juuriston. Kasvilla on taipumus levitä myös juurivesoista. Myös maanpinnan kanssa kosketuksissa olevat versot voivat juurtua helposti.

Itean vuorottain sijaitsevat lehdet ovat soikeita-suikeita ja otakärkisiä,  päältä keskivihreitä  ja alapuolelta hieman vaaleampia sekä laidoiltaan lievästi sahalaitaisia. Kooltaan ne ovat noin 2-9 cm pituisia ja 1-4 cm leveitä sekä sulkasuonimaisesti lehtisuonien (5-6 lehtisuoniparin)  koristamat. Itean koristearvo pohjautuu osittain sen kauniiseen syysväritykseen. Sen lehdet saavat alkusyksyllä auringoisella paikalla näyttävän viinin-purppuranpunaisen syysvärityksen. Hieman varjoisammalla paikalla mukana voi olla myös keltaisen värisävyjä. Säistä riippuen ruska voi jatkua pitkälle syksyyn ja lehdet irrota vasta loppusyksyllä.

Itean koristearvo pohjautuu kuitenkin pääosin sen kauniiseen ja mietotuoksuvaan kukintaan. Se kukkii aiemman vuoden versoilla säistä riippuen alkukesästä. Kartiohuiskilokukinto voi olla n. 4-12 cm pitkä ja 1-2 cm leveä. Yleensä kukinnot sijaitsevat oksien kärjissä ja roikkuvat alaspäin. Kukinto voi koostua jopa 20-60 valkoisesta hyväntuoksuisesta pienestä, n. 1-1,5 cm kokoisesta kukasta. Kukinta kestää melko pitkään, jopa 3-4 viikkoa, sillä kukat aukeavat vähitellen tähkämäisen kukinnon pohjasta kärkeä kohden. Kukat ovat kaksineuvoisia. Pölytyksen onnistuttua lämpimänä syksynä voi kehittyä kuivia kotahedelmiä, jotka sisältävät pieniä ruskeita siemeniä.

Itea viihtyy puolivarjoisella – aurinkoisella, lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Talvisuojaus on suositeltavaa erityisesti avoimilla paikoilla. Se on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen. Parhaiten kasvi viihtyy kostealla kasvupaikalla humuspitoisessa, läpäisevässä maassa, mutta vakiinnuttuaan sietää myös kuivempia olosuhteita. Kasvi ei kuitenkaan siedä seivovaa vettä juurillaan. Ennen vakiintumistaan itea tarvitsee lisäkastelua 1-2 vuotta istutuksen jälkeen ja mahdollisesti myöhemminkin pitkinä kuivina jaksoina. Itea on terve kasvi; se ei ole juurikaan altis kasvitaudeille tai hyöteistuhoille. Sen ei sanota olevan altis myöskään hirvieläinten aiheuttamille tuhoille. Itea on tiettävästi talvehtinut Etelä-Suomessa harvalukuisena kasviharrastajien pihoilla keskinkertaisen hyvin.

• Menestymisyvöhyke: ?
• USDA 5a-9b
• Aurinkoinen, puolivarjo
• Ph suositus: 6.1–7.5
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko:

C1,5: n. 30-40 cm

Kuva 1: SB_Johnny [CC BY-SA 3.0]